Vierailija

Olen tiennyt tuon miehen jo vuosia ja juteltu on niitä näitä monet kerrat. Nyt syksyllä tapailtiin muutaman kerran ja päädyttiin seksihommiinkin. Hölmö minä menin ihastumaan ihan täysin, miehellä ei tunteet heränneet samoin, vaikka mukavaa hänelläkin oli. Juttelimme ja tulimme tulokseen, ettei ole aihetta jatkaa. Silti olen revitty, näen miestä joskus töissä. En tiedä, miksei tunteeni häntä kohtaan mene ohi. Edelleen on harvakseltaan viestejä ihan yleisistä asioista ja kavereina tavataan. Pari päivää sitten oli vielä viestiä, kuinka hyvin tulimme juttuun. Auttakaa tämän asian kanssa, mitään muuta ei nyt mahdu ajatuksiin.

Kommentit (7)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Se ei ole kinnostunut sinusta. Roikkuminen ja toiveiden elättely on turhaa ja säälittävää. Hyväksy tosiasiat ja jatka elämääsi.

Vierailija

Kaverina voi jatkaa, niin tein itsekin erottuani aviomiehestäni, jonka kanssa oltiin melkein 20v. Kuulumisia voi vaihdella ja käydä kahvilla. Paljon mukavampaa säilyttää välit kuin laittaa tylysti unholaan koko ihminen.Vaatii kyllä sen, että tehnyt selväksi suhteen loppumisen järki- ja tunnetasolla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
FUCKZONE

Eikä ole aloituksen perusteella, mutta mitäpä jonnen kapasiteetti muuhun kuin hokemiseen riittäisi.

Vierailija

Mulla on tuollainen samanlainen ongelma. Mua auttoi kun joku sanoi minulle, että en pitäisi miehestä enää, jos en saa vastakaikua. Tajusin, että sehän on totta. En pidäkään hänestä suoraan, hänhän on loukannut minua (mies antoi ymmärtää että on kiinnostunut, vaikka tiesi, ettei kykene suhteisiin).
Ainoa, joka saa roikkumaan miehessä on toive siitä, että saisin vastakaikua. Olin sekoittanut sen miehestä pitämiseen.
Nyt "kerron" itselleni, että en pidä hänestä, ja vähitellen ehkä aivoni mukautuvat asiaan, ja kaipaaminen toivottavasti loppuu.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla