Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen liian älykäs voidakseni hyvin tässä maailmassa
26.12.2015 |
Nyt ei ole kyse ÄO:sta. Se on kohdallani normaalin rajoissa, korkeintaan pienen hitusen keskitason yläpuolella. Älykkyyttä on montaa lajia ja tarkoitan nyt sitä älykkyyden lajia, joka vaikuttaa eniten jokapäiväiseen elämään, eli tunneälyä. Välillä törmään kyllä ihmisiin, joilla sosiaaliset antennit ovat huippuunsa viritettyjä, mutta 90% ihmisistä on tuskallisen avuttomia toimiessaan ihmisten parissa. Usein ovat liian empatiakyvyttömiä, toisinaan eivät osaa tulkita muita ihmisiä oikein ja monesti ovat aivan pihalla omista motiiveistaan.
En ole itsekään täydellinen, mutta olen kuitenkin hyvin tarkkaavainen ja huomaan ihmisistä helposti milloin teeskentelevät, milloin valehtelevat, milloin eivät pidä minusta, milloin kuvittelevat itsestään liikoja jne. Näen liikaa itsekeskeisiä typeryksiä ympärilläni voidakseni henkisesti hyvin. Voin vain kuvitella miltä tuntuisi jos ÄO:ni olisi 180... Hämmentävää ihmisten sosiaalisessa typeryydessä on se, että osa näistä typeryksistä on muuten hyvinkin älykkäitä. Osaavat esim kuvailla itseään ja ominaisuuksiaan hyvinkin taidokkaasti ja näin antavat kuvan, että olisivat sosiaalisia neroja. Älystään huolimatta eivät kuitenkaan ymmärrä toisia ihmisiä lainkaan ja jatkuvasti moittivat toisia ihmisiä väärin perustein, eli toisin sanoen eivät ymmärrä miksi ihmiset käytttäytyvät niin kuin käyttäytyvät (tiedän että kuulostan ironiselta kun itse haukun kaikki lyttyyn). Tunnen olevani jopa liian älykäs itselleni. En ole yhtään sen parempi kuin muutkaan ja minussakin on paljon vikoja, mutta ongelmani on se että tajuan sen itsekin - toisin kuin ne onnekkaat typerykset.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen olevani vähän ap:n kaltainen, mutta vähän eri tavalla. Olen monella tavalla tyhmä, mutta kiinnitän ihmisissä huomiota heidän defensseihinsä, näen ne heidän lävitseen ja nämä heidän defentiiviset itsekehunsa, jotka on yritetty naamioida normaaliksi kanssakäymiseksi. Se on ihan normaalia käytöstä heiltä, mutta itse kuuntelen ihmisten juttuja tältä kantilta katsoen ylianalyyttisesti. Ja tämän vuoksi näen ihmisissä ihan hirveästi negatiivista. Se on rasittavaa ja raskasta. Haluaisin päästä tästä eroon. En siis pidä tätä ominaisuutta minään älynä vaan enemmänkin neuroosina tms.
Arveletko olevasi ainutlaatuinen lumihiutale, ihan kuten tuo ap:kin? Ihan samalla tavalla muutkin ihmiset vaistoilevat asioita, tekevät tulkkintoja ja johtopäätöksiä. Mutta kaikki nämä ovat ihan subjektiivisia kokemuksia, värittyneitä sillä mitä olemme elämässä kokeneet ja lukeneet. Jos ihminen on kovin tuntosarvet pystyssä, saattaa se olla oiretta vaikka läheisriippuvaisesta persoonatyypistä. Onhan näitä.
