Missä on lääkäreiden sosiaaliset taidot?

Olen töissä Tyksissä ja meidän osastolla osa lääkäreistä ei edes puhu toisilleen. Ovat napit vastakkain joka asiasta. Sitten on lääkäreitä, jotka eivät tervehdi muuta henkilökuntaa. Ollaan niin tärkeitä, että.

Vierailija kirjoitti:

Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.

Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.

Anteeksi mitä, siis ei ole asiakaspalvelua? Mitä se sitte on? Potilas tulee lääkärin vastaanotolle pyytämään apua vaivoihinsa, ja lääkärin tehtävä on auttaa potilasta selvittämään mikä on vikana. Kyllä se on asiakaspalvelua vaikka tuolla alalla asiakkaita kutsutaan potilaiksi. Kukaan ( ainakaan järjestään terve) ei mene lääkäriin ilman syytä. En märkään mene kotoa kaupan kassalle huvikseen, ellei ole mitään ostettavaa. Ja muuten; halvennat toisten ammattia, mikä on törkeää.

Kuvauksesi perusteella sosiaalisilla taidoilla ei lääkiksessä ole merkitystä ollenkaan. Miksi ryhtyä lääkäriksi jos ei pysty/ halua olla tekemisissä ihmisten kanssa.? Ja sanonpa vaan sulleki että on olemassa vieläkin vastuullisempia ja kiireellisempiä ammatteja kuin lääkäri. Joten älä tee itsestäsi marttyyria.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän, että saan kiviä niskaani kaikkien erityislasten äideiltä kun sanon tän, mutta yksi syy lääkäreiden käytökseen on aspergerin syndrooma. Niitä on lääkäreissä todella paljon, koska taidot lääketieteen opiskeluun on hyvät, mutta sosiaaliset taidot nolla. Empatian kyky puuttuu usein täysin.

Sulla on varmaan jotain faktaa tän väitteen pohjalle?

Musta hyvä että lääkärit on tuollaisia. Sitä vähemmän asiakas höpisee niitä näitä ja asia tulee hoidettua.

Googlaa ap lääkiksen pääsykokeet, niin näet mitä porukkaa sinne haetaan. Juuri noi mainitsemasi assut pärjää kokeissa hyvin.

Mulle on ihan sama millanen se lääkäri on sosiaalisilta taidoiltaan. Pääasia on se, että se osaa määrätä oikeat lääkkeet, oikean määrän, tutkia ja tarkastella verikokeiden tuloksia oikein jne. Ihan sama sanooko päivää vai ei.

Minä en mielestäni odota ihan liikoja. Minulle pääasia on se, että lääkäri osaa asiansa, mitä ikävän monet kohdalle sattuneet eivät muuten ole osanneet. En odota, että lääkäri käyttäytyisi yltiöystävällisesti, en odota saavani heiltä myötätuntoa tai juttuseuraa. Eli jos itse alan esimerkiksi itkeä, niin ei siihen suruun tarvitse osaa ottaa, mutta olisi tosi kiva jos ei alettaisi tiuskimaan ja käskemään lopettamaan vinkuminen. Minulla yksi lääkäri otti puheenaiheeksi uskontoni (ja minkähän ihmeen vuoksi?) ja kysyi sitten, että onko tässä tällaisessa sitten muka mitään järkeä. Siis anteeksi mitä? Yleinen kohteliaisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen olisi kuitenkin mukava juttu, ja se ihan oikeasti puuttuu joiltakuilta aivan täysin. Tai ehkä minulla on sitten vain ollut todella huono tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.

Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.

Sori, mutta lääkäri ON asiakaspalveluammatti, aivan samoin kuin kaikki missä palvellaan asiakkaita (esim. poliisi, vartija, myyjät jne.). Lääkäri on parhaimmillaan myös huippuasiantuntija, mutta valitettavasti kokemus osoittaa, että jos lääkäri on aivan sosiaalisesti kyvytön, hän ei yleensä myöskään ole kovin älykäs ja oikean diagnoosin sijaan saa erilaista hakuammuntaa ja lopulta potilaan mitätöintiäja syyllistämistä kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijjaa!! Tulevan lääkärin vaimona voin todeta, että lääkkäriksi opiskelu on todella kovaa työtä. Se on älyttömän paljon, mitä siinä kuudessa vuodessa tulee oppia. Ei riitä normi työaika siihen vaan viikonloppuisin on luettava tentteihin. Lääkäri on asiantuntija, joka arvioi potilaan tilanteen eikä mikään asiakaspalvelija. Tärkeämpää on keskittyä siihen sairauteen. Se on niin kokonaisvaltaista se tietämys, joka ruksuttaa päässä kun potilaan tilaa pohditaan. Hoitaja on enemmän se henkilö joka keskittyy potilaan vointiin ja henkiseen tilaan. Lisäksi lääkäreillä on älytön kiire, johon he eivät voi vaikuttaa.

Lääkärin pitäisi hyväksyä se, että potilas itse on oman sairautensa paras asiantuntija. Eli kuunnella potilasta, eikä lukea koneelta, mitä edellinen kollega on sinne kirjoittanut ja muodostaa sen perusteella käsitystä potilaasta. Juuri sen kiireen vuoksi potilaan kertomus oireistaan ei ole täydellinen, ja edellisen kollegan johtopäätökset voivat siksi olla aivan virheellisiä. Ei saa ottaa henkilökohtaisesti sitäkään, jos potilas on etsinyt itse tietoa netistä - yksi potilas on lääkärille vain yksi tapaus, mutta sille potilaalle on usein koko elämän kyseessä siinä tilanteessa.

Kaikenlaista älykkyyttää ei voi olla kaikilla ihmisillä, ja matemaattinen älykkyys sulkee valitettavasti aika usein pois sosiaalisen älykkyyden jostain mysteerisestä syystä.