Lue keskustelun säännöt.
Voiko ikinä löytää parisuhdetta missä raha ei määrittäisi kaikkea
29.12.2015 |
Tuntuu että meillä raha on joka ikinen puheenaihe, aina toinen sanoo että milläs maksat vuokrasi jos et töissä ole ja milläs maksat ostoksesi ja muut ja ollaan ihan pilkun. tarkkoja rahasta jos sitä joutuu antamaan muille mutta sitten itse voi laittaa tajuttomia summia vaikka kaljaan tai tarjota kavereille kierroksen usealla satasella. Puhutaanko kaikissa suhteissa noin .
Kommentit (318)
Ansaitsen kyllä itse omaa rahaa enkä maksata mitään muilla, lähinnä minua vain ärsyttää kun joka ikinen puheenaihe on meillä raha ja paljonko sitä taas tulee kullakin viikolla.
En myöskään uskalla edes ajatella lasten hankintaa koska en tiedä mistä se raha sitten tulee jos en ole töissä, tai sitten pitäisi palata töihin mahdollisimman pian. Nyt kun olen töissä tulee palkka joka kuukausi. Mies tuskin maksaisi ruokia tai muuta jos olisin vain kotona ja saisisin yrittää pärjätä pienemmällä palkalla lapsen kanssa. Ajatuskin jo ahdistaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä Suomessa raha määrittää aika paljon. Asuminen on kallista, ruoka on kallista, sähkö on kallista. Paras tilanne on silloin, kun tienaa puolisonsa kanssa suurinpiirtein yhtä paljon.... olipa se sitten paljon tai vähän. Tai kun toinen tienaa niin paljon, että toisen kulutus on kärpäsen kakka valtameressä.
Suomessa pärjää tukitasolla aivan mainiosti. Joku"pärjääminen" on lähinnä tekosyy sille, että mieheltä vaaditaan työssäkäyntiä/työntekoa. Toki tuon taakse voi piilottaa sen, että miehen pitää mahdollistaa autot, omakotitalot, etelänmatkat, jne.
No jos pärjäämisellä tarkoitat, että pysyy hengissä ja katto pään päällä niin toki pärjää. Itse haluan elämältäni kuitenkin hieman enemmän, kuten suurin osa muistakin ihmisistä. Lisäksi mielestäni täysin työkykyisen ihmisen heittäytyminen tukirahojen varaan on moraalisesti arveluttavaa samalla tavalla kuin vaikkapa hyvin toimeentuleva ihminen leipäjonossa.
Muutenkin on aika tekopyhää syyttää muita ahneiksi kun vaativat sinulta työntekoa, kun leipäsi kuitenkin tulee työssäkäyvien lompakosta.
Vierailija kirjoitti:
Ansaitsen kyllä itse omaa rahaa enkä maksata mitään muilla, lähinnä minua vain ärsyttää kun joka ikinen puheenaihe on meillä raha ja paljonko sitä taas tulee kullakin viikolla.
En myöskään uskalla edes ajatella lasten hankintaa koska en tiedä mistä se raha sitten tulee jos en ole töissä, tai sitten pitäisi palata töihin mahdollisimman pian. Nyt kun olen töissä tulee palkka joka kuukausi. Mies tuskin maksaisi ruokia tai muuta jos olisin vain kotona ja saisisin yrittää pärjätä pienemmällä palkalla lapsen kanssa. Ajatuskin jo ahdistaa.
ap
Tähän on helppo ratkaisu: irtisanoutukaa molemmat ja alkakaa elämään tuilla. Silloin rahasta ei tule ongelmaa kun tulot ovat 50/50. Lapsillekin jää enemmän aikaa.
Meillä ei ole ollut rahasta riitaa, koska tulotaso molemmilla on suunnilleen sama ja elintaso on mitoitettu tulojen mukaiseksi (tai oikeastaan hieman niiden "alapuolelle" - ei ole uusia autoja, vuosittaisia kaukomatkoja eikä omakotitaloa, vaikka pankki niihin lainaa tarjoaisikin).
En ole koskaan olettanut, että minut elättäisi joku muu, kuin minä itse. Enkä ole koskaan halunnut sellaista elintasoa, johon omilla rahkeillani ei ole mahdollisuutta.
N30
et voi ja yleensäkään ei voi. Kun tämän hyväksyy, voi silti elää parisuhteessa ja olla ihan onnellinen siihen suhteeseen, koska tietää, että missään nurkan takana ei odota ihana raha-vapaa suhde. Elämässä raha tai sen puute on varsin merkitsevä seikka, merkitsevämpi kuin seksi tai jopa terveys (terveyteen voi vähemmän itse vaikuttaa, mutta sitä tai sen puutetta voi hoitaa rahalla).
pienimuotoinen elämä on ok, kunhan se on molempien valinta ja arvojen mukaista. Jos toinen kaipaa suurellisempaa, niin ollaan jo riitojen äärellä. Ylityöt rahan vuoksi sinällään ok, mutta jos toinen kaipaa yhteistä aikaa enemmän kuin rahaa, ja lapset vanhempaansa enemmän kuin uusia boxeja ja i phoneja, ollaan taas riitojen äärellä.
Suomessa meillä sinällään raha määrittää toistaiseksi elämää vähemmän kuin monessa muussa maassa. Meillä köyhänkin lapset voivat mennä lukioon ja yliopistoon ja kinkun saa joulupöytään kelakorvauksillakin. Tällainen jonkin asteinen vapaus rahasta on luonut mahdollisuuden laajamittaisesti rakkausliittoihin, jotka ovat vain illuusio. Rakkaus romanttisena tunteena kaikkoaa noin 2-5 vuodessa, jonka jälkeen jäljelle jää ne muut elämää ylläpitävät arvot: miten lapset kasvatetaan, millaisen elämänuran haluaa luoda jne... ja näissä keskeisenä osana on raha: millaiseen elämään meillä on varaa ja toisaalta kuinka paljon elämästä ollaan valmiita uhraamaan sen rahan tekemiseen.
Sinällään ap:n kysymys on vakavasta aiheesta, mutta niin ihanan höpsö: "mä en mee töihin" ja "mies tarjoaa viinakierroksia koko baarille"... näillä eväillä teillä ei ole koskaan riittävästi rahaa, ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rahaa ei ole koskaan tarpeeksi, ei siitä voi riidelläkään.
Vierailija kirjoitti:
No jos pärjäämisellä tarkoitat, että pysyy hengissä ja katto pään päällä niin toki pärjää. Itse haluan elämältäni kuitenkin hieman enemmän, kuten suurin osa muistakin ihmisistä.
Ja miehen pitää tietenkin mahdollistaa tämä käymällä töissä ja tienaamalla tarpeeksi rahaa. Paska mies, jolla ei tee mitään, jos ei mene töihin sun high lifen mahdollistamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa meillä sinällään raha määrittää toistaiseksi elämää vähemmän kuin monessa muussa maassa. Meillä köyhänkin lapset voivat mennä lukioon ja yliopistoon ja kinkun saa joulupöytään kelakorvauksillakin. Tällainen jonkin asteinen vapaus rahasta on luonut mahdollisuuden laajamittaisesti rakkausliittoihin, jotka ovat vain illuusio.
Käytännössä tämä on kuitenkin merkityksetöntä. Joka tapauksessa naiset vaativat ahneuksissaan, että mies käy töissä, koska muuten miehestä ei saa rahallista hyötöä ja siten ei jää rahaa kaikkiin ylimääräisiin huvituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ilotonta elämää ja banaalia jankata rahasta kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempiakin jutun aiheita. Meillä ei rahasta juuri edes puhuta saati riidellä. Olen kotiäiti, mies käy töissä. Rahat ovat yhteiset niinkuin perhekin. Ikinä ei räknätä kumpi nyt on maksanut mitäkin tai lasketa kuitteja. Isommat hankkeet päätetään yhdessä ja muuten ostokset arjen ruokaostoksia lukuunottamatta tehdään yhdessä.
Siis miehen palkka on yhteinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä Suomessa raha määrittää aika paljon. Asuminen on kallista, ruoka on kallista, sähkö on kallista. Paras tilanne on silloin, kun tienaa puolisonsa kanssa suurinpiirtein yhtä paljon.... olipa se sitten paljon tai vähän. Tai kun toinen tienaa niin paljon, että toisen kulutus on kärpäsen kakka valtameressä.
Suomessa pärjää tukitasolla aivan mainiosti. Joku"pärjääminen" on lähinnä tekosyy sille, että mieheltä vaaditaan työssäkäyntiä/työntekoa. Toki tuon taakse voi piilottaa sen, että miehen pitää mahdollistaa autot, omakotitalot, etelänmatkat, jne.
Kuule, ei pärjää. Varmasti kaupungin vuokrakämpässä kaupungin huonoimmassa lähiössä pärjää, jos ei koskaaan osta mitään uutena ja syö aina halvimpia ruokia, eikä koskaan esim. tilaa lehteä tai muuta luksusta, niin voi pärjätä, mutta kyllä se on aika ikävä lähtökohta lapsille, saavat koulussa hävetä perheensä köyhyyttä kun vanhemmat maleksivat kotona kaiket päivät, ja kaikki kulkevat kirppisryysyissä, onneksi kännykän kakaroille saa osamaksulla.
Eli käytännössä myönnät, että mies on naiselle ennen kaikkea rahantekoväline, jonka pitää mahdollistaa naiselle ne autot, omakotitalot ja totta kai muutakin luksusta siihen päälle? Sitten mies on turha riippakivi, jos miehestä ei saa tuollaista raha- ja materiahyötyä.
Olenko sanonut että miehen pitäisi yksinään sitä elintasoa nostaa? Tottakai molempien pitää pyrkiä töihin jos haluavat lapsilleen parempaa elämää kuin tuo ikuinen köyhäily. Eipä siinä lapsille jää mitään perinnöksi jos on koko ikänsä kituuttanut ja penniä venyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos pärjäämisellä tarkoitat, että pysyy hengissä ja katto pään päällä niin toki pärjää. Itse haluan elämältäni kuitenkin hieman enemmän, kuten suurin osa muistakin ihmisistä.
Ja miehen pitää tietenkin mahdollistaa tämä käymällä töissä ja tienaamalla tarpeeksi rahaa. Paska mies, jolla ei tee mitään, jos ei mene töihin sun high lifen mahdollistamiseksi.
Minä mahdollistan oman elintasoni ihan itse ja kumppanikseni valitsin naisen jonka tavoitteet elintason suhteen ovat suurinpiirtein samanlaiset ja joka hoitaa oman puoliskonsa sen yhteisen elintason ylläpitämisestä.
Edelleenkin tekopyhää kitistä muiden odotuksista elintason suhteen, kun itse kuitenkin odotat muiden käyvän töissä sun loiselämän mahdollistamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko sanonut että miehen pitäisi yksinään sitä elintasoa nostaa?
Et ole sanonut. Sen sijaan vaadit ahneuksissasi mieheltäkin työssäkäyntiä, koska muuten sulle jää vähemmän rahaa sun omiin huvituksiin ja high lifeen.
Tukijärjestelmä kusee tätäkin hommaa oikein urakalla. Parempi pysyä sinkkuna ja nostaa tukia kuin ottaa huonopalkkaisessa duunissa oleva mies/nainen. Varsinkin jos on paljon lapsia yms. mistä saa extraa valtiolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos pärjäämisellä tarkoitat, että pysyy hengissä ja katto pään päällä niin toki pärjää. Itse haluan elämältäni kuitenkin hieman enemmän, kuten suurin osa muistakin ihmisistä.
Ja miehen pitää tietenkin mahdollistaa tämä käymällä töissä ja tienaamalla tarpeeksi rahaa. Paska mies, jolla ei tee mitään, jos ei mene töihin sun high lifen mahdollistamiseksi.
Minä mahdollistan oman elintasoni ihan itse ja kumppanikseni valitsin naisen jonka tavoitteet elintason suhteen ovat suurinpiirtein samanlaiset ja joka hoitaa oman puoliskonsa sen yhteisen elintason ylläpitämisestä.
Edelleenkin tekopyhää kitistä muiden odotuksista elintason suhteen, kun itse kuitenkin odotat muiden käyvän töissä sun loiselämän mahdollistamiseksi.
Toisin sanoen juokset rahan perässä ja valitset ahneuksissasi naisenkin taloudellisenkin perustein, etkä siten kykene puhtaaseen tunteeseen.
Enkä kyllä edelleenkään vaadi keneltäkään työssäkäyntia. Mun puolesta voit alkaa elää tuilla ihan milloin itse haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ansaitsen kyllä itse omaa rahaa enkä maksata mitään muilla, lähinnä minua vain ärsyttää kun joka ikinen puheenaihe on meillä raha ja paljonko sitä taas tulee kullakin viikolla.
