Vierailija

Lapseni oli vauva- ja taaperoiässä todella huono syömään ja kieltäytyi jatkuvasti ruoasta. Lisäksi ollut käsittämättömän huonoa ruokapöytäkäytöstä. Aina vetänyt ruokapöydässä jotain itkukiukkukohtausta mistä tahansa mitä keksii itkeä. Vaatii keskustelua ja vastausta. Jos en vastaa niin alkaa huutaa ja jankuttaa samaa kysymystä kunnes vastaan mitä vain. Poistunut ruokapöydästä aterioilla lukemattomia kertoja. Joka aterialla. Noin 3 v iässä en enää jaksanut. Aloin viheltää pelin poikki. Syö tai on syömättä. Ei ylimääräisiä vaihtoehtoja. Ei välitä edes siitä jos vien ruoat pois. Toki itkee mutta ei tosissaan. Pompottelee komentamalla mitä pitäisi olla. Anna... (tässä on) älä anna, en haluakaan (vien pois)... anna (en anna, en lähde tuohon pompotteluun enää!). Nykyään ei kiinnosta enää edes tarjota ruokaa. Lapsi saa itse käydä hakemassa ruokansa kaapista, kun kelpaa (on helppo ottaa)... ei syö välttämättä puoleen päivään mitään... en tarjoa eikä pyydäkään. Lapsi 4-vuotias. Syö se välillä ihan kohtalaisesti ja syödään kyllä yhdessäkin ja hyvässä hengessä, mutta suurelta osin odotan itsepalvelua kiukun välttämiseksi. Neuvolassa ei ikinä tehty muuta kuin valitettiin painosta. Mitään konkreettista ei tehty. Ei kiinnosta käydä enää neuvolassakaan. Mitään allergioita ei ole eikä fyysistä vaivaa. Tämä on jotain ihan henkistä laatua. Ruokaa hän kyllä saa, mutta jos näen taas jotain asenneongelmaa niin palvelu muuttuu itsepalveluksi. Hän on ollut aina hirveän jääräpää. Kieltäytynyt ruoasta ruoka-aikoina ja välillä mennyt itse kaapeille nappaamaan mitä vain herkkuja. Koko ajan saa vahtia, ettei mene syömään jotain muuta kuin oikeaa ruokaa... onko kellään muulla yhtä mahdottomia lapsia?

Kommentit (8)

Vierailija

Kuulostaa itse aiheutetulta ongelmalta.

Tee ruoka-ajat klo 8,12,14,17 ja 20
ja tarjoa silloin ruokaa jota muukin perhe syö ja kaikki muut napostelut pois. Jos ei syö niin vasta seuraavaan ruoka-aikaan on taas ruokaa tarjolla.

Vierailija

Joo mä tunnen pari tällaista tapausta, toinen siskoni ja toinen kaverini. Loppupeleissä se syy tähän syömättömyyteen ja kurittomuuteen on vanhempien/vanhemman pelko laittaa lasta OIKEASTI kuriin ja pitää huolta siitä että itse aikuisen ottaa tästä vastuun ja lisäksi se että sitten tarjotaan kuitenkin jotain muuta syötävää kun se oikea ruoka ei kelpaa. Lapsi oppii hyvin pienenä jo sen että jotain muuta, haluamaansa, syötävää saa joka kerta kun kieltäytyy syömästä varsinaista ruokaa.

Joitain erikoistapauksia toki on olemassa missä kyse on jostain muusta mutta itse olen vakuuttunut että 95% tapauksista kyse on juuri tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Meillä on ollut ruoka-ajat, ihan niitä yleisiä aikoja olen pyrkinyt noydattamaan, mutta ei ole kelvannut ja tosiaan olen tuotakin tehnyt, että seuraava ateria vasta seuraavalla kerralla. Nykyään en viitsi tarjota turhaan. Itse en välttämättä syö 5 ateriaa päivässä. Ei ole nälkä tai on kiire. Tuntuu, että jos 3 tunnin välein söisi niin saa olla koko ajan puputtamassa ruokaa tai pitämässä yllä sitä show'ta. Onneksi lapsi päiväkodissa, niin työviikolla ei tarvitse kuin 1-2 ateriaa illassa tarjota. Ap

Vierailija

Jääkaappiin lapsilukko ja ruokaa tarjolle vain ruoka-aikaan, kyllä se pian taas asettuu. Kyllä vanhemman tehtävä on tarjota lapselle se säännöllinen ateriarytmi, vaikka itse ei aina söisikään.

Vierailija

Tuo on tilanne johon tarvitsisitte apua. Sekaisin rajojen asettamisen ja pitämisen ongelmaa sekä vuorovaikutusongelmia. Apua saisitte esim sosiaalipuolen perhetyöltä.

Vierailija

Kaksi konstia meillä ollut menestyksekkäässä käytössä nirson lapsen kanssa.

1. Kun ei syö ruokaa, eikä edes suostu maistamaankaan, niin saa syödä vain leipää runsailla leivän päällisillä eli reilummin rasvaa, leikkelettä ja kasviksia leivän päälle tai sitten puuroa runsaalla voisilmällä ja marjoilla. Ei jälkiruokaa, jos ei syö edes vähän pääruokaa. Jos syö pääruoan, niin jaksaa syödä silti paljon jäkiruokaakin. Yritän pitää minimikilot kasassa tarjoamalla näitä jälkkäreitäkin, mutta vain siis ruoan päälle.

2. Kun lapsen kaveri tulee meille, niin laitan ruokaa, joka on mielestäni hyvää, mutta ei maistu lapselleni/lapseni ei ole koskaan suostunut sitä maistamaankaan. Otan onnellisena kiitokset hyvästä ruoasta vastaan lapsivieraalta ja oman lapseni suu loksahtaa auki, yrittää edes maistaa, kun olen kaverin mielestä sentään hyvä kokki. Kaverille annan ruokaa lisää ja kehun häntä. Omaa lasta kehun maistamisesta.

Vierailija

Ei tuohon saa mitään apua niin kauan kun lapsi on tajuissaan. Meillä on kokemusta syömättömästä lapsesta ja yritettiin hakea apua. Ottavat sitten vasta osastolle kun tarvitsee laittaa tiputukseen.

Vierailija

Höpöhöpö. Jos lasua tarkoitat, niin ei saa apua sitä kautta. Seen it been there. Mitä ne nyt pystyvät, kun päiväkodissa ollut samaa ongelmaa. Jos ei ole halunnut syödä niin ei ole syönyt eikä juonut koko päivänä! Tosin vähän suurempi se ryhmäpaine ja lapsi oppii olemaan vieraskorea kun ei halua olla idioottikaan kavereiden edessä. Kotona ei sitä ylimääräistä populaatiota ole. Ja lapsi osaa kyllä käyttäytyäkin nykyään. Jos tänne joku sossu tulisi, niin ei se sitä tositilannetta näkisi. Kuria olen kyllä pitänyt enemmän kuin ehkä laki sallisi. Jossain määrin oppinut tavoille ja tietty auktoriteetti minulla on että minun sana on laki mutta testaa sitä jatkuvasti. Tilanne ei ole nykyään yhtä paha kuin aikaisemmin ja syökin nykyään paremmin mutta nuo aiemmat vuodet on vienyt maun koko syömisestä ja ruokkimisesta ja siksi tuntuu etten jaksa enää enempää. Lähtenyt sille linjalle, että jos lapsi on jatkuvasti kieltäytynyt syömisestä, niin käännetään homma toisinpäin: pistetään se kerjäämään. Ehkä ruoan arvostus kasvaa... Ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla