Lue keskustelun säännöt.
Missä on lääkäreiden sosiaaliset taidot?
26.12.2015 |
Miksi lääkärit ovat aina samankaltaisia sosiaalisesti täysin taidottomia uunoja? Hakeutuuko sinne tällaisia tietynlaisia ihmisiä vai opetetaanko lääkärit vain olemaan tuollaisia? Olen aikuisikäni aikana ollut jo useaan kertaan lääkärissä ja yhtään poikkeusta en ole tavannut. Kyseessä ei siis voi olla vain se, että minun kohdalleni olisi tullut jotain poikkeuksellisen omituisia lääkäreitä. Lääkärin ammatti on kuitenkin tietyllä tavalla asiakaspalveluammatti, koska ihmisiähän siinä tapaa jatkuvasti. Mutta miksei lääkärit ikinä esimerkiksi hymyile vastaanottaessa potilasta huoneeseen, miksei potilasta kuunnella ja katsota edes välillä silmiin, miksei olla empaattisia eikä edes toivoteta pikaista paranemista lopuksi... Ymmärrän, että lääkäreillä on kiire ja se aika yhtä potilasta kohtaan on lyhyt. Ei siinä lääkäri voi alkaa höpöttämään niitä näitä potilaan kanssa, mutta kyllähän kaupan kassakin pystyy olemaan kohtelias vaikka sekin kohtaaminen on todella lyhyt.
Oikeasti palstalla seikkailevat lääkärit, opetetaanko teidän jo koulutuksessa olemaan kuin robotteja? Ei saa katsoa potilasta, ei saa hymyillä, ei saa toivottaa pikaista paranemista, ei saa olla yhtään empaattisen oloinen vaikka potilas itkisi vastaanotolla jne. Vai hakeutuuko alalla jostain syystä vain jonkinlaiset aspergerit?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa työssäni olen asiallinen, ystävällinen, kiva, joskus leikkisäkin (vain tuttujen ja tunnetusti todella huumorintajuisten kanssa). Olen empaattinen, mutta voimia ja paranemisia toivotan tuskin koskaan, ei kuulu tyyliini. Potilaat tykkäävät minusta, dsaan viikoittain heiltä positiivista palautetta kasvokkain ja hoitajien kautta. Harmi, että monesti nykyisin on niin kiire, ettei ehdi enempiä jutustella. Syöpäsairaille ym vakavasti sairaille yritän kaikin keinoin järjestää kiireetöntä vastaanottoaikaa ja muillekin mahdollisuuksien mukaan. Jokainen tekee lääkärin työtään omalla persoonallisuudellaan. Ja sosiaalisissa taidoissa on toki eroja.
Lääkikseen pääsy ja lääkäriksi lukeminen edellyttää kaikkea muuta kuin ihmissuhdetaitoja, joten ei mikään ihme että varsinkin erikoislääkärit on usein todella erikoisia. Miettikää vähän, miten ihmisen pitää omistaa koko elämä esim. sille anestesiologialle, käykö sellainen ihan keneltä tahansa?
Sama kun jotkut miettii, miksi niin monet hoitajat vaikuttaa kylmiltä -kuinka monta sataa kuolemaa jaksaisit itse katsoa vierestä ilman että se vaikuttaa sinuun? Ne, jotka eivät saa itseään kovetettua, palavat loppuun ja vaihtavat alaa. Toki joillain löytyy se tasapaino, mukavaa heille.
Tästähän joku (en muista nimeä) lääketieteen emeritusproffa kirjoitti joku aika sitten; hänen mielestään lääkikseen pyrkiville tulisi järkätä kunnolliset psykologiset testit.
Olen samaa mieltä.