En kuvittele olevani ainutlaatuinen, kiitos kysymästä. Olen kyllä huomannut, etteivät minun piireissäni ihmiset yleensä kiinnitä samoihin asioihin huomiota kuin minä. Tämä on tullut esiin keskustelujemme kautta. Tarkoitin juuri sitä, että minulla on kummallinen painotus tässä analysoinnissa, mikä saa hirveän monet ihmiset näyttäytymään negatiivisina ja se on kamalaa ja raskasta. Eivätköhän kaikki tiedä, että tulkintamme ovat subjektiivisesti värittyneitä, se tuskin on mikään uutinen kenellekään. Ja itse toinkin jo esille, että epäilen kärsiväni jostain neuroosista. En tuosta mainitsemastasi, mutta kuitenkin. Älä murehdi, en kuvittele olevani älykkäämpi kuin Sinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat niin itseään täynnä vielä tuossa iässä.
Aika ja kokemus tuo viisautta, ymmärrystä ja lempeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen olevani vähän ap:n kaltainen, mutta vähän eri tavalla. Olen monella tavalla tyhmä, mutta kiinnitän ihmisissä huomiota heidän defensseihinsä, näen ne heidän lävitseen ja nämä heidän defentiiviset itsekehunsa, jotka on yritetty naamioida normaaliksi kanssakäymiseksi. Se on ihan normaalia käytöstä heiltä, mutta itse kuuntelen ihmisten juttuja tältä kantilta katsoen ylianalyyttisesti. Ja tämän vuoksi näen ihmisissä ihan hirveästi negatiivista. Se on rasittavaa ja raskasta. Haluaisin päästä tästä eroon. En siis pidä tätä ominaisuutta minään älynä vaan enemmänkin neuroosina tms.
Arveletko olevasi ainutlaatuinen lumihiutale, ihan kuten tuo ap:kin? Ihan samalla tavalla muutkin ihmiset vaistoilevat asioita, tekevät tulkkintoja ja johtopäätöksiä. Mutta kaikki nämä ovat ihan subjektiivisia kokemuksia, värittyneitä sillä mitä olemme elämässä kokeneet ja lukeneet. Jos ihminen on kovin tuntosarvet pystyssä, saattaa se olla oiretta vaikka läheisriippuvaisesta persoonatyypistä. Onhan näitä.
En kuvittele olevani ainutlaatuinen, kiitos kysymästä. Olen kyllä huomannut, etteivät minun piireissäni ihmiset yleensä kiinnitä samoihin asioihin huomiota kuin minä. Tämä on tullut esiin keskustelujemme kautta. Tarkoitin juuri sitä, että minulla on kummallinen painotus tässä analysoinnissa, mikä saa hirveän monet ihmiset näyttäytymään negatiivisina ja se on kamalaa ja raskasta. Eivätköhän kaikki tiedä, että tulkintamme ovat subjektiivisesti värittyneitä, se tuskin on mikään uutinen kenellekään. Ja itse toinkin jo esille, että epäilen kärsiväni jostain neuroosista. En tuosta mainitsemastasi, mutta kuitenkin. Älä murehdi, en kuvittele olevani älykkäämpi kuin Sinä. :)
Ole vain ihan rauhassa älykkäämpi kuin minä, ei sellainen vaivaa minua lainkaan. Toivottavasti löydät apua mahdolliseen neuroosiisi tai ikävään persoonallisuuden piirteeseen, että voit nauttia elämästä ja kanssaihmisisistä enemmän. Noinhan elämästä menee paljon hukkaan.
Ei ole kannattavaa puhua tunneälystä, empatiasta ja omasta pahoinvoinnista tunneälyttömien, empatiakyvyttömien ja häiriintyneiden mielenterveysongelmaisten joukkopalstalla.
Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että minulla on hieman tuota samaa vaivaa. Vuorovaikutuksen muiden ihmisten kanssa voi pienentää minimiin, eikä antaa toisten vaikuttaa itseensä. Ja kyllä hyviä ja fiksujakin ihmisiä löytyy maailmasta! Ei täältä, mutta maailmasta.
Ei anna kauhean älykästä kuvaa jos luulee itseään älykkääksi. Jos ÄO:si olisi 180, olisit luultavammin ahdistunut tyhmyydestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka itsensä ylentää..
