Lue keskustelun säännöt.
Miten olla ystävä, kun on vahvoja tunteita toista kohtaan?
22.12.2015 |
Minulla on hyvä vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jonka kanssa kumpikin olemme olleet ihastuneita toisiimme ja olemme kai edelleenkin. Erityisesti minulle tilanne on jotenkin vaikea, en osaa olla luontevasti ystäväni seurassa. Välillä nähdessämme haluaisin vain halata ja suudella ystävääni. Olemme kuitenkin päätyneet siihen että olemme vain ystäviä. En vain tiedä, miten pääsisin tunteista eroon. Ystävyyden lopettaminen ei mielestäni ole vaihtoehto, nainen on hienoimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Lisäksi joka tapauksessa tapaamme työn takia ainakin kerran viikossa, en siis edes voisi sulkea häntä elämästäni. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta?
Kommentit (30)
Valmista riisipuuros aromipesässä ja kutsu ystävät syömään - tie naisenkin sydämeen käy styroksin kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja itse olen huomannut sen, että jos joku henkilö ei kiinnosta, niin on vain helpottunut, jos tämä ei otakaan yhteyttä... :) eli ei kyllä toimi. Vain silloin voi toimia, jos toinen on kiinnostunut, mutta sitoutumiskammoinen - silloin tilan antaminen tuolla tavalla voi olla ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja itse olen huomannut sen, että jos joku henkilö ei kiinnosta, niin on vain helpottunut, jos tämä ei otakaan yhteyttä... :) eli ei kyllä toimi. Vain silloin voi toimia, jos toinen on kiinnostunut, mutta sitoutumiskammoinen - silloin tilan antaminen tuolla tavalla voi olla ihan ok.
Jep, samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Olet "friendzonella" ja siellä pysyt. Ei toivoa.
En mä nyt noin sanoisi. Itse esim olen päättänyt olla seurustelematta miehen kanssa, johon olin aika ihastunut, koska halusin keskittyä sillä hetkellä opiskeluun (opiskelin teatteria ja nuorena ura tuntui koko maailmalta). Oltiin kavereita, jopa ystäviä, tämän päätöksen jälkeen viisi vuotta. Näinä vuosina tunteet kasvoi lisää ja aloitettiin seurustelu. Nykyisin meillä on kolme aikuista lasta, kaksi lapsenlasta ja ollaan oltu 33 vuotta naimisissa. Jos nyt eläisin tällä elämänkokemuksella nuoruuttani, olisin varmaankin aloittanut suhteen jo aikaisemmin, vuodet mieheni kanssa ovat olleet tasapainoisempia ja onnellisempia kuin sinkkuvuoteni. Mutta nuorena ajattelin, että mies minua jollain tapaa sitoisi. Ihmismieli on niin erikoinen ja kiemurainen.
Mitä jos puhuisit sen kanssa ja sanoisit, että ystävyys tuntuu vaikeelta? Ehkä ihan jo se ääneen sanominenkin voi auttaa... Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen nainen on?
Kiitos kaikista kommenteista. Ovat kyllä auttaneet minua tämän asian pohdintaa. Nainen on 23-vuotias, itse olen muutaman vuoden vanhempi. Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen nainen on?
Kiitos kaikista kommenteista. Ovat kyllä auttaneet minua tämän asian pohdintaa. Nainen on 23-vuotias, itse olen muutaman vuoden vanhempi. Aloittaja
No tälleen keski-ikäistyvänä tanttana voisin sanoa ), että nainen on vielä aika nuori. En mäkään tuon ikäisenä tiennyt, mitä halusin. Ja muutin lisäksi mieltäni jatkuvasti siitä, miten halusin elämääni elää.
Minulla on ystävä vuosien takaa. Hän on se kauniinpi ja parempi osapuoli.
Olemme viime aikoina viestitelleet ja soiteltu välillä toisillemme. Juttelemme elämän asioita,.päivittäisistä, menneistä, tulevista..
On niin helppoa jutella ja olla hänen seurassa.. mutta usein mietin häntä että olisiko jotain yhteistä matkaa vielä tässä elämässä.. Hän asuu toisella paikkakunnalla..
Tunteita on kyllä, ainakin minulla... miettinyt että oisko vaan parasta pysyä ystävänä.
"One life"
Oho. Täytyy sanoa, että tää jotenkin loksautti itsellä asiat paikoilleen. Kiitos Albert. Tästäkin.