Lue keskustelun säännöt.
Mitä vastaatte kun joku kysyy mitä sinulle kuuluu?
21.12.2015 |
Minua ärsyttää tuo kysymys koska on vaikea keksiä vastausta kun kaikki polkee paikallaan eikä ole oikeastaan koskaan mitään kerrottavaa. Onko muita samanlaisia? :D Tuntuu jotenkin typerältä vastata vaan jotain että hyvää tai ei erikoisempia ja sitten kysellä samaa siltä toiselta. Jotain sitten sopertelen aina että töissä on vähän kiirettä ollut tai muuta joutavaa. Joo minulla ei ole elämää :D
Kommentit (35)
Sanon "Kiitos, ihan hyvää. Mitäs sinulle?" ja hymyilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon "Kiitos, ihan hyvää. Mitäs sinulle?" ja hymyilen.
Juuri näin minäkin. Näin on lapsena opetettu.
Satunnaiselle kysyjälle: Ihan hyvää, entä itsellesi?
Läheiselle kysyjälle: totuudenmukaisesti perusteluineen.
Kun tapaan ihmisen, niin jotenkinhan siinä on keskustelun alkuun päästävä. Kuulumisten kysyminen on ihan normaali tapa päästä alkuun. Jos tuo tapa ärsyttää, niin kerro, mikä mielestäsi olisi vaihtoehto. Olet kyllä mielestäni löytänyt aivan hyvän tavan päästä kysymyksestä eteenpäin. Mikä tuossa vastauksessasi on mielestäsi huonoa?
Sen kyllä kieltämättä voin sanoa, että on hämmentävää, kun toinen vastaa jotain tyyliin "en tiedä, hyvää kai sitten". Tuossa en tiedä pitäisikö kysellä lisää, vai antaa vain olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää myös jos joku kysyy mitä kuuluu. Usein kun se tarkoittaa suurinpiirtein että "ihan sama mitä sulle kuuluu, mun pitää nyt avautua mun asioistani mahdollisimman pitkästi".
Jaa no mun kaveripiirissä tota ei oikeastaan kysytä vaan osataan itsekin kertoa kuulumiset. Jos jonkun sitä täytyy kysyä niin sen ei tarttekaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihan ok." "Mitäs tässä."
Vaikka elämä olisi miten perseestä tahansa. Aina iloisella äänellä ja hymyllä varustettuna.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää myös jos joku kysyy mitä kuuluu. Usein kun se tarkoittaa suurinpiirtein että "ihan sama mitä sulle kuuluu, mun pitää nyt avautua mun asioistani mahdollisimman pitkästi".
Tähän olen usein itsekin törmännyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko "paskaaks tässä" tai "no siinä ne isommat".
Vierailija kirjoitti:
Satunnaiselle kysyjälle: Ihan hyvää, entä itsellesi?
Läheiselle kysyjälle: totuudenmukaisesti perusteluineen.
Juurin näin. Että tästäkin vähästä small talkista voi joku vääntää. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satunnaiselle kysyjälle: Ihan hyvää, entä itsellesi?
Läheiselle kysyjälle: totuudenmukaisesti perusteluineen.
Samoin täälläkin. Toisaalta nyt on sellaiset jouluhössötys kiireet, että kyllä vastaaminen voi muuttua smal talkiksi.
Enemmän ärsyttää kun kysytään "mitäs olet hommaillut?" ja kun vastaan, että kalastellut ja nostanut puntteja... niin sitten tulee "niin niin mutta missä olet töissä?" Joo ei kuulu sulle vittuakaan ja eikö oikeesti ole muuta kysymistä kuin työasioita? Työmuurahaiskansa jonka koko omanarvontunto on rakennettu jonkun tutkinnon ja työpaikan päälle. Pthyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tapaan ihmisen, niin jotenkinhan siinä on keskustelun alkuun päästävä. Kuulumisten kysyminen on ihan normaali tapa päästä alkuun. Jos tuo tapa ärsyttää, niin kerro, mikä mielestäsi olisi vaihtoehto. Olet kyllä mielestäni löytänyt aivan hyvän tavan päästä kysymyksestä eteenpäin. Mikä tuossa vastauksessasi on mielestäsi huonoa?
Sen kyllä kieltämättä voin sanoa, että on hämmentävää, kun toinen vastaa jotain tyyliin "en tiedä, hyvää kai sitten". Tuossa en tiedä pitäisikö kysellä lisää, vai antaa vain olla.
