Voiko ikinä löytää parisuhdetta missä raha ei määrittäisi kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilotonta elämää ja banaalia jankata rahasta kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempiakin jutun aiheita. Meillä ei rahasta juuri edes puhuta saati riidellä. Olen kotiäiti, mies käy töissä. Rahat ovat yhteiset niinkuin perhekin. Ikinä ei räknätä kumpi nyt on maksanut mitäkin tai lasketa kuitteja. Isommat hankkeet päätetään yhdessä ja muuten ostokset arjen ruokaostoksia lukuunottamatta tehdään yhdessä. 

Joo, niinpäin ei varmasti puhuta rahasta mitään, kun mies maksaa ja elättää. Sitten jos nainen on töissä ja mies työtön, niin silloin ei mistään muusta kuin rahasta puhuta ikinä.

Kuule kun sekin on meillä koettu ja ei silloinkaan rahasta riidelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun tuo ehdoton "en mene töihin kun se ei ole kivaa"-asenteesi ennustaa ongelmia parisuhteen  muillekin osa-alueille kuin vain talouteen.

Onko tämä nyt viimeisin tekosyy, jolla voi selitellä omia ahneita vaatimuksiaan?

Ei se ole mikään tekosyy, vaan perustuu ihan elämäni varrella tekemiin havaintoihin. Kaikilla tuntemillani työnvieroksujilla on ollut vaikeuksia suoriutua mistään muistakaan ei-niin-kivoista asioista mitä elämä joskus vääjäämättä eteen tuo. 

Kumma kyllä kun mä väitän omien kokemuksieni perusteella, että naisia kiinnostaa miehessä ennen kaikkea raha ja työ, se ei tietenkään ole merkki mistään, vaan ne ovat pelkkiä yksittäistapauksia ja paskaa tuuria.

Sinun väitteesi kertoo enemmän omasta elämänfilosofiastasi, kuin naisista. Siinä se ongelma, miksi sinun kokemuksillesi ei juurikaan kannata antaa painoarvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun tuo ehdoton "en mene töihin kun se ei ole kivaa"-asenteesi ennustaa ongelmia parisuhteen  muillekin osa-alueille kuin vain talouteen.

Onko tämä nyt viimeisin tekosyy, jolla voi selitellä omia ahneita vaatimuksiaan?

Ei se ole mikään tekosyy, vaan perustuu ihan elämäni varrella tekemiin havaintoihin. Kaikilla tuntemillani työnvieroksujilla on ollut vaikeuksia suoriutua mistään muistakaan ei-niin-kivoista asioista mitä elämä joskus vääjäämättä eteen tuo. 

Kumma kyllä kun mä väitän omien kokemuksieni perusteella, että naisia kiinnostaa miehessä ennen kaikkea raha ja työ, se ei tietenkään ole merkki mistään, vaan ne ovat pelkkiä yksittäistapauksia ja paskaa tuuria.

Ja voi miten kummaa kun minä kerron omasta parisuhteestani jossa ratkaisee kumppanuus ja yhteen hiileen puhaltaminen ja vastuun kantaminen, niin minä olenkin vain rahanahne tunteeton ämmä. 

 

Ne naiset eivät sinua jättäneet koska et hakenut töitä. Sinut jätettiin koska olet tympäisevä sohvalta huuteleva besserwisser jonka seuraa ei siedä pitemmän päälle. Tulevat suhteesi menevät sitten samalla kaavalla koska kieltäydyt katsomasta omia vikojasi vaan keksit jonkun fantasian jonka nojalla syyttää aina muita ihmisiä. 

1. Edelleenkin olet ihan itse ilmoittanut, ettei mies kelpaa jos ei mene töihin tienaamaan rahaa.

2. Sähän et edelleenkän tiedä millainen olen irl, etkä sitäkään millaisia ne muutamat suhteet olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on rahaa yllinkyllin ja voin toteuttaa kaikki haaveeni. Mutta ei se raha mullekaan ole tärkeää vaan se, mitä sillä rahalla saan kuten esimerkiksi matkustelu, harrastukset, illalliset hyvissä ravintoloissa, kodin sisustaminen jne. Jos nuo eivät maksaisi mitään, niin en mä tarvitsisi rahaakaan. 

Vaatii rahallista hyötyä tai vaatii materiaalista hyötyä. Sama asia eri nimellä.

Totta. Käymällä töissä ja tienaamalla paljon saan rahallista hyötyä, jolla voin hankkia itselleni materiallista hyötyä. En vaadi toista käymään töissä, mutta en myöskään halua maksaa myös hänen matkojaan, harrastuksiaan, illallisiaan yms. Ja kun olen parisuhteessa, en halua tehdä noita asioita yksin vaan puolisoni kanssa. Jos mies ei halua tehdä samoja asioita kuin minä, niin silloin en ole oikea nainen hänelle. 

Millä sä sitten osta truokasi ja maksat vuokrasi ja nettiyhteyden jne. ellet rahalla? Siis RAHALLA sinäkin elät. Toisin kuin tuo haukkumasi itsensä elättävä nainen, sinä et itse ansaitse rahojasi vaan olet yhteiskunnan loinen. Eikö siinä nyt löydy aika valtavan hyvä peruste olla seurustelematta sun kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun tuo ehdoton "en mene töihin kun se ei ole kivaa"-asenteesi ennustaa ongelmia parisuhteen  muillekin osa-alueille kuin vain talouteen.

Onko tämä nyt viimeisin tekosyy, jolla voi selitellä omia ahneita vaatimuksiaan?

Ei se ole mikään tekosyy, vaan perustuu ihan elämäni varrella tekemiin havaintoihin. Kaikilla tuntemillani työnvieroksujilla on ollut vaikeuksia suoriutua mistään muistakaan ei-niin-kivoista asioista mitä elämä joskus vääjäämättä eteen tuo. 

Kumma kyllä kun mä väitän omien kokemuksieni perusteella, että naisia kiinnostaa miehessä ennen kaikkea raha ja työ, se ei tietenkään ole merkki mistään, vaan ne ovat pelkkiä yksittäistapauksia ja paskaa tuuria.

Mä taas väitän omien kokemusteni perusteella, kun katson ympärilleni ja tuntemiani pariskuntia, että ketään heistä ei ole kiinnostanut raha vaan puoliso on valittu lähes 100%:sti kutakuinkin samasta tuloluokasta kuin itsekin on, jolloin perheen yhteiset kulut on voitu jakaa 50%-50%, ja puolisoilla on kutakuinkin samanlainen arvomaailma ja samanlaiset käsitykset siitä, mitä tulevaisuudeltaan ja elämältään haluavat. 

Ei sun suhteesi ole päättyneet rahaan vaan siihen, että sulla ei ole ollut halua tehdä samoja asioita kuin mitä naisystäväsi on halunnut. Olet kuin viehättävän huoleton teinipoika, joka chillailee vaan ja äiskän ja iskän lakattua elättämästä sinua äiskän ja iskän roolin elämässäsi on saanut yhteiskunta, joka maksaa asumisesi, ruokasi ja antaa sen verran "viikkorahaa", että voit tehdä välillä jotain kivaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Mä olisin kyllä kelpuuttanut naisen sellaisena kuin nainen oli. Nainen ei taas kelpuuttanut mua sellaisia kuin olin, vaan alkoi ahneuksissaan vaatiman työnhakua ja vastaanottamista.

Töihin menemisessä nyt ei olisi ollut senkään takia kannattavaa, että silloinhan nainen olisi jatkanut suhteessa taloudellisen hyödyn, ei tunteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun tuo ehdoton "en mene töihin kun se ei ole kivaa"-asenteesi ennustaa ongelmia parisuhteen  muillekin osa-alueille kuin vain talouteen.

Onko tämä nyt viimeisin tekosyy, jolla voi selitellä omia ahneita vaatimuksiaan?

Ei se ole mikään tekosyy, vaan perustuu ihan elämäni varrella tekemiin havaintoihin. Kaikilla tuntemillani työnvieroksujilla on ollut vaikeuksia suoriutua mistään muistakaan ei-niin-kivoista asioista mitä elämä joskus vääjäämättä eteen tuo. 

Kumma kyllä kun mä väitän omien kokemuksieni perusteella, että naisia kiinnostaa miehessä ennen kaikkea raha ja työ, se ei tietenkään ole merkki mistään, vaan ne ovat pelkkiä yksittäistapauksia ja paskaa tuuria.

Ja voi miten kummaa kun minä kerron omasta parisuhteestani jossa ratkaisee kumppanuus ja yhteen hiileen puhaltaminen ja vastuun kantaminen, niin minä olenkin vain rahanahne tunteeton ämmä. 

 

Ne naiset eivät sinua jättäneet koska et hakenut töitä. Sinut jätettiin koska olet tympäisevä sohvalta huuteleva besserwisser jonka seuraa ei siedä pitemmän päälle. Tulevat suhteesi menevät sitten samalla kaavalla koska kieltäydyt katsomasta omia vikojasi vaan keksit jonkun fantasian jonka nojalla syyttää aina muita ihmisiä. 

1. Edelleenkin olet ihan itse ilmoittanut, ettei mies kelpaa jos ei mene töihin tienaamaan rahaa.

2. Sähän et edelleenkän tiedä millainen olen irl, etkä sitäkään millaisia ne muutamat suhteet olivat.

Siis kai olet tajunnut että puhut useamman kuin yhden ihmisen kanssa täällä? Et voi tietää mitä tuon kirjoittaja on aikaisemmin sanonut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sun suhteesi ole päättyneet rahaan vaan siihen, että sulla ei ole ollut halua tehdä samoja asioita kuin mitä naisystäväsi on halunnut.

Sähän sen sieltä näyttöpäätteesi takaa ilman muuta tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Eikö siinä nyt löydy aika valtavan hyvä peruste olla seurustelematta sun kanssasi?

Riippuu ihan siitä onko suhteessa raha tunnetta tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun tuo ehdoton "en mene töihin kun se ei ole kivaa"-asenteesi ennustaa ongelmia parisuhteen  muillekin osa-alueille kuin vain talouteen.

Onko tämä nyt viimeisin tekosyy, jolla voi selitellä omia ahneita vaatimuksiaan?

Ei se ole mikään tekosyy, vaan perustuu ihan elämäni varrella tekemiin havaintoihin. Kaikilla tuntemillani työnvieroksujilla on ollut vaikeuksia suoriutua mistään muistakaan ei-niin-kivoista asioista mitä elämä joskus vääjäämättä eteen tuo. 

Kumma kyllä kun mä väitän omien kokemuksieni perusteella, että naisia kiinnostaa miehessä ennen kaikkea raha ja työ, se ei tietenkään ole merkki mistään, vaan ne ovat pelkkiä yksittäistapauksia ja paskaa tuuria.

Ja voi miten kummaa kun minä kerron omasta parisuhteestani jossa ratkaisee kumppanuus ja yhteen hiileen puhaltaminen ja vastuun kantaminen, niin minä olenkin vain rahanahne tunteeton ämmä. 

 

Ne naiset eivät sinua jättäneet koska et hakenut töitä. Sinut jätettiin koska olet tympäisevä sohvalta huuteleva besserwisser jonka seuraa ei siedä pitemmän päälle. Tulevat suhteesi menevät sitten samalla kaavalla koska kieltäydyt katsomasta omia vikojasi vaan keksit jonkun fantasian jonka nojalla syyttää aina muita ihmisiä. 

1. Edelleenkin olet ihan itse ilmoittanut, ettei mies kelpaa jos ei mene töihin tienaamaan rahaa.

2. Sähän et edelleenkän tiedä millainen olen irl, etkä sitäkään millaisia ne muutamat suhteet olivat.

Siis kai olet tajunnut että puhut useamman kuin yhden ihmisen kanssa täällä? Et voi tietää mitä tuon kirjoittaja on aikaisemmin sanonut. 

Mutkin yleistetään näissä topikeissa kaikkien miesten viestien kirjoittajaksi, joten voin ihan huoletta yleistää kaikki naisten viestit yhden henkilön kirjoittamaksi.

Meillä on avopuolisoni kanssa omat rahat ja laitetaan yleensä puoliksi kaikki, vaikka tienaan melkein 1000 euroa vähemmän.Tämä johtaa loppukuussa siihen, että minä olen rahaton ja miehelläni on rahaa, jota hän joutuu minulle luonnollisesti lainaamaan. Mielestäni minun kuuluisi maksaa vähemmän yhteisestä elämisestämme, koska tienaankin vähemmän, mutta se ei tule kuuloonkaan miehelleni! Hänen mielestään jokainen maksakoot yhtä paljon tuloista huolimatta. 

Pointti oli se, että meillä ainakin raha on vahvasti läsnä parisuhteessamme. Uskon että tilanne helpottaa, kun menen opiskelemaan ja hankin paremman ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Mä olisin kyllä kelpuuttanut naisen sellaisena kuin nainen oli. Nainen ei taas kelpuuttanut mua sellaisia kuin olin, vaan alkoi ahneuksissaan vaatiman työnhakua ja vastaanottamista.

Töihin menemisessä nyt ei olisi ollut senkään takia kannattavaa, että silloinhan nainen olisi jatkanut suhteessa taloudellisen hyödyn, ei tunteen takia.