Jännä juttu muuten, että terveyskeskuksessa parasta palvelua ja potilaan huomioimista on saanut ulkomaalaisilta lääkäreiltä. Heillä on huomattavasti inhimillisempi lähestymistapa, eivätkä aseta itseään asiakkaan, eli potilaan yläpuolelle. Kuuntelevat potilasta paljon paremmin. Siinä ei huonompi suomenkielen taitoakaan haitaaa, kunhan ymmärretyksi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri on nimenomaan vain asiakaspalvelija jonka palkan maksaa joka yhteikunta tai asiakas suoraan. Muistan lukeneeni tarinan jonka mukaan 1800-luvun Amerikassa ns. villissä lännessä eräs hammaslääkäri poisti potilaalta vahingossa väärän hampaan. Tämä potilaana ollut mainetta saanut revolveri mies ei ollut kovin anteeksi antavainen vaan istutti hammaslääkärin tuoliinsa ja kiskoi tältä kolme hammasta. Tarina ei kerro saiko hammaslääkäri palkkion tai uskalsiko tämä vaatia sitä:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Eli sinunkin tuntemasi lääkärit ovat erilaisia ihmisiä, kuten ihmiset noin yleensäkin tuppaavat olemaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lääkiksissä nykyisin painotetaan vuorovaikutusta. Valitettavasti ne kauniit kliseet potilaiden kohtaamisesta ovat päivittäin koetuksella, kun työtä tehdään todellisessa kiireessä ja paineen alla. Puolen tunnin vastaanottokäynti saattaa saada todella mielenkiintoisia piirteitä, kun siinä lyhyessä hetkessä pitäisi ottaa kantaa monennäköisiin vaivoihin, ehtiä tutkia, tehdä sairauskertomusmerkinnät. Ja lääkärin työstä tosiaan vain pieni osa on sitä potilastyötä. Varsinaiset työt usein koittavat vasta sen jälkeen, kun ihmiset ovat poistuneet vastaanotolta.
Paljon puhutaan siitä, että lääkäreiksi valitaan vääränlaisia ihmisiä, koska heillä on niin huonot sosiaaliset taidot. Uskallan kuitnekin väittää, että parhaiten lääkäreinä jaksavat ja rationaalisimmin toimivat sellaiset lääkärit, joilla ei ole kovin voimakas empatiakyky. Empaattiset maailmanparantajat usein muuttuvat työn myötä ja kyynistyvät herkimmin. Osittain se johtuu siitä, etteivät kuvitelmat lääkärin työstä vastaa odotuksia. Kaikki potilaat eivät myöskään ole parannettavissa. Jotkut suoraan sanottuna toivottomia, mutta sen hyväksyminen voi olla vaikeaa lääkärille, joka yleensä on vähän erilaisista lähtökohdista kuin potilaansa.
Lääkärit joutuvat kohtaamaan työssään myös monenlaisia vaatimuksia. Lääkärin täytyy tarkastella asioita objektiivisesti. Potilaat ovat potilaita, eikä suurin osa heistä ole maksavia asiakkaita, kuten jossain yksityispuolella ehkä. Sen vuoksi lääkärit joutuvat kertomaan myös asioita, jotka eivät ole potilaan kannalta mukavia. Toisille lääkäreille se on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Ei ole kuitenkaan mitään yhtä lääkäriksi sopivaa täydellistä ihmistyyppiä. Valitettavasti ihmisillä on aivan vääristynyt kuva siitä, millaista työ on. Miettikääpä, miltä tuntuu kuunnella ihmisten jatkuvaa valitusta päivästä toiseen. Ja rehellisesti sanottuna. Jotkut potilaat ovat äärimmäisen raskaita, ja usein ne raskaimmat tapaukset käyttävät huomattavan paljon lääkäripalveluja. Miettikääpä oikeasti, mitä ihmisen psyykelle tekee kuunnella pahimmillaan monen kymmenen ihmisen valitus ja kovat vaatimukset päivän mittaan. Se on oikeasti hyvin raskasta, eikä sellaisen kanssa pärjää siten, että alkaa täysillä empatisoimaan kaikkien potilaiden ongelmia. Ehkä siksi tuollainen etäisyyden ottaminen on helppo tulkita töykeydeksi. Jokainen ihminen ansaitsee asiallista kohtelua kuitenkin. Tiedän tapauksia, joissa lääkäri käyttäytyy törkeäksi. Se voi johtua persoonasta, mutta ehkä useammin siitä, että lääkäri on väsähtänyt ja stressaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lääkiksissä nykyisin painotetaan vuorovaikutusta. Valitettavasti ne kauniit kliseet potilaiden kohtaamisesta ovat päivittäin koetuksella, kun työtä tehdään todellisessa kiireessä ja paineen alla. Puolen tunnin vastaanottokäynti saattaa saada todella mielenkiintoisia piirteitä, kun siinä lyhyessä hetkessä pitäisi ottaa kantaa monennäköisiin vaivoihin, ehtiä tutkia, tehdä sairauskertomusmerkinnät. Ja lääkärin työstä tosiaan vain pieni osa on sitä potilastyötä. Varsinaiset työt usein koittavat vasta sen jälkeen, kun ihmiset ovat poistuneet vastaanotolta.
Paljon puhutaan siitä, että lääkäreiksi valitaan vääränlaisia ihmisiä, koska heillä on niin huonot sosiaaliset taidot. Uskallan kuitnekin väittää, että parhaiten lääkäreinä jaksavat ja rationaalisimmin toimivat sellaiset lääkärit, joilla ei ole kovin voimakas empatiakyky. Empaattiset maailmanparantajat usein muuttuvat työn myötä ja kyynistyvät herkimmin. Osittain se johtuu siitä, etteivät kuvitelmat lääkärin työstä vastaa odotuksia. Kaikki potilaat eivät myöskään ole parannettavissa. Jotkut suoraan sanottuna toivottomia, mutta sen hyväksyminen voi olla vaikeaa lääkärille, joka yleensä on vähän erilaisista lähtökohdista kuin potilaansa.
Lääkärit joutuvat kohtaamaan työssään myös monenlaisia vaatimuksia. Lääkärin täytyy tarkastella asioita objektiivisesti. Potilaat ovat potilaita, eikä suurin osa heistä ole maksavia asiakkaita, kuten jossain yksityispuolella ehkä. Sen vuoksi lääkärit joutuvat kertomaan myös asioita, jotka eivät ole potilaan kannalta mukavia. Toisille lääkäreille se on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Ei ole kuitenkaan mitään yhtä lääkäriksi sopivaa täydellistä ihmistyyppiä. Valitettavasti ihmisillä on aivan vääristynyt kuva siitä, millaista työ on. Miettikääpä, miltä tuntuu kuunnella ihmisten jatkuvaa valitusta päivästä toiseen. Ja rehellisesti sanottuna. Jotkut potilaat ovat äärimmäisen raskaita, ja usein ne raskaimmat tapaukset käyttävät huomattavan paljon lääkäripalveluja. Miettikääpä oikeasti, mitä ihmisen psyykelle tekee kuunnella pahimmillaan monen kymmenen ihmisen valitus ja kovat vaatimukset päivän mittaan. Se on oikeasti hyvin raskasta, eikä sellaisen kanssa pärjää siten, että alkaa täysillä empatisoimaan kaikkien potilaiden ongelmia. Ehkä siksi tuollainen etäisyyden ottaminen on helppo tulkita töykeydeksi. Jokainen ihminen ansaitsee asiallista kohtelua kuitenkin. Tiedän tapauksia, joissa lääkäri käyttäytyy törkeäksi. Se voi johtua persoonasta, mutta ehkä useammin siitä, että lääkäri on väsähtänyt ja stressaantunut.
Ammatinvalintakysymys.
Suuri palkka.
Status.
Täystyöllisyys.
Ei mulla muuta. Paitsi että tuo "erilaisista lähtökohdista kuin lääkäri" kertoo susta aika paljon, ja sun asenteista.
Toivottavasti et ole lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Eli sinunkin tuntemasi lääkärit ovat erilaisia ihmisiä, kuten ihmiset noin yleensäkin tuppaavat olemaan :)
Se ei mielestäni ole mikään puolustus. Ihmisten, joilla on heikot sosiaaliset taidot, pitäisi itsekin ymmärtää olla hakeutumatta ammattiin, jossa sellaisia tarvitaan.
Luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan lääkärin asenteella potilastaan kohtaan on suuri merkitys sille, kuinka potilas itse suhtautuu sairauteensa, samoin paranemisessa.
Johtuuko tämä lääkärien erikoisasema jostain harlekiineista vai lääkärisarjoista? Ei ne ole sen erikoisempia kuin muutkaan. Matikkapäätä täytyy tosin olla.
Tietty olisi kiva jos lääkäri olisi empaattinen tai ainakaan ei kiukuttelisi tai piilovittuilisi, mutta niinpä sana kiiertää potilaiden parissa. Kohta poistuu kaikkialta omalääkärisysteemi, mikä on tiettyjen lääkärien kohdalla hyvä asia. Toki sitä lääkäriä olisi aikasemminkin voinut vaihtaa, mutta ei ilman kysymyksiä.
Tapsilin yhtä lääkärimiestä muutaman kuukauden, eikä se eronnut muista miehistä mitenkään. Putkiaivo ja sama anatomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Eli sinunkin tuntemasi lääkärit ovat erilaisia ihmisiä, kuten ihmiset noin yleensäkin tuppaavat olemaan :)
Se ei mielestäni ole mikään puolustus. Ihmisten, joilla on heikot sosiaaliset taidot, pitäisi itsekin ymmärtää olla hakeutumatta ammattiin, jossa sellaisia tarvitaan.
Luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan lääkärin asenteella potilastaan kohtaan on suuri merkitys sille, kuinka potilas itse suhtautuu sairauteensa, samoin paranemisessa.
Varmaan riippuu siitäkin, millainen työnkuva lääkärillä on. Jonkun patologin tai oikeuslääkärin asemassa ei ole enää kauheasti merkitystä sillä, miten ihminen suhtautui sairauksiinsa.
Aivan samalla tavalla voitaisiin sanoa, että kaikkien lääkäreiden pitäisi olla vähäosaisia, kuten myös niiden ihmisten, jotka käyttävät suurimman osan terveydenhuoltopalveluista. Jotta syntyisi aitoa ymmärrystä.
Ja asia on myös niin, ettei lääkärin työssä ole kysymys asiakas-asiakaspalvelijasuhteesta vaan potilas-lääkärisuhteesta. Potilaat ovat potilaita eivätkä he ole aika oikeassa. Paitsi ehkä jossain yksityisellä, jossa maksavat itse hoitonsa ja voivat sen vuoksi vaatia eri tavalla asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Eli sinunkin tuntemasi lääkärit ovat erilaisia ihmisiä, kuten ihmiset noin yleensäkin tuppaavat olemaan :)
Se ei mielestäni ole mikään puolustus. Ihmisten, joilla on heikot sosiaaliset taidot, pitäisi itsekin ymmärtää olla hakeutumatta ammattiin, jossa sellaisia tarvitaan.
Luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan lääkärin asenteella potilastaan kohtaan on suuri merkitys sille, kuinka potilas itse suhtautuu sairauteensa, samoin paranemisessa.
Varmaan riippuu siitäkin, millainen työnkuva lääkärillä on. Jonkun patologin tai oikeuslääkärin asemassa ei ole enää kauheasti merkitystä sillä, miten ihminen suhtautui sairauksiinsa.
Aivan samalla tavalla voitaisiin sanoa, että kaikkien lääkäreiden pitäisi olla vähäosaisia, kuten myös niiden ihmisten, jotka käyttävät suurimman osan terveydenhuoltopalveluista. Jotta syntyisi aitoa ymmärrystä.
Ja asia on myös niin, ettei lääkärin työssä ole kysymys asiakas-asiakaspalvelijasuhteesta vaan potilas-lääkärisuhteesta. Potilaat ovat potilaita eivätkä he ole aika oikeassa. Paitsi ehkä jossain yksityisellä, jossa maksavat itse hoitonsa ja voivat sen vuoksi vaatia eri tavalla asioita.
Taidat olla kokoomusnuori xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Eli sinunkin tuntemasi lääkärit ovat erilaisia ihmisiä, kuten ihmiset noin yleensäkin tuppaavat olemaan :)
Se ei mielestäni ole mikään puolustus. Ihmisten, joilla on heikot sosiaaliset taidot, pitäisi itsekin ymmärtää olla hakeutumatta ammattiin, jossa sellaisia tarvitaan.
Luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan lääkärin asenteella potilastaan kohtaan on suuri merkitys sille, kuinka potilas itse suhtautuu sairauteensa, samoin paranemisessa.
Varmaan riippuu siitäkin, millainen työnkuva lääkärillä on. Jonkun patologin tai oikeuslääkärin asemassa ei ole enää kauheasti merkitystä sillä, miten ihminen suhtautui sairauksiinsa.
Aivan samalla tavalla voitaisiin sanoa, että kaikkien lääkäreiden pitäisi olla vähäosaisia, kuten myös niiden ihmisten, jotka käyttävät suurimman osan terveydenhuoltopalveluista. Jotta syntyisi aitoa ymmärrystä.
Ja asia on myös niin, ettei lääkärin työssä ole kysymys asiakas-asiakaspalvelijasuhteesta vaan potilas-lääkärisuhteesta. Potilaat ovat potilaita eivätkä he ole aika oikeassa. Paitsi ehkä jossain yksityisellä, jossa maksavat itse hoitonsa ja voivat sen vuoksi vaatia eri tavalla asioita.
"Vähäosaisia"?
Taidat olla kokoomusnuori xD
P.S. Toivottavasti et sairastu. Ainakaan mihinkään parantumattomaan... kato kun se ei riipu lompsan paksuudesta. Tai edes miehen pankkitilistä.
Mulla on paljon sairauksia, joiden vuoksi olen joutunut käymään lääkärissä usein. En mene turhaan, en tarvitse saikkulappuja työnantajalle. Olen tavannut monenlaisia lääkäreitä, empaattisia ja vähemmän empaattisia. Olen tavannut myös lääkäreitä, jotka ovat kohdelleet mua kuin esinettä. Mutta kun olen mennyt triagella A sairaalaan, niin juuri nämä lääkärit ovat myötätunnon sijasta keskittyneet vain ja ainoastaan oireisiini sekä mittaustuloksiin. Heillä kun on ollut vain hetki aikaa tehdä päätökset ja niistä päätöksistä on ollut kiinni, selviänkö hengissä vai en. Heidän käsissään olen tuntenut oloni hirvittävistä kivuista huolimatta kaikista turvallisemmaksi. Empatiaa olen saanut sitten myähemmin hoitajilta ja omaisiltani. Arvostan suuresti näitä akuuttipuolen lääkäreitä, jotka kiireessäkin kykenevät pitämään päänsä kylmänä, tekemään oikeat diagnoosit oikealla hetkellä ja potilaan, jonka ennuste on alle 10%, säilymään hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lääkiksissä nykyisin painotetaan vuorovaikutusta. Valitettavasti ne kauniit kliseet potilaiden kohtaamisesta ovat päivittäin koetuksella, kun työtä tehdään todellisessa kiireessä ja paineen alla. Puolen tunnin vastaanottokäynti saattaa saada todella mielenkiintoisia piirteitä, kun siinä lyhyessä hetkessä pitäisi ottaa kantaa monennäköisiin vaivoihin, ehtiä tutkia, tehdä sairauskertomusmerkinnät. Ja lääkärin työstä tosiaan vain pieni osa on sitä potilastyötä. Varsinaiset työt usein koittavat vasta sen jälkeen, kun ihmiset ovat poistuneet vastaanotolta.
Paljon puhutaan siitä, että lääkäreiksi valitaan vääränlaisia ihmisiä, koska heillä on niin huonot sosiaaliset taidot. Uskallan kuitnekin väittää, että parhaiten lääkäreinä jaksavat ja rationaalisimmin toimivat sellaiset lääkärit, joilla ei ole kovin voimakas empatiakyky. Empaattiset maailmanparantajat usein muuttuvat työn myötä ja kyynistyvät herkimmin. Osittain se johtuu siitä, etteivät kuvitelmat lääkärin työstä vastaa odotuksia. Kaikki potilaat eivät myöskään ole parannettavissa. Jotkut suoraan sanottuna toivottomia, mutta sen hyväksyminen voi olla vaikeaa lääkärille, joka yleensä on vähän erilaisista lähtökohdista kuin potilaansa.
Lääkärit joutuvat kohtaamaan työssään myös monenlaisia vaatimuksia. Lääkärin täytyy tarkastella asioita objektiivisesti. Potilaat ovat potilaita, eikä suurin osa heistä ole maksavia asiakkaita, kuten jossain yksityispuolella ehkä. Sen vuoksi lääkärit joutuvat kertomaan myös asioita, jotka eivät ole potilaan kannalta mukavia. Toisille lääkäreille se on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Ei ole kuitenkaan mitään yhtä lääkäriksi sopivaa täydellistä ihmistyyppiä. Valitettavasti ihmisillä on aivan vääristynyt kuva siitä, millaista työ on. Miettikääpä, miltä tuntuu kuunnella ihmisten jatkuvaa valitusta päivästä toiseen. Ja rehellisesti sanottuna. Jotkut potilaat ovat äärimmäisen raskaita, ja usein ne raskaimmat tapaukset käyttävät huomattavan paljon lääkäripalveluja. Miettikääpä oikeasti, mitä ihmisen psyykelle tekee kuunnella pahimmillaan monen kymmenen ihmisen valitus ja kovat vaatimukset päivän mittaan. Se on oikeasti hyvin raskasta, eikä sellaisen kanssa pärjää siten, että alkaa täysillä empatisoimaan kaikkien potilaiden ongelmia. Ehkä siksi tuollainen etäisyyden ottaminen on helppo tulkita töykeydeksi. Jokainen ihminen ansaitsee asiallista kohtelua kuitenkin. Tiedän tapauksia, joissa lääkäri käyttäytyy törkeäksi. Se voi johtua persoonasta, mutta ehkä useammin siitä, että lääkäri on väsähtänyt ja stressaantunut.
Ammatinvalintakysymys.
Suuri palkka.
Status.
Täystyöllisyys.
Ei mulla muuta. Paitsi että tuo "erilaisista lähtökohdista kuin lääkäri" kertoo susta aika paljon, ja sun asenteista.
Toivottavasti et ole lääkäri.
Miksi totuuden sanominen ääneen on kielletty? Kyllähän totuus on, että vaikkapa julkisin varoin rahoitetussa perusterveydenhuollossa asioivat ihmiset ovat suurelta osin myös yhteiskunnan vähäosaisia ja heillä on sen vuoksi erilaiset käsitykset vaikkapa ihmisen omasta panoksesta sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia ja samoista lähtökohdista. Sen ymmärtäminen on melko tärkeää, jos haluaa jaksaa lääkärinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että ymmärrät kiireen, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi juuri ymmärtämättömyys. Ja toisekseen lääkäri ei ole asiakaspalvelija. Kaupan kassa on ja muutenkin työn vaativuuksissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Harmi jos sinulle on osunut sellaisia lääkäreitä, joiden koet olevan huonoja vuorovaikutustilanteissa, mutta loppujen lopuksi se ei ole lääkärin työn tarkoitus.
