Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset eivät vuodesta toiseen muista lapsen nimeä
26.12.2015 |
Loukkaantuisitteko, jos omat sukulaisenne eivät vuodesta toiseen muistaisi lapsen nimeä oikein? Kyse on vähän kaukaisemmista sukulaisista, joita kuitenkin tapaamme useamman kerran vuodessa. Itseäni loukkaa tavattomasti, että eivät vaivaudu opettelemaan nimeä vaan aina toistavat virheellistä nimeä korjauksista huolimatta. Lapsella on yhdysnimi, jota voisi verrata esim. siihen että kutsuvat Marianneksi vaikka nimi on Marianna. Pieni, mutta oleellinen ero.
Kommentit (34)
Kerran väärin opitusta on vaikea oppia pois. En jaksaisi välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä teistä tervehdykseksi pehekuvakortti ja nimet isolla korttiin. On ihme jos ei ala muistamaan.
En jaksaisi loukkaantua, noin pienestä. Lapsellamme on ruotsinkielinen nimi (toinen puoli suvusta suomenruotsalainen), joka siis joka ikinen kerta lähisukulaisten toimesta kirjoitetaan väärin. Mutta se on tavallaan ihan ymmärrettävää. Enkä ainakaan jaksaisi pahoittaa mieltäni vaikken ymmärtäisikään. Turhaa vaivaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Laita nimilappu lapsen rintaan seuraavalle tapaamiselle.
Siis itseäni tämä ärsyttää suunnattomasti. Ja jotenkin lapsenkin puolesta, onhan se nyt kumma jos omat sukulaiset eivät nimeä muista. Vielä suhtautuvat jotenkin vähättelevästi siihen, että korjaan nimeä (tyyliin "voiko muistaa" tai "liian pitkä/vaikea nimi muistaa", "keksikää lempinimi"). Kyse nyt kuitenkin aivan normaalista, joskaan ei yleisestä, kahden nimen yhfysnimestä joka muualla kyllä muistetaan). Ap
Meillä meni 1,5v että sukulaiset oppivat lapsen nimen. No, nyt osaavat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihdoin sukunimen -09 ja vasta tänä jouluna sisko "osasi" kirjoittaa nimeni postikorttiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 1,5v että sukulaiset oppivat lapsen nimen. No, nyt osaavat :)
Meidän lapsemme on 5. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita nimilappu lapsen rintaan seuraavalle tapaamiselle.
Siis itseäni tämä ärsyttää suunnattomasti. Ja jotenkin lapsenkin puolesta, onhan se nyt kumma jos omat sukulaiset eivät nimeä muista. Vielä suhtautuvat jotenkin vähättelevästi siihen, että korjaan nimeä (tyyliin "voiko muistaa" tai "liian pitkä/vaikea nimi muistaa", "keksikää lempinimi"). Kyse nyt kuitenkin aivan normaalista, joskaan ei yleisestä, kahden nimen yhfysnimestä joka muualla kyllä muistetaan). Ap
No ei se sun lapses muille ole niin tärkeä, jotain rajaa vinkumisillesi!
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on yhdysnimi, jota voisi verrata esim. siihen että kutsuvat Marianneksi vaikka nimi on Marianna. Pieni, mutta oleellinen ero.
Millainen olisi mielestäsi pieni, mutta ei-oleellinen ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkku on ... no vaikkapa mikko viljami. Lapsena sitä sitten aina sanottiin viljamiksi, mutta nyt aikuisena se haluaa välttämättä olla mikko. Tosi hankala yrittää kääntää päässä oleva kutsumanimi vili siten, että se tulis suusta ulos mikkona. Toki tuo mikko antaa työelämässä enemmän uskottavuutta, mutta kun se vili on mua nuorempi ja olen jo lapsena oppinut rakastamaan sitä vilinä. Tuo vili jopa sisältää tunnetta, toisin kuin kylmä ja kalsea mikko. Eli se on aina mulle rakas pikku vili, vaikka ois kuinka vakava ja asiallinen ... asianajaja mikko.
Nimi ja ammatti muutettu läheisten suojelemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita nimilappu lapsen rintaan seuraavalle tapaamiselle.
Siis itseäni tämä ärsyttää suunnattomasti. Ja jotenkin lapsenkin puolesta, onhan se nyt kumma jos omat sukulaiset eivät nimeä muista. Vielä suhtautuvat jotenkin vähättelevästi siihen, että korjaan nimeä (tyyliin "voiko muistaa" tai "liian pitkä/vaikea nimi muistaa", "keksikää lempinimi"). Kyse nyt kuitenkin aivan normaalista, joskaan ei yleisestä, kahden nimen yhfysnimestä joka muualla kyllä muistetaan). Ap
No ei se sun lapses muille ole niin tärkeä, jotain rajaa vinkumisillesi!