Kyllä sä vielä löydät naisen, joka ei itsekään halua käydä töissä ja jolle riittää sellainen elämä kuin mitä itsekin haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Mä olisin kyllä kelpuuttanut naisen sellaisena kuin nainen oli. Nainen ei taas kelpuuttanut mua sellaisia kuin olin, vaan alkoi ahneuksissaan vaatiman työnhakua ja vastaanottamista.

Töihin menemisessä nyt ei olisi ollut senkään takia kannattavaa, että silloinhan nainen olisi jatkanut suhteessa taloudellisen hyödyn, ei tunteen takia.

Kyllä sä vielä löydät naisen, joka ei itsekään halua käydä töissä ja jolle riittää sellainen elämä kuin mitä itsekin haluat. 

En ole niin varma. Niin harvassa tuntuu olevan naiset, jotka eivät laske miehen arvoa työssä ja rahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Mä olisin kyllä kelpuuttanut naisen sellaisena kuin nainen oli. Nainen ei taas kelpuuttanut mua sellaisia kuin olin, vaan alkoi ahneuksissaan vaatiman työnhakua ja vastaanottamista.

Töihin menemisessä nyt ei olisi ollut senkään takia kannattavaa, että silloinhan nainen olisi jatkanut suhteessa taloudellisen hyödyn, ei tunteen takia.

Et nyt edelleenkään tajua, ettei kyse ole hyödystä vaan haitan minimoinnista. Kieltäytyessäsi menemästä töihin kieltäydyit kompensoimasta naiselle mitenkään kanssasi seurustelusta koituvaa taloudellista rasitetta. Kun on saamapuolella niin on toki helppo jeesustella että olisi itse kyllä kelpuuttanut toisen sellaisena kun on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Mä olisin kyllä kelpuuttanut naisen sellaisena kuin nainen oli. Nainen ei taas kelpuuttanut mua sellaisia kuin olin, vaan alkoi ahneuksissaan vaatiman työnhakua ja vastaanottamista.

Töihin menemisessä nyt ei olisi ollut senkään takia kannattavaa, että silloinhan nainen olisi jatkanut suhteessa taloudellisen hyödyn, ei tunteen takia.

Kyllä sä vielä löydät naisen, joka ei itsekään halua käydä töissä ja jolle riittää sellainen elämä kuin mitä itsekin haluat. 

En ole niin varma. Niin harvassa tuntuu olevan naiset, jotka eivät laske miehen arvoa työssä ja rahassa.

Mä tunnen useitakin naisia, jotka ovat ihan tyytyväisinä vuosikausia kotona, asuvat kaupungin vuokra-asunnossa, saavat rahansa Kelasta ja sossusta, shoppailevat kirpputoreilla silloin, kun jokunen ylimäääräinen euro jää käyttöön ja elävät parisuhteessa miehen kanssa, jolla ei ole peruskoulun jälkeen käyty mitään kouluja ja joka on ollut jo vuosia työtön. Rakastuneilta vaikuttavat edelleen, ainakin rakkaudenhedelmien lukumäärästä päätellen. 

Vierailija kirjoitti:

Et nyt edelleenkään tajua, ettei kyse ole hyödystä vaan haitan minimoinnista. Kieltäytyessäsi menemästä töihin kieltäydyit kompensoimasta naiselle mitenkään kanssasi seurustelusta koituvaa taloudellista rasitetta.

Edelleenkin haluan, että naista ajaa suhteeseen muut asiat kuin raha.

Meillä ei koskaan riidellä rahasta, joskus puhutaan kyllä. Mies saa peruspäivärahaa käteen jotain 600e/kk, minä palkkaa, lapsilisiä (2) ja pääomatuloja noin 1900-2000e käteen/kk. Onko tämä nyt sitten kovin erilainen tulotaso?

Maksan yhteistä lainaamme yksin, maksan laskut, maksan ruuat ja bensat. Miehen rahat menevät niinikään ruokaan ja bensaan lähinnä.

Ei tulisi mieleenkään valittaa. Jos jompikumpi saa jotain isompia summia lomailemme sillä. Mikä tässä pitäisi olla vaikeaa? Mies on kotona ja hoitaa lapsia, vaikka maksaisin siitä, että mulla ois lastenhoitaja kotona. Nyt en maksa, koska aika pitkälle samat laskut maksaisin yksinänikin. Täytyyhän toisen syödä. Totta kai ostan pääasiassa ruoat.

Se maksaa, jolla on rahaa. Kun mies aikaisemmin tienasi enemmän, hän maksoi elämisen kanssani yhdessä (hän enemmän).

Kummallista ajatella, että tulotason pitäisi olla sama, vai olemmeko me niin pienituloisia, ettei väliä?

Se, mikä pitää minut rauhallisena on peritty varallisuus, jota minulla on. Enhän ole itsekään tienannut sitä, niin sen on syytäkin elättää myös mieheni ja lapseni. Tai olla pahan päivän ja vanhuuden varana. Sekö se on, mikä erottaa meidät näistä rahavatvojista, vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemiasi naisia tuskin on suhteenne päättyminen pahemmin haitannut, mutta sinulle tuntuu ottaneen tosi koville.

Toista ainakin tuntui harmittavan ja paljon. Tuskimpa olisi muuten jaksanut niin kauan yrittää saada hakemaan töitä itkuilla ja uhkailuilla. Kaikesta huomasi, että ero kirpaisi.

Sitä en kyllä tässä edelleenkään ymmärrä. Ihastus ja tunne oli selvästi molemminpuoleistaa, mutta silti vaan raha vei voiton. Miten kenellekään voi raha olla niin tärkeää?

Koska eläminen on kallista. Toisen aikuisen elättäminen vielä kalliimpaa.

Itsekin käsitin sen niin, että raha oli lopulta tunnetta tärkeämpää.

Kyllähän kuvio meni niin, että nainen huomasi että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää.

Mähän en esittänyt vaatimuksia vaan mulle esitettiin niitä. Mulle olisi hyvin riittänyt se tunteisiin pohjautuva suhde ihan hyvin, mutta naiselle ei riittänyt kun taloudellista hyötyä ei olut luvassa.

Et tietenkään esittänyt vaatimuksia kun kerran asiat olivat (eroon asti) niin kuin halusitkin - oli rakkautta ja vastikkeetonta elämistä muiden kustannuksella. Tosiasia on, että työttömänä loisiminen on sinulle rakkautta tärkeämpää, koska erosit mieluummin kuin menit töihin. Erosit mieluummin kuin suostuit elättämään itsesi. Surullista.

En eronnut; olin se kenestä erottiin. Ei vaan ollut mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa olet ensin rahantekoväline, esine ja vasta sitten ihminen jos susta on tarpeeksi taloudellista hyötyä.

Yhdentekevää kumpi eron lopulta alulle pani. Tosiasia on kertomasi perusteella se, että töihin menemällä olisit välttänyt eron eli töiden välttely on sinulle rakkautta tärkeämpää. Voit jankata miten paljon vain haluat, mutta tuo tosiasia ei siitä muuksi muutu.

Mä olisin kyllä kelpuuttanut naisen sellaisena kuin nainen oli. Nainen ei taas kelpuuttanut mua sellaisia kuin olin, vaan alkoi ahneuksissaan vaatiman työnhakua ja vastaanottamista.

Töihin menemisessä nyt ei olisi ollut senkään takia kannattavaa, että silloinhan nainen olisi jatkanut suhteessa taloudellisen hyödyn, ei tunteen takia.

Kyllä sä vielä löydät naisen, joka ei itsekään halua käydä töissä ja jolle riittää sellainen elämä kuin mitä itsekin haluat. 

En ole niin varma. Niin harvassa tuntuu olevan naiset, jotka eivät laske miehen arvoa työssä ja rahassa.

Mä tunnen useitakin naisia, jotka ovat ihan tyytyväisinä vuosikausia kotona, asuvat kaupungin vuokra-asunnossa, saavat rahansa Kelasta ja sossusta, shoppailevat kirpputoreilla silloin, kun jokunen ylimäääräinen euro jää käyttöön ja elävät parisuhteessa miehen kanssa, jolla ei ole peruskoulun jälkeen käyty mitään kouluja ja joka on ollut jo vuosia työtön. Rakastuneilta vaikuttavat edelleen, ainakin rakkaudenhedelmien lukumäärästä päätellen. 

Voi olla, että isolla paikkakunnalla tuollaisia löytää helpommin. Pienellä paikkakunnalla se on sitten paljon vaikeampaa.

Hei pummi! Mitä annettavaa sulla on parisuhteessa? Sun kans ei voi matkustella, käydä ulkona syömässä, elokuvissa, muuttaa yhteen, eikä perustaa perhettä. Hauskanpidoksikin miellät pään täyteen vetämisen.