Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko ikinä löytää parisuhdetta missä raha ei määrittäisi kaikkea

Vierailija
29.12.2015 |

Tuntuu että meillä raha on joka ikinen puheenaihe, aina toinen sanoo että milläs maksat vuokrasi jos et töissä ole ja milläs maksat ostoksesi ja muut ja ollaan ihan pilkun. tarkkoja rahasta jos sitä joutuu antamaan muille mutta sitten itse voi laittaa tajuttomia summia vaikka kaljaan tai tarjota kavereille kierroksen usealla satasella. Puhutaanko kaikissa suhteissa noin .

Kommentit (318)

Vierailija
21/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskimpa voit. Naista ei kiinnosta mies, joka ei käy töissä ja tienaa tarpeeksi.

 

Niinhän se on. Tässä on havahtunut että vaikka tienaa tuplaten sen mitä keskimääräinen mies, niin koko ajan oma talous kireällä (OK, pistän sivuun 500 e/kk sijoituksiin, niin suoraa osakekauppaa kuin rahastoja). Ongelmaksi tulee se, ettei rouvaa kiinnosta osallistua taloudellisesti isompiin hankintoihin jotka hän speksaa - "uusi sohva, nyt", "suksiboksi, nyt", "lipasto, nyt".  Hän lupasi maksaa lasten joululahjoista neljänneksen etukäteen veronpalautuksistaan, eipä näy meikäläisen tilill. Tulevan talviloman matkakustannukset, lupasi maksaa neljänneksen, eipä näy vieläkään.

Jos erehdyn edes sanomaan asiasta, kauhea valitusvirsi siitä kuinka ei olisi oikein rahaa juuri nyt - paitsi että edellisellä viikolla ostettu hieno 400 euron takki tms johon ei ollut varaa.

Tässä on yksi syy miksi suorastaan ottaa päähän että lähdin koskaan tähän perhepelleilyyn. Siinä sai duunariperheen tytär sai kunnon nousun elintasolleen, sellaiseen mihin hänellä ei olisi koskaan ollut omin avuin asiaan. Veikkaan että vuoden parin kuluessa kun downshiftaan kunnolla ja palkka putoaa kolmasosaan, niin siihen loppuu ylimääräinen luksustelu...

Oma talous? Miksi teillä sitten on avioliiton sisällä omat taloudet? Sinä sijoittelet rahaa kun olet sellainen kroisos, niin miksi vaimolla olisi tunne että sulle pitää hänen vielä pienistä rahoistaan antaa, kun sinä kuitenkin ne rahat laittaisit vain itsellesi sijoituksiin siltä varalta kun ero tulee, ja sitten esität köyhää? Aika erikoinen suhde teillä, miksi ette ole yhdistäneet talouksianne kuten avioliitossa pitäisi, ja päättäneet yhdessä mihin rahaa käytetään ja kuinka paljon? Ja kun puhut perhepelleilystä, eikö siinä ole sitten sun lapsetkin osallisena? Vai akan kanssa kahdestaanko olette perhe? Teitä on siinä perheessä luultavasti useampi, ja ne lapset on puoliksi sun, ja niitten elintasosta sun pitää huolehtia, ei akan. Ja mitä tarkoittaa speksaa?

Vierailija
22/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä Suomessa raha määrittää aika paljon. Asuminen on kallista, ruoka on kallista, sähkö on kallista. Paras tilanne on silloin, kun tienaa puolisonsa kanssa suurinpiirtein yhtä paljon.... olipa se sitten paljon tai vähän. Tai kun toinen tienaa niin paljon, että toisen kulutus on kärpäsen kakka valtameressä. 

Suomessa pärjää tukitasolla aivan mainiosti. Joku"pärjääminen" on lähinnä tekosyy sille, että mieheltä vaaditaan työssäkäyntiä/työntekoa. Toki tuon taakse voi piilottaa sen, että miehen pitää mahdollistaa autot, omakotitalot, etelänmatkat, jne.

