Huonot lääkärikokemukset

Kävin lääkärillä. Lääkäri ei kysynyt mikä minua vaivaa, kertoi tietävänsä (ajanvarauksen perustella) ja piti 20 minuutin monologin. Yritin keskeyttää monologin muutamia kertoja, mutta en onnistunut, koska lääkäri korotti ääntään haluten pitää kiinni pitkästä puheenvuoronsa. Lopulta lääkäri kysyi yhden kysymyksen, mutta se ei liittynyt käynnin aiheeseen. Muutamaa vuotta aikaisemmin sama lääkäri oli käyttäytynyt asiallisesti vastaanotollansa.

Lääkäri tuputti tiettyä lääkettä, joka ei oikein sopinut minulle, koska sain siintää haittavaikutuksia. Jankutti vain että, et ole voinut saada tuollaista sivuoireita, vaan sinulla oli jokin muu ohimenevä oire. Tosin kyseinen oire luki lääkkeen yleisissä haittavaikutuksissa...Kaiken lisäksi se ei suostunut enää auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Menin gynekologin vastaanotolle lapsettomuudesta. 5 vuotta oli vauvaa yritetty siihen mennessä. Rohkenin epäillä, josko nuoruudessa sairastettu endometrioosi olisi uusiutunut, kun kivuttomat kuukautiset olivat muuttuneet jonkin verran kivuliaiksi. Lähdin vastaanotolta e-pillerireseptin kanssa, mitään lapsettomuustutkimuksia ei ohjelmoitu.

Syynä voi olla että gynekologi totesi että olet jos sen verran vanha että lasta et vaikka olisi mitkä keinot käytössä. Eikö 35 vuoden jälkeen raskautumisen todennäköisyys laske vauhdilla ja keskenmenot ovat yleisiä.

Mehiläinen Eija Nuutinen?

Kuopion Mehiläisestä löytyy tämän päivän huonoin lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Tk-lääkäri epäili syöpää, mutta oli sitä mieltä, että ei tehdä mitään tutkimuksia. Pääsin toisen lääkärin kautta koepalan ottoon. Toisesta kohdasta hänkään ei suostunut ottamaan koepalaa. Kun vihdoin pääsin erisoissairaanhoitoon, minulla todettiin kaksi eri syöpää. Näin Suomessa vuonna 2015.

Siis mitenkä? Oliko lääkäri vain silleen kuole pois vaan?

Minulla oli muutaman kk ikäinen vauva, ja hyvin väsynyt vähästä nukkumisesta ym, kun selkäni kipeytyi pahasti. Iäkäs miespuolinen lääkäri sanoi vihaisesti, että pitäisi vähemmän juhlia viikonloppuisin (en tod juhlinut kun vauvaa hoidin 24/7/365), "varsinkin kun on vauva". Olin niin äimistynyt syytöksistä, etten tajunnut tehdä idioottilääkäristä valitusta. Sain vain jotkin jumppaohjeet mukaani, ei mitään  tutkimusta tms. Kävin sitten fyssarilla oikeat ohjeet.

Eija nuutinen? Kommentti ainakin samaa tasoa.

Oon vuosien ajan käynyt eri lääkäreiden, sairaanhoitajien ja psykologien vastaanotolla ja kertonut heille luottamuksellisia asioita, joita ei moni usko tapahtuneen. Minulle määrättiin jo useita vuosia sitten lääke, jonka uskoin olevan ainoastaan unettomuuteen. Söin lääkettä vuosien ajan.  Lääkepakettiin laitettavassa tarrassa oli useita vuosia teksti ''unettomuuteen''.  Noin reilu kuukausi sitten sain kuulla, että minulle määräämät lääkkeet eivät olekaan ainoastaan unettomuuteen vaan myös skitsofreniaan, jota minulla ei todellakaan ole. Minun tietämättäni lääkärit ovat määränneet näitä lääkkeitä vain koska he olettavat, että niin ei ole voinut käydä.  Minulle on tapahtunut outoja asioita joo, mutta on niitä uskomattomampiakin asioita tapahtunut. Kyllä mulla aivot sen verran pelittää, että tiedän missä mennään ja mulla on oikeus tietää, mitä lääkkeitä mulle määrätään ja mitä kehooni laitan. Ties mitkä terveysongelmat minua odottaa väärästä lääkityksestä johtuen. Tuntuu, että mulla ei ole oikeutta omiin kehooni koskeviin päätöksiin. Vähän niinkuin raiskauksessa ihminen ei voi päättää itse omaan kehoonsa koskevia asioita. Olen täysi-ikäinen ja tietoinen ihminen. Jos olisin  tiennyt, että lääkitys on skitsofreniaan, en olisi todellakaan niitä syönyt. 

Meillä tuli lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa kinastelua siitä, että onko minulla skitsofrenia vai ei. He olivat vahvasti sitä mieltä, että minulla sellainen on ja että he ovat opiskelleet alaa ja tietävät kyllä, että sairastan sitä. He ovat lukeneet kirjoista joo, mutta minä itse olen kokenut asiat ja varma siitä. Tunnen itseni parhaiten. Vielä puolisen vuotta sitten söin tuota olanzapiinia ''unettomuuteen'' ja sertraliinia masennukseen.  Lääkärien kanssa kinastellessani pyysin heitä suurentamaan sertraliini annosta, sillä se auttoi minua selviämään työelämässä. Silloin annos oli 4 tablettia. Nyt minulle on määrätty 2. Vaikka sanoin sertraliinin parantamaan mielialaani ei hän suostunut sitä nostaa. Olanzapiinin hän kuitenkin suostui nostamaan ja jonkin aikaa emmittyäni suostuin. Apteekissa minun ostaessa lääkettä minulle selvisi, että tarrassa oleva ''unettomuuteen'' teksti oli vaihtunut sanaan sktisofrenia. Vasta silloin tajusin, että olen syönyt vuosia täysin vääriä lääkkeitä. 

Kannattaa selvitellä tarkkaan, mitä lääkkeitä syö ja ainakin mikäli kyseessä on mielenterveyteen liittyvät asiat niin kannattaa tarkkaan miettiä, mitä lääkäreille uskoutuu kertomaan, sillä mikäli he eivät sinua usko ja heidän mukaan niin ei voi käydä niin he voivat määrätä sinulle täysin väärät lääkkeet.

Sekin harmittaa, että työhöni liittyen jouduin hankkimaan salmonellatodistuksen. Salmonellaan liittyvät puhelinkeskustelut halusin katsoa Maisasta ja Omakannasta, että mitä minusta on kerrottu.  Vaikka kyseessä on salmonella eli ei liity mielenterveyteen millään tavalla niin jatkuvasti on mainintaa ''Kyseessä 37-vuotias nainen. Taustalla skitsofrenia tai taustalla psykoosi. '' Miksi sellaisia merkintöjä tarvitaan salmonellan määrittämistä varten? Kasvaako salmonellariski, jos minulla kerrotaan olevan sairaus, jota minulla ei ole?

Lisäksi minulla oli tarve käydä joitakin vuosia sitten jatkuvasti lääkärissä mielenterveyteen liittyvistä syistä ja minun piti kertoa aina uudelleen ja uudelleen taustani ja miksi olen vastaanottokäynnillä, sillä joka kerta oli uusi lääkäri. En päässyt eteenpäin asioissa, sillä jouduin aina kertomaan uudelle lääkärille asiat.

Suomen terveyshuolto kusee ja pahasti.

Kiitos, että sain avautua. Lääkärissä en enää uskalla tehdä sitä väärien diagnoosien vuoksi ja joo, lääkärit on ihmisiä myös ja tekee virheitä, mutta mä oon siis jatkuvasti väitellyt eri terveydenhollon ammattilaisten kanssa, että mulla ei ole skitsofreniaa, joten mistään erehdyksestä tässä ei enää ole kyse.

Olin synnyttänyt pari viikkoa aiemmin, kun aloin kärsiä kovista alavatsakivuista ja pahanhajuisesta vuodosta. Minulla oli myös hieman kuumeilua. Menin tietenkin lääkäriin. Naislääkäri paineli vatsaani ja sanoi että kyse on ummetuksesta sillä suolessa tuntuu olevan ulostetta. Kerroin että vatsa kyllä toimii ihan normaalisti. Lääkäri kuitenkin passitti minut kotiin ja käski lisäämään kuituja. Olin nuori enkä uskaltanut väittää vastaan vaikka järkeni sanoi että oireet viittaavat gynegologisiin vaivoihin. 

Oireet pahenivat ja seuraavana päivänä menin eri terveyskeskukseen. Siellä otettiin heti tulehdusarvot jotka olivat korkealla, päivystävä lääkäri ultrasi heti kohtuni, siellä oli paljon nestettä ja kävi ilmi että minulla oli paha kohtutulehdus. Sain kahdet antibiootit jotka onneksi tepsivät. 

Eikö jo normaali tietämyksellä pitäisi ilman lääkärin koulutustakin tietää että juuri synnyttänyt ja noilla oireilla viittaa selkeästi johonkin muuhun kuin ummetukseen. 

Terveystalon työterveyslääkäri jolle menin pitkään vaivanneen niskasäryn vuoksi alkoi vaivani kuunneltuaan hieroa kädellään omaa niskaansa ja kitisten valittaa " Minullakin on niska kipeä". Olin aika äimistynyt moisesta, muutenkin tosi töykeä akka tämä lääkäri sen kertoivat muutkin hänen vastaanotollaan käyneet työtoverit.

No miksi on kokemus huono, luultavasti oma asenne täyttä sontaa vai mitenkä se menee?