En myöskään uskalla edes ajatella lasten hankintaa koska en tiedä mistä se raha sitten tulee jos en ole töissä, tai sitten pitäisi palata töihin mahdollisimman pian. Nyt kun olen töissä tulee palkka joka kuukausi. Mies tuskin maksaisi ruokia tai muuta jos olisin vain kotona ja saisisin yrittää pärjätä pienemmällä palkalla lapsen kanssa. Ajatuskin jo ahdistaa.
ap
Jos ajatus elämästä puolisosi kanssa ahdistaa, niin miksi et eroa? Kuitenkin oikeasti teillä ei ole mitään hätää kun kumpikin käy töissä, ja kyllä lapsen siinä tilanteessa pitää pystyä tekemään, perheen rahat on yhteisiä, ja jos mies ei sitä tajua, niin sun pitää vaihtaa sellaiseen mieheen joka tajuaa että jos itselleen perillisen haluaa, se maksaa, lapset eivät ole ilmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko sanonut että miehen pitäisi yksinään sitä elintasoa nostaa?
Et ole sanonut. Sen sijaan vaadit ahneuksissasi mieheltäkin työssäkäyntiä, koska muuten sulle jää vähemmän rahaa sun omiin huvituksiin ja high lifeen.
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Yleensä suhde ei toimi, jos puolisoilla on hyvin erilainen elintaso. Jos halutaan samanlainen elintaso ja puolisoilla on erilainen tulotaso, toinen hyötyy rahallisesti toisesta ja toinen taas laskee omaa elintasoaan. Jos molemmilla on samanlainen tulotaso, on heillä myös samanlainen elintaso ilman, että kumpikaan käyttää toista hyödyksi. Tällöin voidaan unohtaa raha ja keskittyä vain tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilotonta elämää ja banaalia jankata rahasta kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempiakin jutun aiheita. Meillä ei rahasta juuri edes puhuta saati riidellä. Olen kotiäiti, mies käy töissä. Rahat ovat yhteiset niinkuin perhekin. Ikinä ei räknätä kumpi nyt on maksanut mitäkin tai lasketa kuitteja. Isommat hankkeet päätetään yhdessä ja muuten ostokset arjen ruokaostoksia lukuunottamatta tehdään yhdessä.
Siis miehen palkka on yhteinen?
Kotiäidilläkin on tuloja kuten kotihoidontuki. Lisäksi minulla on sijoitusasunto, josta saan vuokraa. Muuten se lapsikin, jota kotona hoidan on yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko sanonut että miehen pitäisi yksinään sitä elintasoa nostaa?
Et ole sanonut. Sen sijaan vaadit ahneuksissasi mieheltäkin työssäkäyntiä, koska muuten sulle jää vähemmän rahaa sun omiin huvituksiin ja high lifeen.
Kyllä perheessä yleensä ne huvitukset on lapsia varten, yhdessä käydään lomamatkalla. Ja mitä helvetin high life? Minä en ole koskaan ollut edes lentokoneessa, mutta meillä on omakotitalo jota maksetaan jotta lapsille jäisi perintöä kun meistä aika jättää, ja joka vuosi käydään kesälomareissulla kotimaassa jossain lapsille mieluisassa kohteessa, me nautitaan miehen kanssa siitä kun lapsilla on kivaa. Minä harrastan puutarhanhoitoa ja mies käy kävelyllä joka päivä, molemmat luetaan kirjoja siihen menee vähän rahaa, mutta toisaalta harrastetaan myös politiikkaa ja minä jopa muutaman satasen vuodessa tienaankin sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko sanonut että miehen pitäisi yksinään sitä elintasoa nostaa?
Et ole sanonut. Sen sijaan vaadit ahneuksissasi mieheltäkin työssäkäyntiä, koska muuten sulle jää vähemmän rahaa sun omiin huvituksiin ja high lifeen.
Tottakai kumppaniltaan saa ja pitääkin odottaa oman osansa tekemistä sen yhdessä tavoitellun elintason eteen. Sinä olet loisinut muiden lompakoilla niin pitkään, että luulet että sinua olisi joku velvollisuus parisuhteessakin naisen elättää.
Jos naiselle jää kanssasi vähemmän rahaa omiin huvituksiin ja "high lifeen" kuin sinkkuna niin kanssasi seurusteleminen laskee naisen elintasoa joten on ihan kohtuullista vaatia että edes jotenkin yrittäisit kompensoida sen. Taloudellista hyötyä nainen saa sinusta vasta sitten, kun hänen elintasonsa on parempi sinun kanssasi kuin sinkkuna.
Lyhyesti kiteytettynä raha on sulle selvästikin tunnetta tärkempä suhteessa.