Kuule, ei pärjää. Varmasti kaupungin vuokrakämpässä kaupungin huonoimmassa lähiössä pärjää, jos ei koskaaan osta mitään uutena ja syö aina halvimpia ruokia, eikä koskaan esim. tilaa lehteä tai muuta luksusta, niin voi pärjätä, mutta kyllä se on aika ikävä lähtökohta lapsille, saavat koulussa hävetä perheensä köyhyyttä kun vanhemmat maleksivat kotona kaiket päivät, ja kaikki kulkevat kirppisryysyissä, onneksi kännykän kakaroille saa osamaksulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä Suomessa raha määrittää aika paljon. Asuminen on kallista, ruoka on kallista, sähkö on kallista. Paras tilanne on silloin, kun tienaa puolisonsa kanssa suurinpiirtein yhtä paljon.... olipa se sitten paljon tai vähän. Tai kun toinen tienaa niin paljon, että toisen kulutus on kärpäsen kakka valtameressä. 

Suomessa pärjää tukitasolla aivan mainiosti. Joku"pärjääminen" on lähinnä tekosyy sille, että mieheltä vaaditaan työssäkäyntiä/työntekoa. Toki tuon taakse voi piilottaa sen, että miehen pitää mahdollistaa autot, omakotitalot, etelänmatkat, jne.

Kuule, ei pärjää. Varmasti kaupungin vuokrakämpässä kaupungin huonoimmassa lähiössä pärjää, jos ei koskaaan osta mitään uutena ja syö aina halvimpia ruokia, eikä koskaan esim. tilaa lehteä tai muuta luksusta, niin voi pärjätä, mutta kyllä se on aika ikävä lähtökohta lapsille, saavat koulussa hävetä perheensä köyhyyttä kun vanhemmat maleksivat kotona kaiket päivät, ja kaikki kulkevat kirppisryysyissä, onneksi kännykän kakaroille saa osamaksulla.

Eli käytännössä myönnät, että mies on naiselle ennen kaikkea rahantekoväline, jonka pitää mahdollistaa naiselle ne autot, omakotitalot ja totta kai muutakin luksusta siihen päälle? Sitten mies on turha riippakivi, jos miehestä ei saa tuollaista raha- ja materiahyötyä.

Vierailija
24/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskimpa voit. Naista ei kiinnosta mies, joka ei käy töissä ja tienaa tarpeeksi.

 

Niinhän se on. Tässä on havahtunut että vaikka tienaa tuplaten sen mitä keskimääräinen mies, niin koko ajan oma talous kireällä (OK, pistän sivuun 500 e/kk sijoituksiin, niin suoraa osakekauppaa kuin rahastoja). Ongelmaksi tulee se, ettei rouvaa kiinnosta osallistua taloudellisesti isompiin hankintoihin jotka hän speksaa - "uusi sohva, nyt", "suksiboksi, nyt", "lipasto, nyt".  Hän lupasi maksaa lasten joululahjoista neljänneksen etukäteen veronpalautuksistaan, eipä näy meikäläisen tilill. Tulevan talviloman matkakustannukset, lupasi maksaa neljänneksen, eipä näy vieläkään.

Jos erehdyn edes sanomaan asiasta, kauhea valitusvirsi siitä kuinka ei olisi oikein rahaa juuri nyt - paitsi että edellisellä viikolla ostettu hieno 400 euron takki tms johon ei ollut varaa.

Tässä on yksi syy miksi suorastaan ottaa päähän että lähdin koskaan tähän perhepelleilyyn. Siinä sai duunariperheen tytär sai kunnon nousun elintasolleen, sellaiseen mihin hänellä ei olisi koskaan ollut omin avuin asiaan. Veikkaan että vuoden parin kuluessa kun downshiftaan kunnolla ja palkka putoaa kolmasosaan, niin siihen loppuu ylimääräinen luksustelu...

Oma talous? Miksi teillä sitten on avioliiton sisällä omat taloudet? Sinä sijoittelet rahaa kun olet sellainen kroisos, niin miksi vaimolla olisi tunne että sulle pitää hänen vielä pienistä rahoistaan antaa ...

Öh, kirjoittajahan on pyytänyt vaimoaan maksamaan 1/4 yhteisistä kuluista. Ja vaimo ei ole viitsinyt maksaa senkään vertaa. Miksi ihmeessä toisen pitäisi maksaa KAIKKI, kun kuitenkaan selvästi vaimo pystyisi osallistumaan omalla osuudellaan jos ei shoppailisi itselleen vaatteita sun muita??? Tottakai molempien pitää osallistua, ei niin että suurempituloinen maksaa KAIKEN! Tuo 1/4 vaatiminen kuulostaa ihan reilulta peliltä, mutta vaimo ei pysty siihenkään.

