Sukulaiset eivät vuodesta toiseen muista lapsen nimeä

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni isä esittelee itsensä minulle joka ikinen kerta kun nähdään. On oltu yhdessä kuusi vuotta.

Oletko koskaan tehnyt niin, että kun tapaat hänet, sanot heti kättelyssä, että no hei Heikki-Pekka! Mitäs sinulle kuuluu? Puhuttelet häntä siis nimellä ennen kuin hän ehtii suutaan avata?!

Siskoni on jo kolmekymppinen, mutta vieläkin on ihmisiä, jotka muistavat nimen väärin. Eikä ole mikään ihmeellinen, eksoottinen väännelmä vaan ihan tavallinen nimi, tyyliin Kirsistä väännetään Kirsti. Hänelle tulee säännöllisesti postia, jossa lukee etunimenä Kirsti eikä Kirsi. Ainoan kerran hän todella suuttui, kun erääseen sukukirjaan painettiin se Kirsti eikä Kirsiä. Joten AP, todennäköisesti lapsesi joutuu monen monta vuotta korjailemaan ihmisiä nimestään. Jotkut ovat vain toheloita, eivätkä millään tajua, että Kirstillä ja Kirsillä on eroa...

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei osaa kirjoittaa mun lasten nimiä. Vanhempi on niinkin eksoottinen kuin erika ja nuorempi samantyylinen. Kirjoittaa 100% varmasti eerika ihan joka kerta. En tiedä eikö oikeasti tajua vai mikä on. Lapsenlapsia hänellä yhteensä 3, eli ei edes mahdottoman montaa muistettavaa. Lähinnä huvittaa.

Mulla on sukulaislapsia peräti neljä, joilla on tuon nimen eri muotoja. Eerika, Erica, Eerica ja Erika. Ei jumalauta, ei voida vaatia, että osaisin kirjoittaa tai sanoa jokaisen nimen oikein. Yksi heistä on mieheni lapsenlapsi ja sekin menee mieheltä aina vikaan. Siksi hän sanookin tyttöä Eikaksi. Miniä ei tykkää, mutta ei se tykkää siitäkään, että Erika sanotaan Eeeeerika.

Mun serkulla on neljä lasta, kolme tyttöä ja yksi poika. Pojan nimen muistan ja tyttöjen sinne päin. Ovat hyvin saman kaltaisia nimiä. Nähdään pari kertaa vuodessa, ei olla läheisiä. Nyt tällä hetkellä muistan vain kahden tytön nimet.

En tiedä sanonko siskoni lasta oikealla nimellä. Nimi on tyyliä Ada. Hän itse sanoi kun lapsi oli kastettu että vaikka on kirjoitettu yhdellä vokaalilla niin sanotaan pitkänä. No nykyään hän sanoo itse välillä lyhyellä ja välillä pitkällä vokaalilla niinpä olen ja muutkin sukulaiset ovat hämmentyneitä että kumpi se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita nimilappu lapsen rintaan seuraavalle tapaamiselle.

Siis itseäni tämä ärsyttää suunnattomasti. Ja jotenkin lapsenkin puolesta, onhan se nyt kumma jos omat sukulaiset eivät nimeä muista. Vielä suhtautuvat jotenkin vähättelevästi siihen, että korjaan nimeä (tyyliin "voiko muistaa" tai "liian pitkä/vaikea nimi muistaa", "keksikää lempinimi"). Kyse nyt kuitenkin aivan normaalista, joskaan ei yleisestä, kahden nimen yhfysnimestä joka muualla kyllä muistetaan). Ap

Jos laitat seuraavan onnittelukortin tms menemään heille tyyliin Merja ja Pentti Virtanen, vaikka heidän oikeat nimet ovat Mirja ja Antti Virtanen, niin mitä mahtaisivat tuumia...? 

Hirmu vähättelevästi täällä suhtaudutaan lasten nimeen, "EIVOIMUISTAA!!!" Hirmusen epäkunnioittavaa sekä lasta että aikuista kohtaan, että ei välitetä opetella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan fakta on että jos näkee kerran tai pari vuodessa eikä muutoin pidä yhteyttä/kuule toisistaan uutisia tms niin sukulaisten ja tuttavien lasten nimet unohtuu. Meillä on syntynyt viime vuosina minun serkuille 5-10 lasta. Osaa en ole nähnyt koskaan, osan juuri pari kertaa vuodessa. Aina välillä saa nimiä hakea muistista. Ja rehellisesti en osaa oikein sanoa että ovatko nämä serkkujeni lapset minulle sen rakkaampia kuin vaikka työkaverin lapsi, josta edes kuulen kahvipöydässä uutisia viikottain. Lienen kylmä ihminen.

Tää onkin mielenkiintoista kun monet ihmiset ovat juuri näitä tyyppejä. Mä oon monesti ihmetellyt miten on niin vaikeaa muistaa tällaisia asioita kun itse ihan opettelen jokaisen lapsrn nimen makustelemalla sitä mielessäni. Minusta se on peruskohteliaisuutta, tulee muuten aika moukka vaikutelma.

Mun mummo sekotti mun ja siskon nimet aina. Nimet on muuten samanlaiset, mutta ensimmäinen kirjain eri, tyyliin Salla, Malla. Lähinnä vain huvitti, kun mummo yritti epätoivoisena muistaa, kumpi olen. Älä ota niin vakavasti, muisti ei toimi kaikilla samoin ja joku muistaa nimet helposti, toinen ei opi millään.

Meidän lapset on nimetty kummallisesti äitini ja hänen puolen sukulaisten mielestä. Esim. enoni ei tajunnut esikoisemme nimeä vielä viidennelläkään sanomisella. Lasten nimet ovat ruotsalaisia, mutta lyhyitä, nelikirjaimisia, ei mielestäni mitenkään hankalasti hahmoitettavia. Lapset itse ovat nimiinsä tyytyväisiä - ei tuu kaimoja vastaan, mut ei oo liian outoja nimiä. Mut siis. Äitini ei edelleenkään osaa kirjoittaa lasteni nimiä oikein. Lapset 15v, 13v ja 8v. On liikaa vokaaleja tai konsonantteja *huoh*. Ottaa järjettömät pultit, jos muistutan kirjoitusasusta ("Ei mummun kirjoitukset kelpaa jne."). Olen luovuttanut.

Mun 80-vuotias mummoni ei muista lapsen nimeä oikein, en viitsi loukkaantua. Vaikka kyseessä ihan suomenkielinen perusnimi.

Minua muuten häiritsi hirveästi aikoinaan se, kun yksi setieni vaimoista puhui isästäni aina väärällä nimellä. Tyyliin Mika oli hänelle Miika. Muita nimiä ei venyttänyt noin. 

No, lakkasi kyllä häiritsemästä viimeistään siinä vaiheessa, kun pappi isän hautajaisissa puhui isästä koko ajan ihan väärällä nimellä. 

Jotain asialle täytyy tehdä, koska eihän tässä ole mitään järkeä, että tänään NELJÄ eri ihmistä sukujuhlissa kutsui lasta väärällä nimellä. Johan se tuntuu jo lapsenkin puolesta pahalta, että häntä kutsutaan täysin väärällä nimellä. Kyse on kuitenkin lapsen sukulaisista eikä mistään puolivieraista ihmisistä. Ap

Ei kai se haittaa? Jos se onsuvunantama lempinimi?

Itseäni kutsutaan jos jonkinmoisella nimellä, niin asiakkaat kuin pomokin. Välillä korjaan ja olen suuttuvinani, yleensä annan mennä ohitse. Nimeni on ihan normaali nimi, mutta paria kirjainta vaihtamalla saa jos jonkinmoisen nimen aikaiseksi, tai jättämällä kirjaimia pois. Osa ei ennen minun tapaamista ole minun nimisiä tuntenut, vaikka itse tunsin lapsena muutamankin samannimisen.  Ja oikeasti kyseessä on ihan normaali helppo suomalainen nimi.