Parhaiten vaikutat asiaan menemällä itse lääkikseen ja olemalla juuri sellainen lääkäri kuin toivoisit itse saavasi. Sivusta on helppo huudella, kun ei oikeasti ymmärrä millainen paine työssä oikeasti on läsnä koko ajan.Kuulostat tosi kireältä ja vihaiselta. Ootko lääkäri? :D Olitko joulun päivystyksessä vai ottiko vaan perhejoulu hermoille?
Teille muuten maksetaan TODELLA hyvin siitä työstä, joten ei kannata kiukutella potilaille jotka on sulta apua hakemassa. Mulla nimittäin on omalääkäri jolla on AINA huono päivä. Miehellä ikuinen PMS... :D
Totta, kirjoitin vähän liian kiukkuisesti vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan niin voimakkaasti. Miehen kanssa oli hetki aiemmin pientä kränää, joten se varmaan vaikutti.
En ole lääkäri, mutta mieheni on ja ystäväpiirissämme heitä on paljon ja siksi tiedän että lääkärit ovat ihan tavallisia ihmisiä omine ongelmineen ja luonteenpiirteineen muuten valtavan vaativassa ja vastuullisessa työssä. Ja vastaan tulee niin monenlaista potilasta, joilla ei ole läheskään aina puhtaat jauhot pussissa itsellään. Monet kyynistyvät väkisinkin työssä ja se, kuten kiire ja paine näkyy varmasti vuorovaikutuksessa. Siihen valmistautuminen on osa koulutusta kyllä, mutta jokaiseen em. asiat vaikuttavat eri tavoin.
Tuntemani lääkärit ovat kyllä siviilissä ihan kuin kuka tahansa matti tai maija meikäläinen, eli hyvin erilaisia tyyppejä kaikki.
Kyseessä on asiakaspalvelutyö.
Mitä siitä tulisi, jos esim. myyjä käyttäytyisi samoin. Arvelen, että hän olisi pian työttömien joukossa.
Eivät lääkärit ole mitenkään erikoisasemassa. Sama kiire vallitsee kaikkialla. Turhaa puolustelua, huonosti hoitaa hommansa sellainen lekuri, joka käyttäytyy ikävästi potilasta kohtaan.
Minunkin tuttavapiiriini kuuluu useampia lääkäreitä, joista pari toimii yleislääkärinä. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat hyvät. Sitten taas pari erikoistunutta ovat täysiä pökkelöitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu, myös siviilielämässään.
Eli sinunkin tuntemasi lääkärit ovat erilaisia ihmisiä, kuten ihmiset noin yleensäkin tuppaavat olemaan :)
Se ei mielestäni ole mikään puolustus. Ihmisten, joilla on heikot sosiaaliset taidot, pitäisi itsekin ymmärtää olla hakeutumatta ammattiin, jossa sellaisia tarvitaan.
Luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan lääkärin asenteella potilastaan kohtaan on suuri merkitys sille, kuinka potilas itse suhtautuu sairauteensa, samoin paranemisessa.
Varmaan riippuu siitäkin, millainen työnkuva lääkärillä on. Jonkun patologin tai oikeuslääkärin asemassa ei ole enää kauheasti merkitystä sillä, miten ihminen suhtautui sairauksiinsa.
Aivan samalla tavalla voitaisiin sanoa, että kaikkien lääkäreiden pitäisi olla vähäosaisia, kuten myös niiden ihmisten, jotka käyttävät suurimman osan terveydenhuoltopalveluista. Jotta syntyisi aitoa ymmärrystä.
Ja asia on myös niin, ettei lääkärin työssä ole kysymys asiakas-asiakaspalvelijasuhteesta vaan potilas-lääkärisuhteesta. Potilaat ovat potilaita eivätkä he ole aika oikeassa. Paitsi ehkä jossain yksityisellä, jossa maksavat itse hoitonsa ja voivat sen vuoksi vaatia eri tavalla asioita.
"Vähäosaisia"?
