Ateistit ja agnostikot, vaikka ette itse uskokaan Jumalaan, tehkää lapsillenne suuri palvelus ja kertokaa heille, että on aikuisia, jotka uskovat Jumalaan. Selittäkää heille, että Jumalalla tarkoitetaan näkymätöntä henkiolentoa, joka on luonut kaiken, näkee kaiken ja rakastaa kaikkia. Jos tiedätte jonkun aikuisen, vaikka täti tai naapuri, joka uskoo Jumalaan, kertokaa, että "Leena-täti uskoo Jumalaan".

Itselleni kerrottiin lapsena Jumalasta, ja siitä tuli henkireikäni. Aikuisten voimat eivät aina riitä, ja lapsi saattaa hätääntyä, jos vaistoaa äidin ja / tai isän olevan ahdistunut ja kyvytön kantamaan huolia eikä ole ketään, joka pystyy auttamaan. Tällaisia tilanteita voivat olla esim. riidat, järkyttävät tapahtumat, pitkäaikaiset taloudelliset ahdingot, omaisen sairastuminen ja kuolema, pahimmillaan avioero.

Ateistisesta näkökulmastakin lienee vakaumuksellisesti ok, että kertoo lapselle Jumalan olemassaolon mahdollisuudesta nimenomaan siten, että kertoo joidenkin aikuisten uskovan Jumalaan. Sehän ei ole ateistiltakaan narraamista, vaan tosiasian ilmaisemista. Jos lapselle on kerrottu Jumalan olemassaolon mahdollisuudesta, hän saa tarvittaessa enemmän henkistä tilaa ja perspektiiviä kestää ongelmia, joissa aikuinen ei voi auttaa tai joissa lapsi ei osaa sanoittaa ahdistustaan. Jumala, joka näkee kaiken, näkee sanattomankin ahdistuksen.

Sivut

Kommentit (91)

Mulla on sellainen ongelma, että mä en oikeasti tiedä mitä mun pitäis uskoa, mutta mies on jyrkkä ateisti. Haluan kertoa lapselleni, että mun lähisuvussa on uskovaisia ihmisiä ja sen mitä se tarkoittaa. Haluan myös kertoa miksi joulua ja pääsiäistä juhlitaan ja tykkäisin ehkä lausua iltarukouksenkin lapsen kanssa ja sanoa, että jumala voi olla olemassa, mutta äiti ei sitä varmaksi tiedä. Mies haluaa, että lapselle ei puhuta mitään jumalasta ja Jeesuksesta eikä mistään uskon asioista. En tiedä vielä miten tulemme menettelemään. Lapsi on vielä vauva.

No minä olen kertonut että on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, Allahiin, Shivaan tai vaikkapa Jahveen. Olen rehellisesti kertonut, että jumalia, joihin ihmiset uskovat, on kymmeniä, jollei peräti satoja. 

Lapset ovat kysyneet, uskonko minä mihinkään jumalaan ja olen vastannut että en. Lisäkysymyksiä ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.

"You are more like Wraith than you know."
"I'm not sure I like the sound of that."
"There is much about Wraith that you do not know, Sheppard."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pikkuäiti kirjoitti:
Mulla on sellainen ongelma, että mä en oikeasti tiedä mitä mun pitäis uskoa, mutta mies on jyrkkä ateisti. Haluan kertoa lapselleni, että mun lähisuvussa on uskovaisia ihmisiä ja sen mitä se tarkoittaa. Haluan myös kertoa miksi joulua ja pääsiäistä juhlitaan ja tykkäisin ehkä lausua iltarukouksenkin lapsen kanssa ja sanoa, että jumala voi olla olemassa, mutta äiti ei sitä varmaksi tiedä. Mies haluaa, että lapselle ei puhuta mitään jumalasta ja Jeesuksesta eikä mistään uskon asioista. En tiedä vielä miten tulemme menettelemään. Lapsi on vielä vauva.

Jos itse rukoilet iltarukouksen, voit rukoilla sen lapsesi kuullen tai hänen kanssaan, jos lapsi haluaa osallistua. Tai jos silloin tällöin itse rukoilet iltarukouksen, voit esim. toisinaan rukoilla sen lapsen kuullen / kanssa tai esim. alkuun pari kertaa, ja sanoa lapselle, että hän voi itse rukoilla sen aina kun haluaa.

Jos et itse rukoile iltarukousta, kerro lapsellesi, että jotkut aikuiset uskovat Jumalaan ja rukoilevat iltarukouksen. Kerro hänelle, miten iltarukous rukoillaan (esim. yksinkertainen "Johda Jeesus kulkuani, ole aina luonani. (mahdollisia huolia tai ilon aiheita) Aamen.").

Miehesi ei voi estää sitä, että kerrot tosiasioita maailmasta ja yhteisöstä, jossa lapsi elää. Se, että estää lasta saamasta selville, että jotkut aikuiset uskovat Jumalaan tai esim. että äitikin rukoilee silloin tällöin, on sama kuin pimittäisi lapselta, että Pariisi on Ranskan pääkaupunki tai että isä tykkää saksalaisista autoista. On ahdasmielistä olla kertomatta maailmasta niin olennaista asiaa kuin Jumalauskoa.

Miksi juuri kristinuskon Jumala olisi se ainoa oikea? Eikö olisi reilua kertoa muistakin jumalista ja antaa lapsen itse päättää mihin uskoa (jos nyt johonkin haluaa uskoa? Muutenhan sitä oikeastaan pimittää tietoa lapselta.

"You are more like Wraith than you know."
"I'm not sure I like the sound of that."
"There is much about Wraith that you do not know, Sheppard."

OT:

Renessanssi ja Martti Luther kappaleen jälkeen. Kutosen historian opettaja: "käsi ylös kuinka moni teistä on luterilaisia?" Yksikään käsi ei noussut. Yksi oppilas pyöri pikkasen hämillään, että MITÄ?! ja katsoi opettajaa, saanko vastata? Opettaja ei antanut lupaa, mutta kertoi, että te kaikki, jotka käytte uskonnon tunneilla olette luterilaisia.

ET oppilas tiesi asian.

Tapa luterilaisuus ei useinkaan ole niin silmiä avaava kokemus, kun mistään ei mitään puhuta, eikä olla kiinnostuneita. Vain ristiäiset, rippi, häät ja hautajaiset. Siinä se pyhä nelinäisyys nykyään on, jotkut juhlat, mitä on pakko juhlia mutta miksi...

WraithTodd kirjoitti:
Miksi juuri kristinuskon Jumala olisi se ainoa oikea? Eikö olisi reilua kertoa muistakin jumalista ja antaa lapsen itse päättää mihin uskoa (jos nyt johonkin haluaa uskoa? Muutenhan sitä oikeastaan pimittää tietoa lapselta.

Kerro kaikesta mistä lystäät. En minä ole kieltänyt kertomasta. Minusta vain on olennaisempi fakta yhteiskunnastamme, että jotkut uskovat Jeesukseen kuin että jotkut kenties vielä tänäkin päivänä jossain päin maailmaa saattavat uskoa Odiniin tai että toisella puolella maailmaa on ihmisiä, jotka uskovat symboliseen jumalolentoon, jolla on kahdeksan kättä.

Toki Odinista ja Vishnustakin kertominen on ihan jees, jos vain kiinnostusta riittää.

Monesti törmää siihen, että Jeesuksesta kertomista ateistit pelkäävät, koska lapsi saattaa alkaa uskoa Häneen. Jeesuksen nimessä on voimaa.

Tunnen paljon uskovaisia ja kirkkoon kuuluvia ihmisiä mutta kaikki joiden kanssa olen jutellut uskon asioista tuntuvat uskovan ihan eri jumalaan kuin muut. Siis vaikka kaikki ovat kristittyjä.
Helpoimpia ovat nämä fundamentalistit joiden mielestä raamattu on kokonaan totta ja maapallon ikä on 6000 vuotta. Luterilaisilla on kovin erilaisia näkemyksiä asiasta jotkut uskovat että dinosaurusksia on ollut olemassa jotkut uskovat että evoluutio on totta.
En pitäisi järkevänä lasten päätä sekoittaa saduilla ja väittää että ne on totta. Oon kyllä kertonut että Afikassa on poppamiehiä jotka tekee taikoja ja tyhmät ihmiset uskovat niihin niin paljon että esimerkiksi albiinot siellä murhataan taikakaluiksi ja sarvikuonoja ja tiikereitä tapetaan samasta syystä.
Aika selvästi olen kertonut että kaikki paha lähtee uskonnoista. Murhat terrorismi ja jopa raiskaukset ovat osa joidenkin uskontoa.
Minun on mahdotonta kuvitella että uskonnosta joku saisi mitään positiivista. On kummallista että juuri uskovaiset vanhemmat tuota joulupukkia markkinoivat lapsille totuutena.
Ja minulle on käynyt niin kun tajusin että joulupukki ei ole totta samalla ymmärsi ettei mikään muukaan jouluun liittyvä ei ole totta. Jeesus ei syntynyt jouluna koska se ei ole koskaan syntynytkään.
Toki kerroin lapsilleni että taika uskomuksia on maailma pullollaan ja lapseni on puolison ja suvun takia kastettuja, joten heidän kummit ovat olleet kertomassa heille kristinuskosta ja antamassa kristillistä kasvatusta.

luutarhuri kirjoitti:
Vesi on vettä, hauki on kala jne. Maailmanuskontoja tulee mielestäni avata lapselle yhtälailla kuin mitä tahansa muita arkisia asioita, mitkä edistävät realistisen maailmankuvan rakentumista.

Nimenomaan. Lapselle on hyvä kertoa kaikenlaisista asioista, siitäkin, että jotkut aikuiset uskovat Jumalaan. Lapsi voi sitten hyödyntää saamaansa informaatiota kuinka haluaa ja kokee tarpeelliseksi. Itse hyödynsin tietoa Jumalauskosta siten, että aloin rukoilla iltarukouksen ja kerroin Jumalalle sellaisia kokemuksiani, joita en voinut kertoa kenellekään muulle. Lapsenuskoni ansiosta olen varmaan ylipäätään elossa tänä päivänä.

Vierailija

Valitettavasti minulla on hyvin toisenlainen kokemusta lapsuuden uskosta kuin ap:lla. Jumala pelotti minua koska en kyennyt ymmärtämään kaikkea sitä mitä hartaasti uskovat helluntailaiset vanhempani paasasivat pedon merkeistä ja ylöstempauksesta. Lisäksi minut pakotettiin saarnaamaan evankeliumista koulussa mikä altisti koulukiusaamiselle. Että eipä se usko kaikille ole mikään pelastava henkireikä vaan pikemminkin ahdistava mörkö.

KK

Kerronhan minä, että osa aikuisista uskoo satuolentoihin, ikään kuin pienet lapset joulupukkiin. Kerron myös, etteivät antaisi aikuisten manipuloida lapsen herkkää mieltä millään vanhoilla paimentolaisten saduilla, vaan täysi-ikäisinä itse tutkisivat asiaa monelta kantilta.

Olen luterilais-ortodoksisessa perheessä kasvatettu ateisti. (Tosin luterilaisuus oli lähinnä tapaluterilaisuutta ja ortodoksisuus jäi vähemmälle, koska isäni ei ole uskonnollinen, vaikka ortd.kirkkoon kuuluukin.)

Minun mielestäni voisi todellakin selventää lapselle, että jotkut uskovat jumaliin viimeistään, kun lapsi itse alkaa kysellä asiasta, sillä se, etten käsittänyt, miten tärkeää uskonto jollekulle voi olla, aiheutti nuorempana paljon kiusallisia tilanteita. Selvitin aika nuorena, ettei Joulupukki ole oikea vaan pelkkä leikki, jota jotkut haluavat leikkiä joulun aikaan. Oletin tietenkin Jumalankin olevan samanlainen leikki, jota vain satutaan leikkimään vuoden ympäri, vaikka eihän kukaan [b]oikeasti[/b] siihen uskokaan. Sitten järkytin uskonnollisia sukulaisia kirkkotapahtumissa toteamalla, että hyvä ettei Jumalaa oikeasti ole - olihan hän aika ilkeä karkottaessaan Aatamin ja Eevan paratiisista.

Vierailija

Joska yksikään uskonto ei voi olla mitenkään muita "parempi", niin lapselle täytyy myös kertoa, että ihmiset uskovat Jahveen, Allahiin, Thoriin, Zeukseen, Gaiaan, Ra'aan, spaghettihirviöön ja Jeesukseen.

Lienee kasvattajasta kiinni, miten seikkaperäisesti haluaa kunkin uskonnon periaatteet ja niistä saatavat voimavarat esittää.

Vierailija

WraithTodd kirjoitti:
No minä olen kertonut että on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, Allahiin, Shivaan tai vaikkapa Jahveen. Olen rehellisesti kertonut, että jumalia, joihin ihmiset uskovat, on kymmeniä, jollei peräti satoja. 

Lapset ovat kysyneet, uskonko minä mihinkään jumalaan ja olen vastannut että en. Lisäkysymyksiä ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.

Miksi kysyisivätkään sellaiselta, joka itse ei usko? Johan tuo vastauksesi kertoo, ettet ole aihetta valaiseva lähde.

Vierailija

Tulen kyllä kertomaan, että on olemassa eri uskontoja. Katsotaan mitä kyselevät sitten kun sen aika tulee. En halua tuputtaa lapsille mitään, joten kerron varmaan kaikista "jumalista" mitä satun siihen hätään löytämään.
Eniten ärsyttää anoppi ja miehen siskon perhe, he ilmeisesti ovat jonkin tason uskovaisia (asiasta ei ikinä ole ollut puhetta) ja kantavat jotain jeesuskirjoja meille.
Kaksivuotias ei onneksi muista tavaroita pitkään.

Vierailija

Minä olin ennen jyrkkä ateisti. Sitten tapahtui jotain kamalaa lapselle, joka sai minut ristimään käteni ja huutamaan apua. Sain apua ja olen saanut senkin jälkeen monta kertaa avun hädässäni. En minä tiedä kuka se jumala on, mutta sen tiedän sataprosenttisen varmasti, että joku on minun apunani. Olen akateeminen, ajatteleva ihminen, mutta uskoani en pysty selittämään.

Vierailija

Olen kertonut. Lapsi on nyt 6-vuotias ja kova kyselemään mm. miksi joku uskoo ja joku ei, miksi joku uskoo moneen Jumalaan ja joku vain yhteen, miksei kaikki uskovat voisi uskoa vaikka kahteen samaan Jumalaan jotta voisivat sitten käydä vaikka kirkossa kaikki yhdessä, miksi toiset heiluttelevat käsiä ja toiset ristivät ne kun juttelevät Jumalille jne jne.

Toivon että myös uskovaiset vanhemmat kertoisivat lapsilleen muista uskonnoista ja heistä jotka eivät usko. Mielestäni on hyvä kertoa lapselle että toiset uskovat ja toiset eivät. Molemmat tavat ovat ihan yhtä hyviä ja mielepidettään saa vaihtaa ja kyseenalaistaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
WraithTodd kirjoitti:
No minä olen kertonut että on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, Allahiin, Shivaan tai vaikkapa Jahveen. Olen rehellisesti kertonut, että jumalia, joihin ihmiset uskovat, on kymmeniä, jollei peräti satoja. 

Lapset ovat kysyneet, uskonko minä mihinkään jumalaan ja olen vastannut että en. Lisäkysymyksiä ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.

Miksi kysyisivätkään sellaiselta, joka itse ei usko? Johan tuo vastauksesi kertoo, ettet ole aihetta valaiseva lähde.

Se että itse on ateisti ei tarkoita ettei tietäisi uskonnoista mitään:) Päinvastoin - luulen että tiukka luterilainen tuijottaa laput silmillä vain omaa uskoaan eikä edes halua tietää muusta. Edes yleissivistyksen nimissä.

Meillä lapset on osallistuneet uskonnonopetukseen juuri tämän yleissivistävyyden takia, olemme matkustaneet ympäri maailmaa ja vierailemme aina temppeleissä ja kirkoissa. Mieheni nauraakin että olen hartain ateisti mitä hän tuntee:D Rakastan kirkkojen (muiden kuin luterilaisten) ilmapiiriä ja arkkitehtuuria ja olen kiinnostunut uskonnon vaikutuksesta maailmanhistoriaan. Harmi vaan että sen on aina yhtä negatiivista vaikutusta..... Mutta mitään henkiolentoa en kaipaa elämääni, realiteetit on ne missä eletään

Vierailija

Kerrottu on, että jotkut aikuiset uskovat satuolentoihin.

Aika vähän taitaa tuo 4. luokkalainen tietää kristinuskosta tai ylipäätään muistakaan uskonnoista kun lukee ET:tä. Ei ole ollut vielä koskaan kirkossa häissä, rippijuhlissa (kakkua syömässä kyllä) eikä kastejuhlassa. Hautajaisissa on ollut niin pienenä, että ei muista mitään. Kirkossa käynyt tarhasta ja 1. luokalla koulusta kun esitti jouluna enkelia. koulun seurakunnan aamunavauksiin ei ole osallistunut ikinä. Enkä tiedä koska tuollaisiin kirkollisiin perhejuhliin pääseekään. Ehkä kaverin rippijuhliin (?).

Itse uskonnon pakkokäyneenä en kyllä muista kristinuskosta muuta kuin jonkun ukkojen nimilistan. Eikä kyllä kiinnostakaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla