Lue keskustelun säännöt.
Olisiko elämä ilman työtä ja perhettä sulle elämisen arvoista?
Kommentit (21)
Sitä mitä nytkin. Työtä en juurikaan edes kaipaa, mutta aika yksinäistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vetäisin itseni kiikkuun.
Siis jos olisi työ, ämmä ja kakaria :D
Olisi. Perhettä mulla ei olekaan. Työ on. Mutta ihan hyvin voisin ilman sitäkin elää. Suomessa ei tarvi pelätä taloudellsita tilannetta kauheasti, koska katon saa pään päälle ja ruokaa tukien avulla. Jos jäisin työttömäksi, haluaisin lopulta kokeilla kirjoittaa kirjan - siihen ei ole voimavaroja työssä käydessä, ja vaativa ajattelutyö muutenkin tappaa luovuuden.
Työttömänä sitten muuten nauttisin vaan pienestä arjesta, luonnossa kävelystä, pitkistä päiväunista, ehkä jos kaipaisin jotain yrittäisin etsiä merkityksellistä vapaaehtoistyötä itselleni.
Olen pitkäaikaistyötön, joka on tällä hetkellä parisuhteessa. Omia lapsia minulla ei ole. Mikäs tässä on eläessä? Taloustilanne voisi olla parempi.
Juuri nyt työ ja perhe ovat monun elämäni tärkeimpiä osia, mutta jos niitä ei olisi, keksisin kyllä jotain muuta. Harrastaisin. Matkustelisin, kuuntelisin musiikkia ja söisin hyvää ruokaa. Lukisin paljon. Asusin muutaman kuukauden kerrallaan eri paikoissa, ikäänkuin tunnustelemassa, millaista elämä eri tavoin olisi, maalla, kaupungissa, eri maissa, kerrrostalossa, rivarissa, asuntovaunussa, jne.
Yrittäisi. Pitää yllä suhdetta muutamiin ystäviin, vaikkei nitä ehkä hirvön usein jaksaisi tai ehtisi nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkään ilman työtä sekä puolisoa ja lasta ja samalla toipumassa pahasta fyysisestä sairaudesta ja henkisestikin epätasapainossa. Tuolloin kävin terapiassa, opiskelin, harrastin, hain töitä ja vietin aikaa sisarusten ja vanhempien kanssa. Ja annoin itselleni aikaa toipua ja olla heikko. Olin tuolloin 30. Nyt käyn töissä, löysin miehen ja yritämme lasta. Niin kauan kun on elämää on toivoa. Itsestään on pidettävä huolta.
En osaa olla tekemättä mitään. Menisin todennäköisesti mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön tai alkaisin opiskeleen uutta ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhettä ei ole, enkä sitä kaipaa. Työtä voisin kaivata, mutta pärjäisin kyllä työttömänäkin. Opiskelisin, urheilisin, ja yrittäisin kirjoittaa vaikka kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi. Perhettä mulla ei olekaan. Työ on. Mutta ihan hyvin voisin ilman sitäkin elää. Suomessa ei tarvi pelätä taloudellsita tilannetta kauheasti, koska katon saa pään päälle ja ruokaa tukien avulla. Jos jäisin työttömäksi, haluaisin lopulta kokeilla kirjoittaa kirjan - siihen ei ole voimavaroja työssä käydessä, ja vaativa ajattelutyö muutenkin tappaa luovuuden.
Työttömänä sitten muuten nauttisin vaan pienestä arjesta, luonnossa kävelystä, pitkistä päiväunista, ehkä jos kaipaisin jotain yrittäisin etsiä merkityksellistä vapaaehtoistyötä itselleni.
Minulla on perhe ja työ, mutta muuten tämä kuulostaa aika pitkälle omalta suunnitelmaltan. Kirjoittamista ja liikuntaa voi harrastaa pienellä budjetilla ja elämä olisi niinkin elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi ikinä kuvitellakaan kuuluvani moiseen ihmissaastaan. Aina olen töitä tehnyt ahkerasti ja lapsiakin siinä sivussa.
Jos nyt menettäisin perheeni, elämäni ei olisi sen jälkeen enää minkään arvoista. Mutta jos en koskaan olisi perustanut perhettä, niin ei ainakaan tämä nykyinen työni ole niin tärkeä, ettenkö ilmankin voisi elää mielekästä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika surulliselta ja tyhjältä elämä tuntuisi. Varmasti hankalaa olisi ilman työtä mutta onnetonta ilman perhettä. Kummastakaan en haluaisi luopua.
Työtä en kaipaisi. Olin työttömänä ja pätkätöissä siinä iässä, jolloin ulkoinen status ja se mitä muut ajattelevat on hirveän tärkeää, enkä ehtinyt siihen junaan jossa opitaan pelkäämään että jos työt loppuu niin sitten ei ole ihmisenä mitään eikä selviä elämästä. Nyt kun töitä on, minulla ei edelleenkään ole sellaista tunnetta että olisin jotenkin kunnon ihminen. Voin tehdä näitä töitä tai toisia töitä tai olla tekemättä töitä, se ei vaikuta siihen miten mielekkääksi koen elämän.
Ilman perhettä olisi vaikeampi elää, tosin silloin olisi vapautta eri lailla toteuttaa itseään, ehkä en sitä kaipaisikaan. Todennäköisesti tuntisin kuten ennen omia lapsia, että lapsiperhe-elämä on melko työlästä, ja tämän ikäisenä se varmasti tuntuisi vieläkin työläämmältä, enkä näkisi sitä mitenkään tavoiteltavana tilanteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtä minulla ei enää ole, mutta perhe on tärkein. Ilman perhettä saattaisin voida huonosti.
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla tekemättä mitään. Menisin todennäköisesti mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön tai alkaisin opiskeleen uutta ammattia.
Entä kun opintotukea ei enää tipu toiseen tutkintoon ja vapaaehtoistyöstä joutuu karenssiin? Pakon edessä sitä kummasti oppii olemaan "tekemättä mitään". Urheilla voi tietysti, sen kuin menee ulos tai etsii jumppavideoita netistä. Avoimessa voi opiskella hyvin rajatusti (ja sekin on kallista). Kansanopiston kurssit eivät tuo riittävästi älyllistä haastetta, mutta juuri muuta ei työttömänä pääse näpertelemään. Meillä päin TE-toimiston kursseilla keskitytään pannulappujen parsimiseen tai cv:n kirjoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä kuvitellakaan kuuluvani moiseen ihmissaastaan. Aina olen töitä tehnyt ahkerasti ja lapsiakin siinä sivussa.
No sulla ne on prioriteetit selvillä... Mut odotas kun yyteet paukahtaa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Miten eläisit? Mitä tekisit?
Töitä ei nytkään ole,mutta perhe ja ystävät ovat tärkeitä.En sanoisi että yksin elämä ei olisi elämisen arvoista,mutta olisihan se ankeaa.Varmaan masentuisin syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäisin itseni kiikkuun.
Siis jos olisi työ, ämmä ja kakaria :D
Opettele kirjoittamaan!
Ei ole töitä eikä lapsia. Ilman puolisoa olisi kurjaa. Töihin on tarkoitus palata, mutta osa-aikaisesti. Ihmisellä on tarve kokea itsensä tärkeäksi jossain. Lahjoitan hyväntekeväisyyteen aina kun mahdollista. Tahtoisin kummilapsen köyhästä maasta jossain vaiheessa.
Vetäisin itseni kiikkuun.