No jos eivät omat sukulaiset suostu nimeä opettelemaan, niin selvästikään ei ole lapsi heille kovin tärkeä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan fakta on että jos näkee kerran tai pari vuodessa eikä muutoin pidä yhteyttä/kuule toisistaan uutisia tms niin sukulaisten ja tuttavien lasten nimet unohtuu. Meillä on syntynyt viime vuosina minun serkuille 5-10 lasta. Osaa en ole nähnyt koskaan, osan juuri pari kertaa vuodessa. Aina välillä saa nimiä hakea muistista. Ja rehellisesti en osaa oikein sanoa että ovatko nämä serkkujeni lapset minulle sen rakkaampia kuin vaikka työkaverin lapsi, josta edes kuulen kahvipöydässä uutisia viikottain. Lienen kylmä ihminen.
En loukkaannu. Meidän lapsen nimestä jää aina viimeinen kirjain pois, yleensä juuri sukulaisten sanomana. Särähtää korvaan kun kuulostaa ihan vieraalta nimeltä mutta en kyllä välitä asiasta hevon hiton humppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun veikkaan... lapsen nimi on jotain sellaista kuin Anna-Marja tai Juho-Matti. Siis umpitylsä tavallinen kaksiosainen nimi yritetty muuttaa vähän erikoisempaan muotoon. Sukulaiset joko pitää yritystä tyhmänä ja protestoi näin, tai (mikäon huomattavasti todennäköisempää) aidosti unohtaa kerta toisensa jälkeen. Paljon mahdollista että lapsi joutuu kohtaamaan saman vielä miljoona kertaa mm. opettajien tai viranomaisten toimesta. Kertoo nimivalinnan epäonnistumisesta. Lapsen etu voisi olla jos esim. kehittäisitte lyhyen kutsumanimen joka vakiintuessaan voisi saada virallisen etunimen aseman.
Minulla on tuollainen Mar-alkuinen nimi ja kahden vuoden jälkeen työpaikalla pomo ei vieläkään saa nimeäni oikein. Nimi menee ihan reilusti pieleen tyyliin Marista tulee Marjaana. Itsellänikin on huono nimimuisti niin en ota itseeni, lähinnä huvittaa.
Minun mieheni isä esittelee itsensä minulle joka ikinen kerta kun nähdään. On oltu yhdessä kuusi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Anna kun veikkaan... lapsen nimi on jotain sellaista kuin Anna-Marja tai Juho-Matti. Siis umpitylsä tavallinen kaksiosainen nimi yritetty muuttaa vähän erikoisempaan muotoon. Sukulaiset joko pitää yritystä tyhmänä ja protestoi näin, tai (mikäon huomattavasti todennäköisempää) aidosti unohtaa kerta toisensa jälkeen. Paljon mahdollista että lapsi joutuu kohtaamaan saman vielä miljoona kertaa mm. opettajien tai viranomaisten toimesta. Kertoo nimivalinnan epäonnistumisesta. Lapsen etu voisi olla jos esim. kehittäisitte lyhyen kutsumanimen joka vakiintuessaan voisi saada virallisen etunimen aseman.
Nimi on nimi, ja se tulee muistaa. Suomessa ja maailmassa ylipäätään on hirveä määrä erilaisia nimiä ja on erittäin suotavaa, ja kohteliasta muistaa toisten nimi. Sellaista se on, että (onneksi) ihmiset eivät anna vain sitä Annaa vaan myös Annen, eikä vain Ellaa vaan myös Ellen, jne. Ei ole muiden asia ottaa kantaa "nimivalinnan onnistumiseen".
Minun äitini ei vuosien seurustelunkaan jälkeen ole viitsinyt opetella mieheni sukunimeä, vaan puhuu aina "Forsmanista" kun miehen nimi on "Forsberg". Alkuun ei myöskään opetellut etunimeä vaan puhui joko eksän nimellä tai sitten nimellä joka todella kaukaisesti muistuttaa miehen nimeä, tyyliin Villestä Kallena.
Ymmärrän ärtymyksen. Minullakin on sukulainen jota tapaan harvoin ja jonka yhdysnimi tuotti minulle vaikeuksia, mutta opettelin sen kunnolla kun minua korjattiin. Tein niin että vaikka en muuten muistanut oliko Marianna vai Marianne niin varmistin asian ennen kuin tiesin että tullaan olemaan tekemisissä.
Mun anoppi ei osaa kirjoittaa mun lasten nimiä. Vanhempi on niinkin eksoottinen kuin erika ja nuorempi samantyylinen. Kirjoittaa 100% varmasti eerika ihan joka kerta. En tiedä eikö oikeasti tajua vai mikä on. Lapsenlapsia hänellä yhteensä 3, eli ei edes mahdottoman montaa muistettavaa. Lähinnä huvittaa.
Laita nimilappu lapsen rintaan seuraavalle tapaamiselle.