Ei kai siinä sitten mitään huonoa ole. Tuntuu vain joskus typerältä kun kysyjällä on yleensä itsellään aina joku uutinen kerrottavana ja itselle ei koskaan tapahdu mitään maata mullistavaa :D ap
Minun mielestäni paras tapa on tuohon vastata tyyliin "Hyvää, terassia tässä tultu korjattua. Itsellesi?". Tuo toimii erittäin hyvin semmoisessa tilanteessa, jossa ei ole varma, haluaako toinen small talkia vai pitempää keskustelua. Pyritään pitämään vastaus mahdollisimman lyhyenä, mutta siihen ujutetaan sen verta tietoa tekemisistä, että toinen voi halutessaan jatkaa keskustelua siitä tai olla jatkamatta. Monta kertaa on tultu vältyttyä siltä virheeltä, että small talk -tilanteessa tulisi vastanneeksi liian pitkästi tai keskustelun avaukseen vastaa liian lyhyesti kuollettaen keskustelun jo alkuunsa.
En ainakaan vastaa mitään näennäispositiivista tai totuudenvastaista.
On sillä lailla, että elämäni on täynnä byrokratiaa Sossussa ja Kelassa ja joka puolella; rahapulaa; jatkuvia perushyödykkeiden hinnankorotuksia (mukaanlukien tupakka; alkoholia olen toki hamstrannut eri Itä-Euroopan maista niin paljon, etteivät sen hinnan heilahdukset vaikuta minuun sitä eikä tätä); reistailevia ja alinomaa katsastuksessa reputtavia ruosteisia autonromuja; velkoja; rästiintyneitä laskuja; kunnan työntekijöitä joiden työpanos uuvuttaa minua ja on koko yhteiskunnallekin yksinomaan negatiivinen; auringonlaskun taloyhtiötä jossa tuulee seinistä läpi ja remontit johtavat aina entistä pahempiin katastrofeihin; vesivahinkoja; uniongelmia ja hulisevaa suolistoa; ahdinkoa sekä kaikkea kurjuutta.
En vastaa kuulumisten kyselyyn imelästi: "No oikein hyvää kiitos, entäs itsellesi", kun minulle ei kuulu hyvää. Lisäksi se kuulostaisi muutenkin harvinaisen typerältä.
Vastaan kertomalla yksityiskohtaisesti jostain - yleensä kaikkein akuuteimmasta ja sillä hetkellä vaivannäköni kohteena olevasta - ongelmastani.
Enkä niinkään nyt väitä, että kuulumisten kysely sinänsä olisi mitenkään sopimatonta tai ärsyttävää. Tarkoitan vain, että jos kyselijä ei ensinkään kärsi kuulla oikeaa vastausta kysymykseensä, niin eikö hän siinä tapauksessa voisi aloittaa tapaamista jollain muulla lämmittelykiertelyllä: kuten esim. "Oli kerran Onnimanni". Ja lisäksi väitän, että tämän vaivojen ja vitsausten (joista suurin osa ei edes ole minun tai muun vastaajan omaa syytä) sadatteluhetken jälkeen molemmat voivat paremmin (ehkä noituminen kääntyy molemminpuoliseksi ja interaktiiviseksi) kuin n. neljän sanan mittaisen tyhjän positiivisuuskuittauksen jälkeen.
"Kyllä ois kirveellä töitä" tai "Ampua ne pitäis" keventää oloa, mutta "Ihan kivaa kiitos" ja hampaitten narskuttelu pahentavat sitä.
Nosto vanhaan ketjuun. Tämä on raivostuttavin kysymys ikinä, kun ei tiedä kysyjän motiiveja. Kertoisi ensiksi omista kuulumisistaan samaan syssyyn.
Sitä kutsutaan jutustelun aloittamiseksi😅 suomalaisten kauhun hetki, pitää olla todella tärkeää asiaa että voit kysyä jotain kysyä jotain suomalaiselta 🤣 ollaan hiljaa mielummin eikä puhuta mitään, kavereiden keskenkin, työ jutuista jutellaan ja puhutaan pahaa seläntakana se on oikein suomalaista kulttuuria🤣
http://finnishnightmares.blogspot.fi/2015/10/why-do-you-ask-if-you-dont…
Ei muuta.