Hassua, että kuvitellaan, että ihmisten kyvyssä tulkita toisten ihmisten luonteita ei olisi eroja; sellaiseen saa koulutustakin, joten se on kyky jota voi harjoitella.
Ei esimerkiksi mun mieheni ymmärtänyt mitään anopin piilovittuilusta, ei uskonut, ymmärtänyt tai kyennyt näkemään. Kunnes sitten anoppi suoraa huutoa sanoi kaikein ja samalla sanoi, että on yrittänyt jo vihjailla sitä ja tätä vaikka kuinka kauan.
Jos korkeakoulutusta koko ajan jalustalle nostava nainen katsoo minuun alentuvasti ja sanoo, että niin, pitäähän sitä jonkun siivota ja pitää huolta huonommasta väestä (hoitaja) niin mulla ei siinä paljoa kestä tajuta, että nyt isketään ja halvalla.
Syksyllä juuri tajusin työkaveristani, että sillä on jotain kyvyttömyyttä kokea ns. häpeää - se on sellainen tyyppi joka kärppänä huomaa, jos joku tekee jotain "noloa". Sanoo jotain väärin, vessapaperi jää kenkään, paita on hassusti... se tekee siitä heti numeron ja naureskelee jollekin, joka vaan on vieressä . Sitten jos hän itse tekee jotain "noloa", niin hirveä selittely ja huumorintajuttomuus.. Heijastuu sellaisena tärkeilevänä käytöksenä ja kyvyttömyytenä tehdä virheitä. Syyttelee muita loputtomiin pienistä asioista, mutta sitten kun itse tekee jotain väärin, pahastikin, niin ei pysty myöntämään.
Varmaan on kasvatettu häpeällä tai jotain. Säälittävää aikuiselta mieheltä.
Ehkä sun pitäisi muuttaa toiseen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei anna kauhean älykästä kuvaa jos luulee itseään älykkääksi. Jos ÄO:si olisi 180, olisit luultavammin ahdistunut tyhmyydestäsi.
Juuri näin.
ohis
Nerokkuuteni suorastaan pelottaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin ap:n pointin ymmärrän. Ap:n teksti kuulosti monen korvaan itseriittoiselta, jopa narsistiselta, mutta käsitin sen olevan tarkoitettu ihan päinvastaiseksi. Ap ajattelee muita liikaakin, ja näkee ihmisten läpi, koska osaa tulkita tiedostamatonta viestintää, joka muilla menee ohi joko siksi, ettei paneuduta kanssaihmisiin, tai ei vain osaa tulkita eleitä ja ilmeitä.
Kärsin myös siitä, ettei kaikki välitä ajatella muita tai edes yrittää ottaa huomioon kokonaiskuvaa. Koen tekeväni koko ajan ihmissuhteissa ikään kuin "metatyötä", siis samoin kuin perheenäiti tekee sitä näkymätöntä taustatyötä, jotta perheen asiat rullaa. Samoin toimin kaikissa ihmissuhteissa, mutta suurin osa muista tuntemistani ihmisistä ei ajattele syyseuraussuhteita yhtään.
Ap:n tavoin ajattelen tämän "hereillä olon" olevan jollain tavoin älykkäämpää ja kehittyneempää tunnetilojen aistimista kuin keskivertoihmisellä. Antaisin silti tämän toisten mielialojen pohtimiseen johtavan ominaisuuden pois koska vaan.
Seurauksena tästä on nimittäin ainakin omalla kohdallani paljon mielipahaa ja ärtymystä, kun muut eivät ymmärrä ajatella minun tunteita vastavuoroisesti. Petyn siis ihmissuhteissa yhä uudelleen, koska vaadin mahdottomia. Ylipäätään olen pettynyt ihmisiin, enkä haluaisi olla muiden kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei anna kauhean älykästä kuvaa jos luulee itseään älykkääksi. Jos ÄO:si olisi 180, olisit luultavammin ahdistunut tyhmyydestäsi.