Vierailija
25/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilotonta elämää ja banaalia jankata rahasta kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempiakin jutun aiheita. Meillä ei rahasta juuri edes puhuta saati riidellä. Olen kotiäiti, mies käy töissä. Rahat ovat yhteiset niinkuin perhekin. Ikinä ei räknätä kumpi nyt on maksanut mitäkin tai lasketa kuitteja. Isommat hankkeet päätetään yhdessä ja muuten ostokset arjen ruokaostoksia lukuunottamatta tehdään yhdessä. 

Vierailija
26/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ilotonta elämää ja banaalia jankata rahasta kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempiakin jutun aiheita.

Harva nainen on valitettavasti tätä mieltä. Pikeimminkin työhön ja rahaan liittyvät vaatimukset ovat niitä keskeisimpiä kun määritellään kelpaako mies.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhteessa ei tule keskustelua rahasta, jos kumpikin tajuaa automaattisesti, että eläminen maksaa, ja hoitaa oman osuutensa ruuista, vuokrasta yms. Ja jos suhteeseen kuuluu suunnitelma, että jossain vaiheessa hankitaan lapsia tai edes lemmikkejä tai kalliimpia huonekaluja, niin se, että toinen elää tuilla tarkoittaa, että toinen maksaa kaiken. Karu totuus. Se taas ei ole tasapuolista, että toinen maksaa kaiken. Ja se, ettei olla tasapuolisia, aiheuttaa sen, että koko ajan joutuu keskustelemaan rahasta. Jos rahan käyttö ei ole kummallekaan ongelma, siitä ei tarvitse jauhaa. Tämä taas edellyttää, että kummallakin on sama käsitys siitä, millä elintasolla halutaan mennä: riittääkö se, että on jotain ruokaa pöydässä ja minimilaatuinen kämppä, vai halutaanko ehkä suunnitella ja syödä paremmin, ja ehkä asua kämpässä, mihin joskus mahtuu perustamaan perhettäkin?

 

En tiedä, missä utopiassa elät/haluaisit elää, mutta In The Real World raha määrittää kutakuinkin kaiken, koska kutakuinkin kaikki elämiseen liittyvä maksaa. Toinen karu totuus. Sinun on siis kaikkien naisten syyttämisen sijaan alunperinkin tehtävä itsellesi ja muille selväksi, että etsit naista, joka tyytyy samaan elintasoon kuin sinä. Jos et aio mennä töihin, on sinun etsittävä nainen, jolle riittää yhtä pieni ja tavoitteeton elämä kuin sinulle. Ja nimenomaan teet tämän selväksi jo hakuvaiheessa, niin kummallekaan ei tule pettymyksiä myöhemmin. Kannattanee aloittaakin hakeminen esim. jostain anarkisti/hippi-piireistä, niin lienee jo valmiiksi lähempänä omaa aallonpituutta. Samanlainen realiteetti kuin siinä, että jos itse on liimautunut sohvaan, ei ehkä kannata etsiä partneria kilpaurheilupiireistä.

Vierailija
28/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivoisin, että löytyisi. Oma ex oli koko ajan sitä mieltä, että mun olisi ollut kustannettava kaikki ja hän saisi käyttää rahansa pelkästään itseensä. Lähti, kun en suostunut ostamaan meille isoa taloa ja hulppeaa venettä. Valitti sukulaisilleenkin, että yksi eron syy oli se, kun haluan vaan asua säälittävässä osakkeessani enkä ostanut taloa, kun samalla hinnalla olisi saanut.

Asuu nyt vanhan äitinsä luona, joka pyykkää ja silittää ja kokkaa eikä maksa mitään ruoasta, asumisesta, sähköstä, jne. Eikä muuten lapsestaankaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelma ei ole raha vaan että kaverit kaikki kaikessa.  Jos nyt olisin alkumetreillä kysyisin kumpi on tärkeämpää - esimerkin miten mies vastaa - en aloittaisi ollenkaan jos kaverit ykkösenä aikuiselle miehelle.

Raha määrittää paljon yhdessä käytännön asioiden sujumisen kanssa, kauanko parisuhde kestää.  Perusta yhteen hiileen puhaltaminen.

Vierailija
30/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä Suomessa raha määrittää aika paljon. Asuminen on kallista, ruoka on kallista, sähkö on kallista. Paras tilanne on silloin, kun tienaa puolisonsa kanssa suurinpiirtein yhtä paljon.... olipa se sitten paljon tai vähän. Tai kun toinen tienaa niin paljon, että toisen kulutus on kärpäsen kakka valtameressä. 

