Lue keskustelun säännöt.
Oman pihan vaikutus lapsen liikunnallisuuteen
28.12.2015 |
Onkohan tätä koskaan tutkittu? Voisi kuvitella, että sellaisen lapsen motoriset taidot ovat kehittyneemmät, joka voi pienestä asti mennä helposti ulos liikkumaan kun haluaa. Kerrostalon lapsi on aika monta vuotta sen varassa, että vanhempi lähtee kuljettamaan puistoon tms.
Kommentit (4)
Omassa lapsuudessa ulkoilin naapurin lasten kanssa pihalla parivuotiaasta saakka tuntikausia päivittäin ja liikkumisesta tuli elämäntapa. Minun lapseni, kerrostalossa kasvaneet, tuntuvat pitävän uloslähtöä jonniinmoisena projektina. Käyttävät aikansa toisin, jos voivat valita. Välillä mietin, olisiko noin, jos olisivat varhaislapsuudessaan viettäneet enemmän aikaa toisenlaisessa ulkoiluympäristössä... toisin sanoen omakotitalon pihassa, jonne pääsee kun vähän ulko-ovea raottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin täällä tutkittiin päiväkotien liikuntaa ja yksikään koko Jyväskylän lapsista ei liikkunut tarpeeksi päivässä, vaikka kyllähän päiväkodeissa joka päivä viedään lapset ulos ja siellä ollaan ainakin se kaksi tuntia, yleensä enemmänkin.
Ja kerrostalokin voi olla sellaisessa paikassa, että lapsi voi turvallisesti ulkoilla pihalla.
Kyllä kerrostalon pihassakin lapsi voi ulkoilla omatoimisesti, eikä toisaalta oma piha ole automaattisesti sellainen, että siinä tulee liikuttua. Esim. meillä oma piha on aika tylsä, ei ole hyviä kiipeilypuita tai vastaavia, eikä kavereita usein. Siskon perhe taas asuu Helsingissä Viikissä, missä on tosi paljon kivoja juttuja lapsille, on leikkipuistoa ja kevyen liikenteen väyliä, joilla voi liikkua turvallisesti. Ja leikkikavereita puistoista löytyy aina.
-
Meillä esikoinen on vähän kömpelö ja siksikin pitää yrittää etsiä erilaisia paikkoja, joissa taitoja voisi kartuttaa.
En tiedä, voihan se olla. Meillä ollaan kyllä vauvasta saakka rymytty pihalla monta tuntia päivässä, piha vaan on aika tyhjä muista lapsista.. asutaan siis omistusasunnossa kerrostalossa.