Miten mensalaiset älyävät liittyä Mensaan jos eivät ajua olevansa älykkäitä (tai siis korkean äo:n omaavia)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ap:n pointin ymmärrän. Ap:n teksti kuulosti monen korvaan itseriittoiselta, jopa narsistiselta, mutta käsitin sen olevan tarkoitettu ihan päinvastaiseksi. Ap ajattelee muita liikaakin, ja näkee ihmisten läpi, koska osaa tulkita tiedostamatonta viestintää, joka muilla menee ohi joko siksi, ettei paneuduta kanssaihmisiin, tai ei vain osaa tulkita eleitä ja ilmeitä.
Kärsin myös siitä, ettei kaikki välitä ajatella muita tai edes yrittää ottaa huomioon kokonaiskuvaa. Koen tekeväni koko ajan ihmissuhteissa ikään kuin "metatyötä", siis samoin kuin perheenäiti tekee sitä näkymätöntä taustatyötä, jotta perheen asiat rullaa. Samoin toimin kaikissa ihmissuhteissa, mutta suurin osa muista tuntemistani ihmisistä ei ajattele syyseuraussuhteita yhtään.
Ap:n tavoin ajattelen tämän "hereillä olon" olevan jollain tavoin älykkäämpää ja kehittyneempää tunnetilojen aistimista kuin keskivertoihmisellä. Antaisin silti tämän toisten mielialojen pohtimiseen johtavan ominaisuuden pois koska vaan.
Seurauksena tästä on nimittäin ainakin omalla kohdallani paljon mielipahaa ja ärtymystä, kun muut eivät ymmärrä ajatella minun tunteita vastavuoroisesti. Petyn siis ihmissuhteissa yhä uudelleen, koska vaadin mahdottomia. Ylipäätään olen pettynyt ihmisiin, enkä haluaisi olla muiden kanssa missään tekemisissä.
Hyvin sanottu. Minullakin on usein tunne että joudun sosiaalisissa tilanteissa jatkuvasti "pelastamaan" ihmisiä mahdolliselta häpeältä tai muulta ikävältä. Syy löytyy tietysti vahvasta empatiasta ja kyvystä nähdä tilanteet selvästi jokaisen näkökulmasta. Se on raskasta toimia ikään kuin jatkuvana turvaverkkona. Olenkin juuri niitä ihmisiä, joille tullaan aina vuodattamaan kyyneliä.
Jos sanoo ääneen huomioitaan toisten vaikuttimista ja pohjimmaisista ajatuksista, saa usein kuulla olevansa vainoharhainen tai muuta sellaista. Tuntuu hankalalta tulla toimeen, kun jotkut ihmiset eivät osaa tulkita edes itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pointti tässä keskustelussa on, mammapalstan perinteiseen tyyliin, etsiä itsestään joku pilipalipiirre, joka erottaa hänet kaikista muista tallisiaista.....
Luin tämän ihan itse rivien välistä, intuitiivisesti ja älykkäästi tulkiten.
Entä kysymykseni psyko- ja sosiopaateista? Ap:n analyysin perustella heitä kai pitäisi pitää kaikkein menestyvimpinä ihmistyyppeinä. Osaavat pelata, mutta eivät koe tuota ah niin harmillista tilanteiden rankkuutta, kuten herkkävaistoiset hum.kand.-elämäntaiteilijat.
Vai onko tämä nyt sitten uusi erityisherkkyyden muoto, tämä huikaiseva tunne"äly"?
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly on sellainen humanistitytöntylleröiden oljenkorsi, kun fysiikka tai tilastotiede ei vaan aukene.
Kaikki sosiaaliset sun muut älykkyyden laadut...hohhoijaa. Ne on keksitty, ettei muumisukkanaisilla tulisi paha olo, kun integraalilaskenta on utopiaa ja "äly" mielletään siksi, että osaa ruotia viereisen työpisteen Maijan olotilaa, kun sillä on naama nutturalla.
