Miehen sisko petasi itsensä ulos elämästämme.
Tarina alkaa jo viime joulusta; emme ole omien sisarusten kanssa ostaneet lahjoja toisillemme vuosikausiin, vaikka muuten olemme läheisiä. Miehen sisko on välillä jotain pientä ostanut joten minäkin olen näin yrittänyt tehdä. Miestä ei moinen kiinnosta.
Noh, viime jouluna en älynnyt/muistanut hänelle mitään hankkia, kun emme edes olleet tekemisissä ennen joulua. Hän oli kuitenkin paketoinut meille jotain suklaata, nenäliinoja jne. ja jättänyt ne vanhempiensa luokse kun menimme sinne joulun jälkeen käymään. Noh, meillä ei ollut jättää vastalahjaa...
Siitä se sitten lähti.. Tämän jälkeen ei miehen sisko ole muistanut minun tai lasten syntymäpäivää edes tekstiviestillä vaikka tähän asti olemme kortit aina lähettäneet. Eniten tässä harmittaa se, että hän on omasta halustaan lapsemme kummi, mutta ignooraa silti lapsen täysin. Miehelle sentään lähetti synttärionnittelut, joten pahiksia olemme nyt minä ja lapset.
En oikein tiedä miten minun pitäisi tähän vuoden jatkuneeseen hiljaisuuteen reagoida, vai pitäisikö mitenkään?
Kommentit (11)
Tyhmältähän tuo kuulostaa. Koeta olla välittämättä. Ei taida olla sen "väärtti "
Eli ette ole missään tekemisissä ja nyt kiukkuat kun... mitä? Jos haluatte yhteyden miehen siskoon niin voisiko hälle vaikka soittaa tai jotain? En ymmärrä nyt tätä...
Ei olla tekemisissä, enkä kiukkua, surettaa vaan lasten puolesta. En avannut asiaa tarpeeksi tarkasti, mutta olen vuoden aikana laittanut jokusen viestin saamatta vastausta. Kerran olen koittanut soittaa, ei vastannut.
Mitätöikää sen kummius. Saakohan uuden kummin ottaa, selvitä asia.
Annat miehen hoitaa tilanteen, kun on hänen siskonsa. Its tietysti käyttäydyt aikuisen tavoin: lähetät onnittelut jne. Se kun ei aikuisen käytökseen tottuneelta ole suurikaan vaiva.
No minkä sinä tuolle voit? Miksi sille pitäisi väkisin jotain ostella, kun kerran olette toisin sopineet? Mitä tuossa on oikeasti taustalla? Ei kukaan nyt noin typerä voi olla.
Laita viimeinen tekstari, jossa kiität kummiudesta ja pahoittele samalla, kun teki lapsille noin. Mä en ainakaan ruikuttais tai lahjoisi tuota enää mitenkään. Lapsille kertoisin, että en ymmärrä mikä sitä vaivaa. Kertokoon heille oman versionsa, jos kehtaa.
Ja mies saisi selvittää asiaa lastensa takia, läheisempi kun on.
Miten ollaan "omasta halusta" jonkun kummi? Eikö vanhemmat valitse kummit ja nämä joko suostuvat tai sitten ei. En tiennyt, että kummiksi voi myös pakottaa.
Mikä sussa on vikana? Oletko pohtinut päässä olevan pissan määrää?
Aikuiset ihmiset ja käyttäydytte kuin pahaiset kakarat. Eikö asia ollut niin, että olette jo kauan sitten sopineet, ettei aikuisille hankita lahjoja? Miksi sitten kuitenkin juuri tälle naiselle on hankittava lahja. Sopimus on sopimus. On tyhmää olla noudattamatta sitä. Vanhaa sanontaa siteeraten: Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Miehesi voisi muistuttaa sisarelleen "lahjattomasta" sopimuksesta.
Lähetänkin heidän perheelleen kortit kuten ennenkin. Mies ei tilannetta halua hoitaa koska ei juurikaan pidä siskostaan tämän päsmäröintiluonteen takia (miehen ilmaus).
Tuolla kummiudella tarkoitin sitä että miehen sisko "painosti" meitä ottamaan hänet kummiksi vedoten siihen että minun siskoni on toisen lapsen kummi; mies ei olisi sisartaan myöskään siis kummiksi kaivannut mutta päädyttiin tähän ettei tulisi riitaa.
Varmasti minussa on paljonkin vikaa mutta se ei nyt just auta tähän tilanteeseen. Kiitos kaikille vastaajille.
ap
Ei kenelläkään mitään mielipiteitä, vinkkejä? Miestä ei hiljaiselo haittaa mutta minusta olisi kiva jos oltaisiin väleissä ja serkutkin näkisivät toisiaan.