Pahasti synnytyksessä revenneet, seuraava synnytys?

Ei se ole lainkaan vauvan koosta kiinni normaalilla naisella. Jos on todella ahdas lantio (mitä ei muuten päälle päin näy eli hoikka/pieni nainen ei tarkoita ahdasta lantiota), niin voi tulla isompien lasten kanssa ongelmia. Usein lapsi on äidilleen sopiva. Sirot, pitkät naiset ovat synnyttäneet tuttavapiirissäni ongelmitta lähes viisikiloisia lapsia (kyllä, luit oikein). Itse olen 165/55 ja synnytin alakautta ongelmitta 3450g lapsen. Episiotomia tehtiin ja joitain tikkejä tuli. Se oli todella kipeä, mutta alapää on aivan normaali synnytyksen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole lainkaan vauvan koosta kiinni normaalilla naisella. Jos on todella ahdas lantio (mitä ei muuten päälle päin näy eli hoikka/pieni nainen ei tarkoita ahdasta lantiota), niin voi tulla isompien lasten kanssa ongelmia. Usein lapsi on äidilleen sopiva. Sirot, pitkät naiset ovat synnyttäneet tuttavapiirissäni ongelmitta lähes viisikiloisia lapsia (kyllä, luit oikein). Itse olen 165/55 ja synnytin alakautta ongelmitta 3450g lapsen. Episiotomia tehtiin ja joitain tikkejä tuli. Se oli todella kipeä, mutta alapää on aivan normaali synnytyksen jälkeen. 

Ja episiotomiaa ei tehty lapseni koon vuoksi vaan siksi, että synnytyssalissa lapsellani oli niin pyöreä pää, että kätilöt ajattelivat kokoarvion olleen täysin pielessä ja pelkäsivät, että sieltä tuleekin jättiläinen (kesken ponnistusvaiheen tämä). Onneksi tuli täysin terve, hyvänkokoinen tyttö. :) 

Imukuppisynnytys ja pahat repeämät. Toinen synnytys kolmen vuoden päästä normaali alatiesynnytys, josta pieni repeämä ja kaksi tikkiä. Sype-keskusteluissa kävin, sillä ensimmäinen jätti pelkonsa. Lapsiluku täynnä, luojan kiitos.

On se jännä että vaikka nainen on suunniteltu synnyttämään, ni oikeastaan jotkut ei kyllä ole, harmi teille joilla on käynyt huonosti...

Itse synnytin esikoisen 5kg 19-vuotiaana, muutama tikki vaan, ei ongelmia, sen jälkeen noi 3  (4,5kiloisia) ovat vaan putkahtaneet, synnyttäminen on mulle ihanaa, voi kun vielä joskus saisin kokea sen...

Ensimmäinen lapsi, josta pahat repeämät, oli 2,8kg. Toinen yli 4kg ilman vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja harkitsen vakavasti vasektomian varaamista tämän viestiketjun takia. Hyi helvetti. M36

Hyvä, jos teet vasektomian. Kukaan ei ansaitse sinunlaista isäksi ja olet sitäpaitsi jo vähän turhan vanhakin lisääntymään!

Okei, ja kerrotko vielä logiikan tämän viestisi takana? Jos en kestäisi ajatusta siitä, että tuleva vaimoni joutuisi mahdollisesti itse käymään läpi esimerkeissä kuvatun repeämissynnytyksen, se tekee minusta huonon isän? Selkee juttu... Kiva myös tietää, että 36-vuotias on liian vanha isäksi. :) M36

Vierailija kirjoitti:

Imukuppisynnytys ja pahat repeämät. Toinen synnytys kolmen vuoden päästä normaali alatiesynnytys, josta pieni repeämä ja kaksi tikkiä. Sype-keskusteluissa kävin, sillä ensimmäinen jätti pelkonsa. Lapsiluku täynnä, luojan kiitos.

Täällä ihan samanlainen kokemus! Paitsi että synnytysten välillä oli 2,5 vuotta :)

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja harkitsen vakavasti vasektomian varaamista tämän viestiketjun takia. Hyi helvetti. M36

Hyvä, jos teet vasektomian. Kukaan ei ansaitse sinunlaista isäksi ja olet sitäpaitsi jo vähän turhan vanhakin lisääntymään!

Okei, ja kerrotko vielä logiikan tämän viestisi takana? Jos en kestäisi ajatusta siitä, että tuleva vaimoni joutuisi mahdollisesti itse käymään läpi esimerkeissä kuvatun repeämissynnytyksen, se tekee minusta huonon isän? Selkee juttu... Kiva myös tietää, että 36-vuotias on liian vanha isäksi. :) M36

Johtuu varmasti tuosta miten kirjoitit ensimmäisen viestisi. Jos olisit selittänyt asian näin kuin nyt, niin varmasti olisit saanut yläpeukkuja. Mutta ensimmäisestä viestistäsi saa sellaisen kuvan, että naiset, joille on käynyt huonosti synnytyksessä ovat aivan vastenmielisiä etkä halua itse olla sellaisen naisen kanssa ja tämän varmistaaksesi teet vasektomian. Tottakai tuollainen ajattelu tuntuu pahalle naisista. Kannattaa siis avata ajattelumaailmaansa viestissä vähän enemmän. Ei me olla ajatusten lukijoita. Eikä tietysti pitäisi olettaa mitä tarkoitat. Mutta täällä virtuaalimaailmassa kun ei vaan näe toisen ilmettä eikä voi kysyä enemmän selitystä mielipiteelle.