Suomessa pärjää tukitasolla aivan mainiosti. Joku"pärjääminen" on lähinnä tekosyy sille, että mieheltä vaaditaan työssäkäyntiä/työntekoa. Toki tuon taakse voi piilottaa sen, että miehen pitää mahdollistaa autot, omakotitalot, etelänmatkat, jne.

Tottakai pärjää. Minähän sanoinkin, että paras tilanne on silloin, kun tienaa puolisonsa kanssa suurinpiirtein yhtä paljon...olipa se sitten paljon tai vähän. 

No jaa, kyllä naiset yleensä patistaa miestä vain tienaamaan enemmän ja enemmän. Jos ei pyri tähän jatkuvaan taloudellisen aseman parantamiseen, joka mahdollistaa ne autot ja omakotitalot, mies menee nopeasti ennen pitkää vaihtoon.

Enpä kyllä tunne yhtäkään tällaista pariskuntaa, vaikka tuttavapiirini onkin varsin laaja. Johtunee ehkä siitä, että kun matalasti koulutettu nainen on valinnut puolisokseen matalasti koulutetun miehen, niin haaveet omakotitalosta pääkaupunkiseudulla on hylätty jo silloin. Itse asiassa moni - kuten allekirjoittanut itsekin - ei ole koskaan edes haaveillut omakotitalosta, koska se edellyttäisi muuttamista jonnekin hevonkuuseen. Niissä tuntemissani perheissä, joissa mies on suurituloinen, myös nainen on suurituloinen ja näillä yhteisillä tuloilla on ollut mahdollista saada omakotitalokin pääkaupunkiseudulta. Silti hyvin moni heistäkin asuu kerrostalossa, rivitalossa tai paritalossa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap kuulostaa siltä että yrittää maksattaa kumppanillaan kaiken, ja sitten valittaa, kun kumppani ei siihen mukisematta suostukaan vaan patistelee ap:ta hankkimaan omaakin rahaa. 

Vierailija
32/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa ei tule keskustelua rahasta, jos kumpikin tajuaa automaattisesti, että eläminen maksaa, ja hoitaa oman osuutensa ruuista, vuokrasta yms. Ja jos suhteeseen kuuluu suunnitelma, että jossain vaiheessa hankitaan lapsia tai edes lemmikkejä tai kalliimpia huonekaluja, niin se, että toinen elää tuilla tarkoittaa, että toinen maksaa kaiken. Karu totuus. Se taas ei ole tasapuolista, että toinen maksaa kaiken. Ja se, ettei olla tasapuolisia, aiheuttaa sen, että koko ajan joutuu keskustelemaan rahasta. Jos rahan käyttö ei ole kummallekaan ongelma, siitä ei tarvitse jauhaa. Tämä taas edellyttää, että kummallakin on sama käsitys siitä, millä elintasolla halutaan mennä: riittääkö se, että on jotain ruokaa pöydässä ja minimilaatuinen kämppä, vai halutaanko ehkä suunnitella ja syödä paremmin, ja ehkä asua kämpässä, mihin joskus mahtuu perustamaan perhettäkin?

 

Kaikki eivät suinkaan tajua automaattisesti.  On tosiaan sovittava jo ennen suhdetta.  Usein nähty monissa lähipiirin suhteissa ettei toinen hellitä kerran opitusta.

 

En tiedä, missä utopiassa elät/haluaisit elää, mutta In The Real World raha määrittää kutakuinkin kaiken, koska kutakuinkin kaikki elämiseen liittyvä maksaa. Toinen karu totuus. Sinun on siis kaikkien naisten syyttämisen sijaan alunperinkin tehtävä itsellesi ja muille selväksi, että etsit naista, joka tyytyy samaan elintasoon kuin sinä. Jos et aio mennä töihin, on sinun etsittävä nainen, jolle riittää yhtä pieni ja tavoitteeton elämä kuin sinulle. Ja nimenomaan teet tämän selväksi jo hakuvaiheessa, niin kummallekaan ei tule pettymyksiä myöhemmin. Kannattanee aloittaakin hakeminen esim. jostain anarkisti/hippi-piireistä, niin lienee jo valmiiksi lähempänä omaa aallonpituutta. Samanlainen realiteetti kuin siinä, että jos itse on liimautunut sohvaan, ei ehkä kannata etsiä partneria kilpaurheilupiireistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa siltä että yrittää maksattaa kumppanillaan kaiken, ja sitten valittaa, kun kumppani ei siihen mukisematta suostukaan vaan patistelee ap:ta hankkimaan omaakin rahaa. 

