Lue keskustelun säännöt.
Rakkaudeton elämä
30.12.2015 |
Minua ei ole koskaan rakastettu minuna. Lapsena olin pettymys. Koulussa kiusattu. Parisuhteessa petetty. Olen päätynyt elämään yksin, ilman parisuhdetta, lapsettomana.
Ystäviä minulla on, osaan olla empaattinen ja huomioiva muita kohtaan sekä ottaa heidän tarpeensa huomioon. Välillä tätä piirrettäni on käytetty ystävyyssuhteissa hyväksi.
Opettelen rakastamaan itseäni jotta joku minua tässä maailmassa olisi rakastanut ennenkin täältä häviän.
Miksi toisille ei suoda rakkautta? Olenko tehnyt vääriä valintoja vai syntynyt epäonnekkaiden tähtien alla?
Kommentit (8)
Kyllä se epäreilylta tuntuu. Toisilla on kaikkea ja toisilla ei oikein mitään. Joidenkin elämä on kuin unelmaa ja toisilla koko ajan vastoinkäymisiä. Sanotaan että elämä tasaa, ehkä, mutta ei kyllä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella moni muukin on samassa tilanteessa kanssasi. Ja parisuhdekaan ei takaa rakastamista, sen tietää kun katsoo millaisi parisuhteita ihmisillä on. Rakkaus on muutenkin vaikeasti määriteltävä juttu, missä esim kulkee kiintymyksen ja rakkauden raja?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se epäreilylta tuntuu. Toisilla on kaikkea ja toisilla ei oikein mitään. Joidenkin elämä on kuin unelmaa ja toisilla koko ajan vastoinkäymisiä. Sanotaan että elämä tasaa, ehkä, mutta ei kyllä täysin.
En tule elämään niin vanhaksi, että elämä enää ehtisi tasaamaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Todella moni muukin on samassa tilanteessa kanssasi. Ja parisuhdekaan ei takaa rakastamista, sen tietää kun katsoo millaisi parisuhteita ihmisillä on. Rakkaus on muutenkin vaikeasti määriteltävä juttu, missä esim kulkee kiintymyksen ja rakkauden raja?
Kiintymyksen ja rakkauden raja voi olla vaikea määrittää. Jokainen kokee rakkauden omalla tavallaan, kuten kiintymyksenkin.
Itse miettinyt samaa. On raskasta, kun ei koskaan voi jakaa asioita kenenkään kanssa. Ja kun tekee päätöksen, niin todennäköisesti se menee pieleen. Joillakin on aina onni matkassa, itsellä tuntuu, että palaset eivät ikinä loksahda paikoilleen. On kauheeta ajatella, että ei ole kenellekään ollut kovinkaan tärkeä, koskaan kukaan ei ole pistänyt 1. sijalle. Olen joskus haaveillut, että joku laittaisi mun kuvan puhelimen taustakuvaksi. Olen aina kateellinen, kun näen muilla tärkeän ihmisen kuvan taustakuvana tai perheen. Itse en koskaan pääse taustakuvaksi. Ja itselläni on joku hemmetin kukka-asetelma. Joskus vielä aattelin, että kyllä se joskus muuttuu, mutta eipä vaan muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse miettinyt samaa. On raskasta, kun ei koskaan voi jakaa asioita kenenkään kanssa. Ja kun tekee päätöksen, niin todennäköisesti se menee pieleen. Joillakin on aina onni matkassa, itsellä tuntuu, että palaset eivät ikinä loksahda paikoilleen. On kauheeta ajatella, että ei ole kenellekään ollut kovinkaan tärkeä, koskaan kukaan ei ole pistänyt 1. sijalle. Olen joskus haaveillut, että joku laittaisi mun kuvan puhelimen taustakuvaksi. Olen aina kateellinen, kun näen muilla tärkeän ihmisen kuvan taustakuvana tai perheen. Itse en koskaan pääse taustakuvaksi. Ja itselläni on joku hemmetin kukka-asetelma. Joskus vielä aattelin, että kyllä se joskus muuttuu, mutta eipä vaan muutu.
Koskettavaa lukea ja pystyn eläytymään tähän omalta osaltani myös. Joskus katson sormuksia ihmisten vasemmassa nimettömässä, omaani ei kukaan ole halunnut mitään pujottaa.
ap
Täällä myös yksi rakkaudettoman elämän elänyt. En oikein edes tajua, kuinka jäinkään yksin. Olin ulkoisesti kait tosi viehättävä ja mukavakin. Ilmeisesti kuitenkin sisäisesti rikkonainen vaikean lapsuuden ja nuoruuden takia, kiusaamista, tiukkaa uskonnollista kontrollia, itsetunnon hidasta murentamista. Pilasin orastavat rakkaussuhteet aina kapaloihinsa ja elämääni pääsi luikertelemaan myös huijari. Nyt en enää etsi ketään.
Oisit iloinen että sulla on edes ystäviä. Voisin sanoa muuten samaa, mutta ei ole edes niitä ystäviä, tai ketään.