Apua..kumpi on ulalla,minä vai uusi mies?

Ylireagoit. Te ette asu yhdessä, joten oletuksena että homma meneekin noin. Mies ilmeisesti todella haluaa antaa täyden huomionsa lapselle. Keksipä jotain muuta tekemistä ja ole tyytyväinen että toinen on sitoutuva isä.

Mun kaveri seurustelee miehen kanssa jolla jo opiskelevat lapset. Kun 'lapset' tulevat isälleen niin naisystävä ei kelpaa mukaan. Vaikka olis joulu! Omituista...

Minusta liioittelet. Meillä oli niin, että ennen kuin asuttiin yhdessä, ei ollenkaan koskaan oltu yhdessä silloin kun miehen tytär oli miehellä, siis joka toinen viikonloppu. Kyllä tytär minusta tiesi, mutta varsinknin kun hänelle oli ero ollut kova paikka ja inhosi ajatusta että miehellä on joku uusi nainen, niin päätimme että mies ja lapsensa saavat edelleen viettää yhteisen ajan yhdessä, ilman minua. Kävivät keskenään monilla matkoilla, olivat viikonloppuja miehen kotona jne. Nytkin kun asumme yhdessä, aika u sein lähden esim. viikonlopuksi vanhemmilleni kun miehen lapsi tulee kylään. En vaan halua olla siinä kuviossa mitenkään mukana.

Olen ollut epävarma siitä että ylireagoinko vai en.

Itse tein miehelle selväksi jo alkuun että minä ja lapseni ollaan "paketti"..tällaisena otin myös hänet ja hänen lapsensa.

Mies on kuitenkin mitä ihanin ja voihan tietysti olla että ajattelemme tämän asian vain erilailla.

Niinkuin joku jo sanoi niin aijon nyt sitten tehdä vain omia juttuja..kaipa se sieltä soittelee kun aikaa liikenee suhteelle.

Paras ehkä antaa olla..

Ap

Ja siis muutoin kuin nyt jouluna näette aina kun tyttö on isällä. Ei tuossa mitään ongelmaa, joulu nyt on vain erikoisjuttu.

Miten lapsi voi yöpyä teillä, kun ette asu yhdessä?

Miksi yöpyminen edellyttää yhdessäasumista?

Ei ap.

No mulla oli kanssa samama juttu, että meillä kummallakin lapsia ja kun lapset oli käymässä tahoillamme, niin silloin ei nähty, joten yhteiset ajat jäi aika harvaan, ei toiminu se homma, mun mielipide tohon hommaan on se, että joko ollaan yhdessä lapsineen päivineen tai sit ei ollenkaan.

Alkaako miehen nimi M kirjaimella?

Ei ala tuolla kirjaimella :)

Anna ajan vielä kulua ja katsele rauhassa. Kyllä osapuolet vielä tottuvat yhteisiin jouluihinkin.

Varmasti ahdistaa, kun oma rakas asettaa jonkun toisen ihmisen (vaikka sitten oman lapsensa) etusijalle. Asian vaikeuden ja haikeuden hyväksyminen on varmaan lähtökohta paremmalle ololle. Lapsi on kuitenkin syytön tilanteeseen ja tarvitsee isäänsä juuri nyt kun itsetunto ja persoona ovat vasta kehittymässä. Itse aikuisena pystyt odottamaan ja näkemään asiat eri ihmisten kanteilta - lapsi ei tähän pysty, eikä sitä saa lapselta odottakaan. Mies rakastaa sinua kyllä, olet varmasti aikuisensarjan ehdoton ykkönen!

Vierailija kirjoitti:

No mulla oli kanssa samama juttu, että meillä kummallakin lapsia ja kun lapset oli käymässä tahoillamme, niin silloin ei nähty, joten yhteiset ajat jäi aika harvaan, ei toiminu se homma, mun mielipide tohon hommaan on se, että joko ollaan yhdessä lapsineen päivineen tai sit ei ollenkaan.

Mä oon samaa mieltä! Voihan sitä sen oman lapsen kanssa toisinaan tehdä kahdenkesken juttuja mutta kyllä tää on mun mielestä joko tai.

Olen ihan suoraan ilmaissut etten halua elämääni mitään jokatoinenviikonloppu-poikaystävää ja mies on sen ymmärtävinään.

Sanoin ihan suoraan että ne on erimiehet jotka on pelkästään viikonloppuja varten..ei näköjään ymmärtänyt.

Ja jännää on se että hän tulee kyllä meille kun lapseni on kotona,esim viikolla tai lomilla mutta minä en kelpaa heidän seuraansa.

Hullua. Todella ulkopuolinen olo välillä.

No,täytyy asennoitua tähän nyt niin että tapaamme kun ei lapsia ole..täytyy alkaa itsekkin keskittyä omaan lapseen kun on kotona,asettaa mies samaan asemaan itseni kanssa..olenhan nyt hänelle kokoajan saatavilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ahdistaa, kun oma rakas asettaa jonkun toisen ihmisen (vaikka sitten oman lapsensa) etusijalle. Asian vaikeuden ja haikeuden hyväksyminen on varmaan lähtökohta paremmalle ololle. Lapsi on kuitenkin syytön tilanteeseen ja tarvitsee isäänsä juuri nyt kun itsetunto ja persoona ovat vasta kehittymässä. Itse aikuisena pystyt odottamaan ja näkemään asiat eri ihmisten kanteilta - lapsi ei tähän pysty, eikä sitä saa lapselta odottakaan. Mies rakastaa sinua kyllä, olet varmasti aikuisensarjan ehdoton ykkönen!

Kiitos..tästä sain vähän uskoa koko touhuun.baby steps,tämä on meidän molempien ensimäinen "uusiperhesuhde" mikälie..

Ap

Ap, kuulostaa tutulta että ahdistaa. Mulla oli ensin mieheni kanssa asiat niin, että kun hänen lapsensa tulivat hänelle joka toinen viikonloppu, me emme nähneet. Ymmärrettävää, eihän oltu vielä tutustuttukaan niin hyvin, että oltaisiin otettu sitä riskiä, että "tässä on nyt isin uusi tyttöystävä". Pikkuhiljaa nimenomaan siitä sitten edettiin, ja aloin käymään näinä lapsiviikonloppuina kylässä sun muuta. Ennen kuin olin edes lapsia tavannut, mieheni sanoi ettei voisi kuvitellakaan ottavansa naista josta hänen lapsensa ei pitäisi, ymmärsin senkin. Nyt muutaman vuoden jälkeen kun asumme mieheni kanssa yhdessä, minä välillä vapaaehtoisesti jättäydyn matkasta pois, jotta mieheni saa lastensa kanssa omaa aikaa, mutta tuossa "tutustumisvaiheessa" se todella tuntuu pahalta, kun tulee olo että "en/emme kelpaa mukaan". Siitä kyllä sanoisin miehelle, jos tilanne tosiaan on se, että sinä/sinä lapsinesi ette "mahdu mukaan", mutta hän/hän lapsineen voi olla oman mielen mukaan missä haluaa, että ei nyt ihan näin pitäisi homman mennä. Kauanko olette seurustelleet? Pitäähän miehenkin ymmärtää kuitenkin se, että tilanne ei voi ikuisuuksia noin jatkua. Ja mitä pidempään tuota jatkaa, sen vaikeampaa on miehesi tyttären ymmärtää tilanne, kun sinä lapsesi olettekin 24/7 siinä vieressä, ettekä katoakaan. En siis tarkoita että kahden kuukauden seurustelun jälkeen oltaisi jo tässä tilanteessa, mutta vuosikin esimerkiksi on jo pitkä aika.