Minkä ikäisiä meitä vauvahaaveilijoita täällä on? :)
Itse olen 25 ja musta tuntuu että kohta voisi olla niitä aikoja... :)
Kommentit (14)
Tämä on Aihe vapaa. Aloituksesi kuuluu Vauvakuume-palstalle.
31v, meillä jo kolme lasta ennestään:)
Olin haaveillut viimiset 15 vvuotta, viikko sitten sain esikoiseni. Olen 36. 😍
Löytyi 3 vuotta sitten mies, mentiin naimisiin ja nyt saatiin meidän ihana poika ❤💚💜💙
Vauvasta haaveilen vaikka opiskelujen vuoksi ei ole ajankohtaista vielä kolmeen vuoteen. Esikoinen on 2-vuotias ja kaikki tuttavat joilla on saman ikäinen esikoinen ovat jo saaneet vauvan, ovat raskaana tai yrittävät. En tahdo osata iloita heidän puolestaan :/ Tämä hetki tuntuisi muuten tosi sopivalta yrittää toista lasta ikäeron puolesta. Olen 23-vuotias.
Olin haaveillut viimiset 15 vvuotta, viikko sitten sain esikoiseni. Olen 36. 😍
Löytyi 3 vuotta sitten mies, mentiin naimisiin ja nyt saatiin meidän ihana poika ❤💚💜💙
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset lisääntykö.
Ennemminkin: älkää pahat ihmiset lisääntykö.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko miehestäsi samalta?
Eihän sitä vauvaa yksin hankita, eli kyllä :)
Olethan taloudellisesti riippumaton? Parisuhde kunnossa ja mies kunnollinen, ei mikään vässykkä joka jättää lapsen hoidon sinun vastuullesi? Geenit on hyvät, ei perinnöllisiä sairauksia? Oletko valmistautunut myös mahdolliseen monikkoraskauteen? Onko tukiverkkoja? Entä jos lapsi on kehitysvammainen, joka havaitaan syntymän jälkeen. Riittävätkö voimasi? Haluathan kuitenkin lähtökohtaisesti tehdä uuden ihmisen, etkä vain vauvaa itsellesi? Olethan jo miettinyt edellä mainitut asiat läpi?
En suosittele lisääntymistä kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Olethan taloudellisesti riippumaton? Parisuhde kunnossa ja mies kunnollinen, ei mikään vässykkä joka jättää lapsen hoidon sinun vastuullesi? Geenit on hyvät, ei perinnöllisiä sairauksia? Oletko valmistautunut myös mahdolliseen monikkoraskauteen? Onko tukiverkkoja? Entä jos lapsi on kehitysvammainen, joka havaitaan syntymän jälkeen. Riittävätkö voimasi? Haluathan kuitenkin lähtökohtaisesti tehdä uuden ihmisen, etkä vain vauvaa itsellesi? Olethan jo miettinyt edellä mainitut asiat läpi?
Olen miettinyt parhaan kykyni mukaan ylläolevia. Jos olen aivan rehellinen, niin täytyy sanoa että kehitysvammainen lapsi olisi todella kova paikka. Mutta uskon sen olevan näin joka ikiselle siihen tilanteeseen joutuvalle, ja tekisin silloinkin parhaani sen mukaan, minkä uskon olevan oikein. En tiedä voiko keneltäkään odottaa sen enempää? Muut kysymäsi asiat meillä ovat kunnossa omasta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on Aihe vapaa. Aloituksesi kuuluu Vauvakuume-palstalle.
Aihe vapaalla saa kyllä keskustella tällaisistakin asioista.
Tuntuuko miehestäsi samalta?