Miksi oletetaan automaattisesti, että rikkaiden ihmisten tulisi ostaa kalliimpia lahjoja?
Aika monesta keskustelusta täältä on ollut luettavissa jotain tyyliin "varakas sisko osti parin euron ikkunatarran Lidlistä!".
Eikö lahjojen ostamisessa tärkeintä ole ajatus. Itse ainakin toivoisi enemmän lahjoja, joilla olisi joku symbolinen merkitys tai rikastuttaisi elämää henkisesti jollain tasolla. Vaikka kiva runo tai yhteinen hemmotteluhetki vaikka siten, että ystävä laittaa ruokaa.
Jotenkin kamalan alkeellista ajatella, että materiaali, kulutustavara, lahjakortit, älylaitteet jne. tekisivät ketään onnelliseksi. En ole koskaan ymmärtäneet ihmisiä, jotka aina hinkuvat ostamaan lahjaa jokaisesta pikku risauksesta tai kaikenlaisia kissanristiäisiä varten. En ole myöskään koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi saada lahjaksi jotain krääsää. Olenkin miettinyt, että milloin tuo kaikki materia muuttuu ihmiselle merkityksettömäksi.
Olenko mielestänne tylsä ihminen, kun en näe tuota lahjojen ostelua vaikkapa joulun ydinajatuksena?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Juuri halvat lahjat ovat sitä krääsää.
Ei välttämättä, jos lahja on vaikkapa joku lausuttu hyvä runo tai omatekoinen joululaulu vastaanottajalle.
Miksi rikkaat sitten ei anna rahojaa pois jos niitä ei voi käyttää?
Harvapa osaa runoilla tai laulaa ja säveltää
Mä ostaisin jos mulla olisi varaa siihen.
En tiedä. Itse köyhänä ostin hittilelun ystävän lapselle, ja tämä varakkaampi ystäväni osti halppis elokuvan mun lapsille. Ei tullut mieleen pettyä.
Rikas ihminen on monesti älykäs joka on jaksanut opiskella ja saanut hyvän ammatin ja sen myötä ison palkan.Miksi sen tosiaan pitäis antaa yhtään enemmän jolle kulle joka on laiska tai muuten vaan tyhmä ja on pienipalkkaisessa työssä.Jokainen on oman onnensa seppä niinkuin sanotaan.Jos haluaa kalliita lahjoja kannattaa tehdä työtä sen eteen eikä odottaa että joku tuo niitä mulle.Niin ja voihan sitä saada perintöä yms.mutta yhtä kaikki omaa rahaa sekin on eikä laiskoille ja heikoille jakoon.
Otsikko ei nyt vastannut tekstiä. Odotin avausta siitä, että köyhemmät ostavat kalliita joululahjoja, rikkaat eivät. Sitä olisi kiinnostavampaa puida.
Onhan täällä näitä, että köyhä äitini osti meille pesukoneen, rikas anoppi tiskirätin. Ja sitten ihmetellään, että miksi se köyhä on niin avarasydäminen ja se rikas ahne. Miksi ei ihmetellä, että miksi köyhä tuhlaa rahansa samantien ja rikas miettii kaksi kertaa, mihin varojaan laittaa.
Mistä tietää, että toinen on rikas? Jos siitä, että vaatteet ja auto ovat kalliin näköiset ja asunto siisti, niin pieleen menee, halvalla on ostettu. Tulot voivat olla alle köyhyysrajan, mutta siitä ei valiteta, osittain oma valinta. Kuunnellaan muiden valituksia, meillä ei ole koskaan valitettavaa, kun ketään ei kiinnosta. Joululahjoja ei meille tule, mutta säästöistä joululahjat ostetaan muille. Jos me kuoltais, niin ketään ei kiinnostaisi muu kuin mitä perintöä jäi. Kyllä, jotain on pahasti pielessä.
Leväperäisesti tuhlaavat rahansa. Köyhyys on seuraus.
Olisikohan taustalla se stereotyyppinen ajattelu siitä, minkälaisia rikkaat yleensä ovat.
Itse annan todella kalliita lahjoja omille lapsilleni ja muille läheisille vaikka en olekaan varakas. Koska se hyödyttää minun perimääni ja jälkeläisiä ja edistää heidän hyvinvointiaan. Sitä en ole koskaan tajunnut että rakastutaan rahaan niin paljon että edes jälkeläisten hyvinvointi ei kiinnosta. Luonnonvastaista.
Hyvinvointi tulee muusta kuin romusta.
No valtaosalla ihmisistä on hyvin materialistinen käsitys elämään. Minkäs teet, kun yhteiskuntakin rakentuu sille, että ihmiset tuhlaavat mahdollisimman paljon, ja talous pysähtyy sitten, jos ei tuhlata. Osta, osta, osta, osta, osta!
Juuri halvat lahjat ovat sitä krääsää.