Mitä vastaatte kun joku kysyy mitä sinulle kuuluu?

Silloin vastaaminen on vaikeaa, kun on todellisia huolia. Pitäisikö vastata, että hyvää kuuluu ja hymyillä, vaikka itkettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon "Kiitos, ihan hyvää. Mitäs sinulle?" ja hymyilen. 

Juuri näin minäkin. Näin on lapsena opetettu.

Tavallaan kummallista että robottimainen fraasien toistelu=hyvää käytöstä.

vastaa ihan pokkana totuus, tylsää samaa paskaa ja ...... ja sitten kysyt mitäs sulle kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Kun tapaan ihmisen, niin jotenkinhan siinä on keskustelun alkuun päästävä. Kuulumisten kysyminen on ihan normaali tapa päästä alkuun. Jos tuo tapa ärsyttää, niin kerro, mikä mielestäsi olisi vaihtoehto. Olet kyllä mielestäni löytänyt aivan hyvän tavan päästä kysymyksestä eteenpäin. Mikä tuossa vastauksessasi on mielestäsi huonoa?

Sen kyllä kieltämättä voin sanoa, että on hämmentävää, kun toinen vastaa jotain tyyliin "en tiedä, hyvää kai sitten". Tuossa en tiedä pitäisikö kysellä lisää, vai antaa vain olla.

Voit sanoa että "haluatko keskustella siitä?"

Töitä, töitä.

Yhtä ja samaa. 

Eipä mitään erityistä. 

Jos olisi vasta tapahtunut jotakin yhdellä lauseella kerrottavaa pientä hauskaa, kuten että olisin voittanut arpajaisissa avaimenperän tms. niin voisin kertoa, mutten mitään merkityksellisempää. 

Eipä tässä ihmeempiä, vastaan. Ja se on totuus. En jaksa avautua mistään, vaikka jotain olisikin mielen päällä. Sitten taas tuntuu oudolta alkaa selittämään jotain arkipäiväistä "kävin ostamassa lisää pyykinpesuainetta ja menenpä tästä jatkamaan pyykkäystä". Työstä ei ole mitään kerrottavaa, sielläkään ei tapahdu mitään, sitä samaa vaan. Ei ole matkoja. Ei muuttoja, rakentamista, remppaa. Ei juhlia. Ei mitään. 

Mitäpä tässä, kesää odoetellessa.

No se on sellainen aloituskysymys. Jotenkin keskustelu on aloitettava. Harvan ihmisen kanssa pääsee suoraan syvään päätyyn. Varsinkin, kun on sellainen ihminen, jota ei näe ihan joka päivä (ja juuri sellaisille ihmisille tuo kysymys esitetäänkin!), pitää päästä ensin keskustelun rytmiin. Se voi joskus olla vähän haparointia puolin ja toisin, ja myös epäkiinnostavaa. Mutta jotenkin ne aiheet, josta keskustelu sitten kunnolla alkaa, on saatava pintaan. Mulla on hyvänä esimerkkinä tästä yksi kengittäjä. Yksi ystäväni maksaa mulle siitä, että olen hänen tallillaan kengityspäivänä apuna. Siinä tulee sitten seisoskeltua kengittäjän kanssa samassa tilassa tuntitolkulla. Yleensä keskustelut tapaavat mennä sinne syvään päähän elämän ja kuoleman kysymyksiin, mutta aina ne alkavat jostain kevyemästä paskanjauhannasta.

Niin, ja vastaus siihen, mitä vastaan, kun kysytään kuulumisia: riippuu kysyjästä ja tilanteesta. Jos kysyjä ei ole kovin läheinen ja/tai tilanne on sellainen, ettei nyt tee mieli avautua, niin yleensä vastaan, että hyvää, ja sitten jotain yleisluontoista. Toinen vaihtoehto on siirtyä huumoriin. Jos kysyjä on läheinen ja tilanne sopiva, sitten voi kertoa syvemminkin omista kuulumisista.

No ei tässä vitumpia. 

Mua ärsyttää semmonen aloitus, että "mitä sulle kuuluu?", koska jos sulla ei ole mitään kerrottavaa ja sanot, että "eipä tässä mitään" niin sitten aletaan tivaamaan, että "mutta kai sä nyt tänään jotain oot tehny?" ja seli seli seli. Olen siinä kohtaa perus suomalainen, että en tykkää turhasta jutustelusta vaan puhun, jos mulla on asiaa tai jotain oikeasti mietinnässä. En yhtään tykkää semmosesta turhanpäiväisestä höpinästä tai jaarittelusta. Tai se, että vastaat kaikille, että "sitä samaa, sitä samaa". Kun ei voi olla joka päivä mitään uutta kerrottavaa. 

Vastaan että olen viimeiset kaksi vuotta pohtinut itsemurhaa joka ikinen päivä.

Eikö kuu olekaan enää juustoa?

Riippuu kysyjästä. Jos oudompi, niin vastaan monesti, että kiitos ihan hyvää, eipä kummempia, mitäs itsellesi?

Jos tuttu, niin tiedän, että haluaa jotain muutakin kuin kiitos hyvää. Ja samoin jos itse kysyn tutulta, että mitä kuuluu, haluan oikeasti tietää.

Aina on positiivinen yllätys, kun vastaaja ei kaunistele. Näin kerran sattumalta yhden vanhan tutun kouluajoilta, edellisestä näkemisestä varmaan pari vuotta. Kysyin, että no mitäs kuuluu? Vastaus: Arvaa, @#tuttaa niin ettei veri kierrä😂. Ja sitten lyhyt avaaminen tilanteesta. Naurettiin, että noinhan sen kuuluukin mennä; kysymys ja rehellinen vastaus. Mitä sitä turhaan sanomaan, että hyvää, jos ei kerta kuulu hyvää.

Yleensä vastaan vain, hyvää

Yhdelle kyselijälle tulen vastaamaan, mitä se sulle kuuluu.