Poika järjesti kivan jouluyllätyksen :(
18-v nuori mies ilmestyi parin päivän poissaolon jälkeen kotiin ja ilmoitti menneensä tyttöystävänsä kanssa naimisiin ja että tyttöystävä kaiken lisäksi on raskaana. Olen yrittänyt sietää tyttöystävää, mutta joku hänessä tai nuorten suhteessa saa karvat pystyyn ja olen ajatellut että juttu olisi ohi ennemmin tai myöhemmin. Mutta nyt sitten ollaan pääsemättömissä... Poika pakkaa nyt tavaroitaan, sanoo muuttavansa tyttöystävän luokse. Tai vaimoksi pitäisi kai opetella sanomaan. :/
Kommentit (28)
Asia ei sinulle kuulu pätkääkään. Sinun ei tarvitse siitä pitää ja saat olla siitä vihoissasi, mutta se on lapsesi elämä, ei sinun. Hän tekee asiat niin kuin itse parhaaksi näkee, elä sen kanssa.
Onhan se kiva yllätys. Miten pojan pitäisi sitten elämä elää ja miksi sulla olisi siihen sananvaltaa?
Olette pääsemättömissä ? Nykyisten erotilastojen valossa , saatte vielä eroyllätyksenkin ennemmin tai myöhemmin.
Olisit ylpeä ettei ole painostanut aborttiin eikä jättänyt raskaana olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kiva yllätys. Miten pojan pitäisi sitten elämä elää ja miksi sulla olisi siihen sananvaltaa?
Jos vaikka olisi käynyt ensin koulun loppuun ja armeijan. Eikä minulla pojan elämään mitään sananvaltaa olekaan, mutta saan kai silti olla pettynyt?
ap
Vierailija kirjoitti:
2/5. Eilen se oli tyttö.
Kyllä hän eilenkin oli poika, ja toissapäivänä myös. Ja on sitä huomennakin.
ap
Mitäpä jos antaisit nuorten vain kokeilla siipiään. Tilanne tässä on nyt aivan selvästi se että sinä et henno päästää irti vaan takerrut poikaasi ja tätä myöten ajattelet miniästäsi pahaa ihan vain saadaksesi hänet pois poikasi läheltä. Anna heidän olla ja elää ja jos ero tulee niin astu sitten kuvioihin olkapäänä jos haluat mutta älä tee sitä virhettä että koetat parin väkipakolla erottaa toisistaan, siitä ei seuraa muuta kuin sun ja poikas välien menetys.
Vierailija kirjoitti:
Olette pääsemättömissä ? Nykyisten erotilastojen valossa , saatte vielä eroyllätyksenkin ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka eroaisivatkin, niin lapsi ei katoa mihinkään.
ap
Itse sain ensimmäisen lapseni 17v ja nyt 30:na lapsia 3 ja avioliittossa saman miehen kanssa eli ei se aina iästä ole kiinni miten elämä etenee:)
Vierailija kirjoitti:
30:na ?
Voi anteeksi pilkun..kolmikymppisenä, noin. Oliko nyt parempi?:)
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos antaisit nuorten vain kokeilla siipiään. Tilanne tässä on nyt aivan selvästi se että sinä et henno päästää irti vaan takerrut poikaasi ja tätä myöten ajattelet miniästäsi pahaa ihan vain saadaksesi hänet pois poikasi läheltä. Anna heidän olla ja elää ja jos ero tulee niin astu sitten kuvioihin olkapäänä jos haluat mutta älä tee sitä virhettä että koetat parin väkipakolla erottaa toisistaan, siitä ei seuraa muuta kuin sun ja poikas välien menetys.
Sanon nyt heti, etten ole missään vaiheessa yrittänyt erottaa heitä. Poika ei luultavasti tiedä ollenkaan, kuinka vaikealta heidän suhteensa on minusta tuntunut. Siipiä taas voisi kokeilla vaikka avoliitossa, ryntäämättä heti naimisiin tai lapsentekoon. Tyttöstävä, tai vaimo, on varmaan jo valmis äidiksi kun on sen verran poikaani vanhempi, mutta poika itse on vielä monella tavalla kypsymätön. Nyt poika varmaan haluaakin avioliiton ja lapsen, mutta onko tilanne sama lapsen syntyessä, tai vaikka vuoden päästä?
ap
Minusta on ihanaa kun lapset itsenäistyy ja alkaa elää omaa elämää, tavalla tai toisella. Kyllä ehtii hoitaa opinnot ja armeijan, eihän tuossa ole mitään syytä äidin kiukutella. Päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihanaa kun lapset itsenäistyy ja alkaa elää omaa elämää, tavalla tai toisella. Kyllä ehtii hoitaa opinnot ja armeijan, eihän tuossa ole mitään syytä äidin kiukutella. Päästä irti.
Kyllähän minä päästänkin irti. Jos en päästäisi, olisi pojan huoneessa häiritsemässä pakkaamista itkemällä ja valittamalla. Sen sijaan puran mieltäni täällä.
ap
Ja sekin vielä, että olemmeko me vanhemmat niin pelottavia tai kamalia, ettei raskaudesta tai avioliittoaikeista voinut kertoa aiemmin...
ap
Sukulainen mennä paukaisi naimisiin 17-vuotiaana, morsiamensa tuolloin raskaana. Esikoinen syntyi kuolleena ja sitten meni asuntokin tulipalossa. Opintoja haittaamassa vaikea lukihäiriö.
Paljon mahtui teini-ikäisten ensimmäiseen vuoteen yhdessä.
Nyt onnellista avioliittoa takana yli 30 vuotta. Yksi harvoista liitoista suvussamme, joka on kestänyt noin pitkään ja pariskunnasta näkee, että heillä on aidosti hyvä olla yhdessä.
Kuinka paljon vanhempi vaimo on? Ilmeisesti asuu omillaan, kun poikasi voi noin vaan muuttaa sinne? Onnea silti mummolle! Opettele hyväksymään tapahtunut ja ole tyytyväinen että poikasi on onnellinen. Rohkea ratkaisu noin nuorelta, arvosta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon vanhempi vaimo on? Ilmeisesti asuu omillaan, kun poikasi voi noin vaan muuttaa sinne? Onnea silti mummolle! Opettele hyväksymään tapahtunut ja ole tyytyväinen että poikasi on onnellinen. Rohkea ratkaisu noin nuorelta, arvosta sitä.
Vaimo (voi apua että se kuulostaa oudolta) on 22-vuotias, asuu omillaan. Ja poika täyttää kevättalvella 19. Yritän hyväksyä ja arvostaa, mutta en voi sille mitään, että pelkään ettei poika ole niin aikuinen kuin tuollainen päätös vaatisi. Äsken hän kyseli, ehtiikö hänen pyykissä olevat vaatteensa pestä huomiseksi että saa nekin mukaan. (Poika kyllä osaa pestä pyykkiä, ei siitä ole kiinni.)
ap
Ohhoh.. melko nuorena rupesivat perhettä perustamaan. Onko tää joulun aika ihmisille joku salaisuuksien paljastus juhla :D tuntuu vaan täällä palstalla että jatkuvasti saa lukea jotain tämmöistä näin joulun alla.