Huonot lääkärikokemukset

Menin tyttären kanssa terveyskeskukseen tiistaina, kun hänellä oli neljättä päivää kova kuume 39. Keuhkokuvat otettiin ja puumalatesti, oli syytä epäillä myyräkuumettakin. Testin valmistumiseen menisi pari päivää. Keuhkokuvat oli kuulemma puhtaat. Torstaina lääkäri soittaa että kyseessä on vähän rajoilla oleva keuhkokuume. Haemme antibiootit. Maanantaina uudestaan lääkäriin kun kuume vain pysyy korkealla. " no ei ole keuhkokuume, nämä nyt on vain näitä lasten pöpöjä ja menee ohi. Menkää vain kotiin". Torstaina uudestaan lääkäriin. Ehdotan lääkärille että kyseessä voisi olla mykoplasma. " Eikä ole kyllä se on myyräkuume!" ja laittaa meidät uusiin testeihin. " Soitelkas sitten maanantaina tuloksia!" Lapsi ollut sairas 13 päivää. Matkalla labraan olen jo hädästä raivona ja googletan infektiolääkärin ja saan ajan yksityiselle makso mitä maksoi. Samana iltana yksityinen toteaa mykoplasman aiheuttaman keuhkokuumeen ja määrää siihen antibiootit ja kehotiksen tulla sairaalaan lauantaina jos lääke ei ala vaikuttaa. Lauantai aamuna kuume on poissa ja ruoka maistuu.

Arvauskeskus on nimensä veroinen. Pelottaa viedä lasta sinne. Ei sieltä hoitoa saa.

Ottakaa huomioon, että myös lääkäri voi olla psyykkisesti sairas.

Kaverini on psykiatri ja hän ehti olla sairaalahoidossa psykoosiataan ja sitä ennen avohoidossa psykoosistaan, kunnes sitten menetti lääkärioikeutensa toistaiseksi.

Tuskin hän enää jatkossa tulee lääkärinä toi omimaan, kun on ollut osastohoidossa jo moneen kertaan.

Sama se muissakin ammateissa on. Tiedän yhden luokanopettajan, joka oli skitsofreenikko ja hänelläkin monenlaista harhaa ja silti vaan sai luokanopettajantehtäviä. Nykyään on sairaseläkkeellä.

Harhainen pitäisi ensimmäiseksi pistää ammatistaan pois, jos työ voi aiheuttaa muille harmia. Tosin moni on harhainen salaa pitkään, ennen kuin sekoaa niin paljon, että pakotetaan hoitoon.

Suomen huonoimmat lääkärit on turengin terkkarissa.

Naislääkäri, joka oli myös äitini tuttava, yritti saada minut pitämään lapsen kun olin varannut ajan aborttiin pääsyä varten. Olin mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivä teiniäiti ja ollut tuossa vaiheessa erilaisten toimien kohteena jo 5 vuotta (mm. pikaisesti huostaanotettuna, nuorten psyk. polin ja päihdepolin asiakkaana jne.). ja nämä varmasti näkyivät tiedoissani.

Onneksi pidin pääni ja tajusin, ettei minusta ole kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Esikoinen oli tuolloin 1,5v. Edelleen olen sitä mieltä, että jos lääkäri olisi saanut pääni käännettyä emme olisi tyttären kanssa välttämättä hengissä johtuen mm. vakavista masennusoireistani. Onneksi tuosta on aikaa jo parikymmentä vuotta ja nykyään kaikki on hyvin.

Oli lääkärin soittoaika. Lääkäri soitti, mutta kun kyselin tarkemmin sairaudestani, tiuskaisi : - Tässä tämmöisiä kerkee, on kuule käynyt 2 kertaa ambulanssikin.

Ai jaa, no anteeks että häiritsin...

Minulla on syvä notkoselkä jota särki jo lapsena, koululääkäri sanoi että pahalta näyttää mutta  kyllä se suoristuu kun kasvan. No eipä suoristunut. Monilta ongelmilta olisi vältytty jos se lääkäri olisi pistänyt lähetteen johonkin, vaikka fysioterapiaan. 

moi! olin 4 luokalla ja kärsin pahasta ahdistuneisuushäiriöstä. kävin sitten psykiatrin ohella kuraattorilla jossa kerroin mm erikoisista peloistani. Erään kerran kerroin että minua pelotti neulat ja että nielaisisin sellaisen vahingossa. (vaikea selittää kun tää oli oikeesti tosi outo pelko) ja kerroin myös että jos semmoinen joteki lentäs mun suuhu. No kuraattori rupes räkättämään ja otti polvesta kiinni ja oli että ”Hahahhaha sori” siitä si parin vuoden päästä kuraattori vaihtu mut eipä oo silti tullu käytyä.

Up

Syöpäoireet tulkittu lieviksi päivittäisvaivoiksi monissa tapauksissa.

Lääkäri kysyi koska edellinen käynti oli, ja ulkomuistista sanoin, että heti pääsiäisen jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä.  Lääkärin naama meni ruttuun ja alkoi kitisevällä äänellä valittaa, ettei hän pysty tuollaisesta mitään arvioimaan.  Seinällä oli kalenteri ihan hänen päänsä vieressä, josta katsoin tarkan päivänmäärän ja ilmoitin hänelle.  Ihme uusavuton ukko.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että myös lääkäri voi olla psyykkisesti sairas.

Kaverini on psykiatri ja hän ehti olla sairaalahoidossa psykoosiataan ja sitä ennen avohoidossa psykoosistaan, kunnes sitten menetti lääkärioikeutensa toistaiseksi.

Tuskin hän enää jatkossa tulee lääkärinä toi omimaan, kun on ollut osastohoidossa jo moneen kertaan.

Sama se muissakin ammateissa on. Tiedän yhden luokanopettajan, joka oli skitsofreenikko ja hänelläkin monenlaista harhaa ja silti vaan sai luokanopettajantehtäviä. Nykyään on sairaseläkkeellä.

Harhainen pitäisi ensimmäiseksi pistää ammatistaan pois, jos työ voi aiheuttaa muille harmia. Tosin moni on harhainen salaa pitkään, ennen kuin sekoaa niin paljon, että pakotetaan hoitoon.

Valehtelet. Psykiatrit ovat aina mieleltään terveitä. Heidän potilaansa ovat sairaita

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni liittyy lääkäriin Lauri Liimatta, työskentelee HUS Porvoo psykiatrian poliklinikka sekä Mehiläinen Porvoo Lääkärikeskus.

 

Mehiläisen sivulla kuvailee itseään näin: "Minulle on tärkeää kohdata potilas kokonaisvaltaisesti ja miettiä yhdessä ratkaisuja ja hoitoja niin akuutteihin kuin pitkäaikaisiin terveysongelmiin. "

Vastaanotolla kerroin mm. ahdistuksesta ja väsymyksestä. Teki lastensuojeluilmoituksen, perheessä pieni lapsi. Ilmoitus oli aiheeton, koska mikään oireistani ei liity siihen, etteikö lapsesta huolehtiminen onnistuisi. Soitin miehelleni kesken vastaanoton, jotta hänkin voisi selittää tilannetta omasta näkökulmastaan. Mieheni kysyi puhelimessa: "Mitä perusteita tälle on?", johon lääkäri vastasi: "Tästä ei keskustella enempää, minä teen ilmoituksen joka tapauksessa" ja lopetti puhelun.

Itsekin yritin selittää tilannetta enemmän, ja syitä siihen, miksi ei ole ta

Laki pakottaa lääkärin tekemään lasun, turha kiukutella. Ellei aihetta ole, ei ilmoitus johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni liittyy lääkäriin Lauri Liimatta, työskentelee HUS Porvoo psykiatrian poliklinikka sekä Mehiläinen Porvoo Lääkärikeskus.

 

Mehiläisen sivulla kuvailee itseään näin: "Minulle on tärkeää kohdata potilas kokonaisvaltaisesti ja miettiä yhdessä ratkaisuja ja hoitoja niin akuutteihin kuin pitkäaikaisiin terveysongelmiin. "

Vastaanotolla kerroin mm. ahdistuksesta ja väsymyksestä. Teki lastensuojeluilmoituksen, perheessä pieni lapsi. Ilmoitus oli aiheeton, koska mikään oireistani ei liity siihen, etteikö lapsesta huolehtiminen onnistuisi. Soitin miehelleni kesken vastaanoton, jotta hänkin voisi selittää tilannetta omasta näkökulmastaan. Mieheni kysyi puhelimessa: "Mitä perusteita tälle on?", johon lääkäri vastasi: "Tästä ei keskustella enempää, minä teen ilmoituksen joka tapauksessa" ja lopetti puhelun.

Itsekin yritin selittää tilannetta enemmän, ja syitä siihen, miksi ei ole ta

Tämä ei ole oikea paikka avautua hoitosuhteesta ota yhteyttä niin keskustellaan tilanteestasi T: Lauri liimatta.

Lisäyksenä edelliseen viestiin, tämä lääkäri yritti määrätä uniongelmiin olantsapiinia ja ketiapiinia (skitsofrenialääkkeitä) raskaana olevalle.

Menin työpaikkalääkärille jatkuvien infektioiden vuoksi, sanoin hänelle viisi kertaa, että minulla on verisyöpä.

Ei hänen mukaansa ollut. 

Lopulta tehtiin oikeat verikokeet toisen lääkärin neuvosta ja pitkälle levinnyt verisyöpä selvisi.

Ei olisi pitänyt mennä lääkärille, vaan suosiolla heittää lusikka nurkkaan. 

Menin hoitajalle arvioitavaksi B12 ja raudan puutteen takia. Etälääkäri näkemättä minua: Jos on runsaat kuukautiset niin ota kierukka. 

 

No en hlvetissä ota. 

Valitin etten jaksa tehdä mitään,en hoitaa lasta en kotia,sydän tykytteli ja painokin vaan tippuu koko ajan. Lääkäri määräsi masennuslääkityksen ja teki lasun,olin järkyttynyt sillä tiesin etten ollut masentunut ja koin lasun sekä siitä seuranneen palaverin sosiaalityöntekijöiden kanssa nöyryyttäväksi. Mutta mitäpä nuori yh voi tehdä tuossa tilanteessa..

Vasta kun sain niin pahat rytmihäiriöt  että jouduin ambulanssilla sairaalaan ja lääkäri kiinnitti huomiota pullistuneisiin silmiini,sain oikean diagnoosin. Kilpirauhasen liikatoiminta. Onneksi tuohon aikaan ei vielä ollut Omakantaa sillä siinä takuulla kummittelisi tuo väärä masennusdiagnoosi

Kyllä näkee hyvin lääkäreiden asenteen taas, eletään jossain ihan omissa pilvilinnoissa vailla ymmärrystä potilaiden todellisuudesta.

T. Moni- ja harvinaissairas, läpeensä kyllästynyt leikkimään lääkäreiden despootti-leikkien mukana

Itse sanoin kerran suoraan lääkärille, että olen entinen syömishäiriöinen ja lihottanutkin itseäni 

Olin kuulemma liian nuori ja kevyt sappipotilaaksi, kuulemma on vain närästystä. Seuraava lääkäri määräsi ultraan ja pääsin suoraan leikkausjonoon.