Niin, tai sitten topikin aloittaja vain haluaa suhteen pohjautuvan tunteeseen eikä siihen että suhteesta saa rahallista hyötyä.

Vierailija
34/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa ei tule keskustelua rahasta, jos kumpikin tajuaa automaattisesti, että eläminen maksaa, ja hoitaa oman osuutensa ruuista, vuokrasta yms.

Rahasta ei siis tule ongelmaa kunhan mies ymmärtää, että töihin pitää mennä ja rahaa pitää tienata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa siltä että yrittää maksattaa kumppanillaan kaiken, ja sitten valittaa, kun kumppani ei siihen mukisematta suostukaan vaan patistelee ap:ta hankkimaan omaakin rahaa. 

Niin, tai sitten topikin aloittaja vain haluaa suhteen pohjautuvan tunteeseen eikä siihen että suhteesta saa rahallista hyötyä.

Miksi hän sitten yrittää hyötyä siitä suhteesta? Minä ainakin sain sen käsityksen, ettei ap ole töissä, eikä maksa itse omia menojaan. Tuskin kumppanin muuten tarvitsisi patistella työnhakuun tai muistuttaa että uimahallikäynti maksaa rahaa...

Vierailija
36/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa ei tule keskustelua rahasta, jos kumpikin tajuaa automaattisesti, että eläminen maksaa, ja hoitaa oman osuutensa ruuista, vuokrasta yms.

Rahasta ei siis tule ongelmaa kunhan mies ymmärtää, että töihin pitää mennä ja rahaa pitää tienata.

Kumpikin = vain mies?

Vierailija
37/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa siltä että yrittää maksattaa kumppanillaan kaiken, ja sitten valittaa, kun kumppani ei siihen mukisematta suostukaan vaan patistelee ap:ta hankkimaan omaakin rahaa. 

Niin, tai sitten topikin aloittaja vain haluaa suhteen pohjautuvan tunteeseen eikä siihen että suhteesta saa rahallista hyötyä.

Paitsi ettei halunnut vaan hän nimenomaan halusi saada suhteesta taloudellista hyötyä.

Vierailija
38/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa ei tule keskustelua rahasta, jos kumpikin tajuaa automaattisesti, että eläminen maksaa, ja hoitaa oman osuutensa ruuista, vuokrasta yms.

Rahasta ei siis tule ongelmaa kunhan mies ymmärtää, että töihin pitää mennä ja rahaa pitää tienata.

Kumpikin = vain mies?

Kumpa tahansa. Ihmisen arvon laskemisen työssä ja rahassa on väärin, tekee sitä sitten mies tai nainen.

Vierailija
39/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kumppanin muuten tarvitsisi patistella työnhakuun tai muistuttaa että uimahallikäynti maksaa rahaa...

Kumppanin ei tarvitse patistella töihin, jos suhteessa tunne on tärkeää työn ja rahan sijaan.

Vierailija
40/318 |
29.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kumppanin muuten tarvitsisi patistella työnhakuun tai muistuttaa että uimahallikäynti maksaa rahaa...

Kumppanin ei tarvitse patistella töihin, jos suhteessa tunne on tärkeää työn ja rahan sijaan.

Se, että "tunne on tärkeää", ei tarkoita sitä että alistuu hyväksikäytettäväksi. Jos parisuhteen toinen osapuoli ei halua mennä töihin, tarkoittaa se, että toisen pitää vastata koko perheen elatuksesta. Se ei ole reilua vaan työssäkäyvän hyväksikäyttöä, eikä siltä lusmulta ole reilua edellyttää että "jos tunnetta on", niin toinen maksaa kaiken. 

Samalla logiikalla kumppania ei tarvitse myöskään patistella kotitöiden tekemiseen vaan ne voi jättää kokonaan toisen harteille - jos nimittäin tunne on tärkeää kotitöiden sijaan. Melkein minkä tahansa voisi jättää vain toisen hoidettavaksi tuolla samalla tekosyyllä.

Ts. tottakai parisuhteessa tunne on tärkeää, mutta se ei oikeuta käyttämään toista hyväksi!!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi yhdeksän