Taidat olla kokoomusnuori xD
P.S. Toivottavasti et sairastu. Ainakaan mihinkään parantumattomaan... kato kun se ei riipu lompsan paksuudesta. Tai edes miehen pankkitilistä.
Vakava sairaus voi kohdata millaisen ihmisen hyvänsä, mutta totuuden kieltämistä väittää, etteivätkö varsinkin tietyt elintasosairaudet kasaannu alempiin yhteiskuntaluokkiin. Ne ovat niitä sosioekonomisia terveyseroja, joiden kanssa moni lääkäri painii päivittäin. Sairauksien hoidossa ihmisellä on myös usein oma osuutensa. Aina lääkäri ei tunnu kauhean kivalta, jos joutuu sen ääneen sanomaan.
Hohhoijjaa!! Tulevan lääkärin vaimona voin todeta, että lääkkäriksi opiskelu on todella kovaa työtä. Se on älyttömän paljon, mitä siinä kuudessa vuodessa tulee oppia. Ei riitä normi työaika siihen vaan viikonloppuisin on luettava tentteihin. Lääkäri on asiantuntija, joka arvioi potilaan tilanteen eikä mikään asiakaspalvelija. Tärkeämpää on keskittyä siihen sairauteen. Se on niin kokonaisvaltaista se tietämys, joka ruksuttaa päässä kun potilaan tilaa pohditaan. Hoitaja on enemmän se henkilö joka keskittyy potilaan vointiin ja henkiseen tilaan. Lisäksi lääkäreillä on älytön kiire, johon he eivät voi vaikuttaa.
Ennen lääkistä mulla oli todella ruusuinen kuva työstä ja aina ajattelin että musta tulee symppis lääkäri. Nyt opiskellessa ymmärrän paremmin... Se on oikeasti todella rankkaa olla päivittäin tekemisissä sairauksien ja kuoleman äärellä. Hankalia potilaita (ja ihania myös). Opiskeluissa käsiteltävät alueet ovat laajoja ja vaativia. Vastaanotossa lääkäri keskittyy miltei kokonaan diagnoosin tekemiseen ja välillä joutuu pinnistelemään saadakseen lisäksi sen mukavan asiakaspalvelijan esille itsestään (ettei vaan vaikuta kylmältä, vaikka sitä ei ole mutta keskittyy vaan täysin selvittääkseen ongelman).
Vuorovaikutusopintoja on paljon ja koen ne tärkeäksi. Häslingin keskellä vaan nuo helposti unohtuvat, vaikka lääkäri aidosti haluaisi olla mukava.
Sitten on tietty koulukavereina niitä autistisia tyyppejä. Aika vähän, mutta tuntuu että joka vuosikurssilla on oma kiintiönsä niille.
Hyvään ammattitaitoon kuuluu mielestäni kohteliaisuus ja empaattisuus. Toivottavasti itse tulen olemaan se ihana lääkäritäti joku päivä.
Ei ole vaikeasti hoidettavaa sairausta, vaikka yhteen ei kyllä ikinä löydetty syytä vaan olen sitten yrittänyt pärjätä itse oireiden kanssa. Lähes joka kerralla olen jonkun uuden ongelman vuoksi käynyt lääkärissä (ollut vuosien varrella näitä normaaleja tauteja selkäkivuista pitkään kestävään flunssaan). Myös lääkärit ovat vaihdelleet, koska olen elämäni varrella asunut eri kaupungeissa. En ole mitenkään hyökkäävä ihminen vaan ihan normaali ujohko suomalainen nainen. Vaativasti en käyttäydy koskaan. Vastaan asiallisesti lääkärin kysymyksiin enkä turhia jaarittele. En siis koe olevani mikään ongelmapotilas vaan varmastikin niitä helpoimpia tapauksia lääkärin päivässä. En siis koe itse olevani syy siihen, että lääkärit käyttäytyisivät minua kohtaan niin kuin ovat käyttäytyneet.