Mikä nöyryydessä viehättää?
Kommentit (14)
Kertoo ihmisen sielun olevan kaunis.
Kauneus viehättää.
Nöyryys on totuudelle avoimuutta, ei nöyristelyä. Siinä viehättää rehellisyys ja teeskentelemättömyys.
Hei te ootte hyviä ☺ Nää auttaa minua ajattelussa! Ap
Se että se on egoismin vastakohta. Nöyrä ihminen ei jyrää muita tuodakseen itseään esiin, ei ota kunniaa toisten tekemisistä (eikä usein omistaankaan), antaa toisille tilaa olla ja loistaa. Nöyrän ihmisen lähellä on helppo ja hyvä olla.
Itse olen ajatellut, että nöyrälle käytökselle jonkinlainen vastakohta olisi myös röyhkeys. Mutta tuotakaan en ole kovin syvällisesti miettinyt, vaan lähinnä siltä kannalta, että miltä tuntuu nöyrän ihmisen läheisyydessä ja miltä röyhkeän.
Vai onko nuo röyhkeys ja egoismi kuinka lähellä toisiaan?
Nöyrä ihminen on muiden ihmisten yläpuolella, koska hän on täydellisen vapaa ja irti kaikesta egoilusta.
Kaikki todellinen ymmärtäminen ja oppiminen lähtee siitä, että ymmärtää kuinka keskeneräinen itse on ja kuinka rajallinen on oma ymmärrys. Siitä ymmärtämisestä tulee nöyryys, ja myös tietty kiitollisuus, kun ymmärtää kuinka paljon omasta hyvinvoinnista on tullut siitä, että joku toinen on tahtonut minulle hyvää. Antanut mahdollisuuden. Silloin sitä alkaa haluta muillekin hyvää. Tajuaa että voi vaikuttaa omilla teoillaan jonkun toisenkin elämään.
Taidan olla todella keskenkasvuinen, mutta kysyn, miten te ymmärrätte nöyryyden. Mitä sillä tarkoitetaan?
Nöyrä ihminen on kiitollinen siitä mitä hänellä on. Mielenrauhan liittäisin myös nöyrään ihmiseen. Ja silti, ei tarvitse olla mikään kynnysmatto, johon pyyhitään jalat. Sanoisin viisaaksikin. On ollut kunnia ja ilo tavata.
Nöyrä ihminen antaa toisen ns. pitää kasvonsa eikä lyö lyötyä.
Mä tajuan tätä lukiessani että taisin hiljattain menettää erään näytän ihmisen röyhkeydelläni.
Vierailija kirjoitti:
Mä tajuan tätä lukiessani että taisin hiljattain menettää erään näytän ihmisen röyhkeydelläni.
Nöyrän ei näytän
Tärkeintä on nöyrtyä itsensä edessä.
Nöyryys antaa tilaa hiljaisellekin tyypille.