Tilastotiede ei aukea. Tirsk. Jos sulla teki vaikeata, älä epäile muita. :)
Integraalilaskennallakaan en vielä keulisi. :)
Ikävää jos sosiaalisuus on sulle noin vaikeaa. :(
Tirsk itsellesi, hih :-)
Missä olen väittänyt olevani matemaattinen nero tai edes matemaattisesti lukutaitoinen? Mutta sinä kun et osaa väitellä asiasta, niin sinun on väiteltävä aidanseipäistä.
Mikäs mahtaa olla daamin koulutus ja työ?
t. Tilastotiedettä ja integraalilaskentaa ESIMERKKEINÄ käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tirsk itsellesi, hih :-)
Missä olen väittänyt olevani matemaattinen nero tai edes matemaattisesti lukutaitoinen? Mutta sinä kun et osaa väitellä asiasta, niin sinun on väiteltävä aidanseipäistä.
Mikäs mahtaa olla daamin koulutus ja työ?
t. Tilastotiedettä ja integraalilaskentaa ESIMERKKEINÄ käyttänyt.
Hönöllä meni tunteisiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ap:n pointin ymmärrän. Ap:n teksti kuulosti monen korvaan itseriittoiselta, jopa narsistiselta, mutta käsitin sen olevan tarkoitettu ihan päinvastaiseksi. Ap ajattelee muita liikaakin, ja näkee ihmisten läpi, koska osaa tulkita tiedostamatonta viestintää, joka muilla menee ohi joko siksi, ettei paneuduta kanssaihmisiin, tai ei vain osaa tulkita eleitä ja ilmeitä.
Kärsin myös siitä, ettei kaikki välitä ajatella muita tai edes yrittää ottaa huomioon kokonaiskuvaa. Koen tekeväni koko ajan ihmissuhteissa ikään kuin "metatyötä", siis samoin kuin perheenäiti tekee sitä näkymätöntä taustatyötä, jotta perheen asiat rullaa. Samoin toimin kaikissa ihmissuhteissa, mutta suurin osa muista tuntemistani ihmisistä ei ajattele syyseuraussuhteita yhtään.
Ap:n tavoin ajattelen tämän "hereillä olon" olevan jollain tavoin älykkäämpää ja kehittyneempää tunnetilojen aistimista kuin keskivertoihmisellä. Antaisin silti tämän toisten mielialojen pohtimiseen johtavan ominaisuuden pois koska vaan.
Seurauksena tästä on nimittäin ainakin omalla kohdallani paljon mielipahaa ja ärtymystä, kun muut eivät ymmärrä ajatella minun tunteita vastavuoroisesti. Petyn siis ihmissuhteissa yhä uudelleen, koska vaadin mahdottomia. Ylipäätään olen pettynyt ihmisiin, enkä haluaisi olla muiden kanssa missään tekemisissä.
Hyvin sanottu. Minullakin on usein tunne että joudun sosiaalisissa tilanteissa jatkuvasti "pelastamaan" ihmisiä mahdolliselta häpeältä tai muulta ikävältä. Syy löytyy tietysti vahvasta empatiasta ja kyvystä nähdä tilanteet selvästi jokaisen näkökulmasta. Se on raskasta toimia ikään kuin jatkuvana turvaverkkona. Olenkin juuri niitä ihmisiä, joille tullaan aina vuodattamaan kyyneliä.
Tuttua, mitenhän tästä pääsisi eroon?
38 puhuu edelleen aidanseipäistä ja heikompana kokee, että hyökkäys on paras puolustus...
Älä sure! Mä avasin ihan kokonaan uuden ketjun, jonne voit tulla mieluusti kertomaan Erikoislaatuisuudestasi!
Odotan innolla! Ja mielelläni kuulisin edelleen työn ja koulutuksen. Vai menikö lähihoitajalla yli hilseen, hih?
Alue: Aihe vapaa
Joka itsensä ylentää..