Minä, vela, kun luen näitä teidän kauhustoorejanne: http://rs1121.pbsrc.com/albums/l510/JustAKayee/tumblr_maj5orlbHV1qa5hig…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja harkitsen vakavasti vasektomian varaamista tämän viestiketjun takia. Hyi helvetti. M36

Hyvä, jos teet vasektomian. Kukaan ei ansaitse sinunlaista isäksi ja olet sitäpaitsi jo vähän turhan vanhakin lisääntymään!

Okei, ja kerrotko vielä logiikan tämän viestisi takana? Jos en kestäisi ajatusta siitä, että tuleva vaimoni joutuisi mahdollisesti itse käymään läpi esimerkeissä kuvatun repeämissynnytyksen, se tekee minusta huonon isän? Selkee juttu... Kiva myös tietää, että 36-vuotias on liian vanha isäksi. :) M36

Johtuu varmasti tuosta miten kirjoitit ensimmäisen viestisi. Jos olisit selittänyt asian näin kuin nyt, niin varmasti olisit saanut yläpeukkuja. Mutta ensimmäisestä viestistäsi saa sellaisen kuvan, että naiset, joille on käynyt huonosti synnytyksessä ovat aivan vastenmielisiä etkä halua itse olla sellaisen naisen kanssa ja tämän varmistaaksesi teet vasektomian. Tottakai tuollainen ajattelu tuntuu pahalle naisista. Kannattaa siis avata ajattelumaailmaansa viestissä vähän enemmän. Ei me olla ajatusten lukijoita. Eikä tietysti pitäisi olettaa mitä tarkoitat. Mutta täällä virtuaalimaailmassa kun ei vaan näe toisen ilmettä eikä voi kysyä enemmän selitystä mielipiteelle.

Jeps, olen siis mies, jolla on ollut "naisten puolesta" synnytyspelko ( :D ) jo lukion terveystiedontunneilta saakka. Lukenut ehkä muutaman Seppo Räty -synnytyksen liikaa, ja nyt on pelkona se, että oma tuleva vaimoni joutuisi kärsimään noin karmaisevalla tavalla. Muusta ei ollut kyse, joten sori että ensimmäinen viesti kuulosti loukkaavalta. M36

Onko teillä ollut kyseessä eka synnytys? Siis jossa olette revenneet.

Joo, ei vissiin pitäisi viimeisillään raskaana lukea tällaisiä ketjuja.

Hui, minä en kyllä uskalla ajatella toista lasta, esikoinen jo koulussa ekaluokalla, mutta kyllä pelottaa tuo synnytys, esikoinen synty ns.elektiivisellä sektiolla(ei ollut ns."oma valinta" sektio), vaan kesken synnytyksen lääkäri päätti, että leikataan. Oikeastaan juuri tämä synnytyspelkoni on syy, miksi meillä on vain yksi lapsi. Sektion saaminen kun ei ole mikään läpihuuto juttu. En tiedä riittääkö synnytyspelko ennalta suunnitellun sektion syyksi.

Yleensä toka synnytys on helpompi koska paikat ovat löystyneet ja venähtäneet

III-asteen repeämät ensimmäisessä synnytyksessä, jotka tikattiin aika hyvin ja paranivat n. 5 viikossa. Toinen synnytys pelotti vietävästi juuri ponnistusvaiheen takia. Mutta supistukset olivat siedettävämmät ja lopulta lapsi vaan tuli ulos yhden supistuksen aikana. Ponnistusvaiheeksi mdrkittiin 0 sekuntia :) Taisi tulla vain muutama tikki eli toisin kuin pelkäsin.

Synnytykset ovat erilaisia!

Aloittaja taas tässä.

Mullehan ei tosiaan tullut ulkoisiin alueisiin mitään repeämiä, synnytys oli vain 12h ja ponnistuskin vain 20min. lapsikin oli vain 3200g mutta ilmeisesti avotarjonta teki kanavaan vauriot.

Monella selvästi toinen tullut sitten nopeasti, mikä kuulostaa tietysti lohduttavalta. Kiitos että jaoitte kokemuksia.

Ekaa pahat repeämät, puoli vuotta kesti ennenkuin kävely sujui. Toinen, ei repeämiä ja kesti vain 5h. Kolmas oli unelma synnytys ja kesti 2h. Kaikissa lapsen paino ollut n.4kg.

3,6kg lapsi (toinen, eka tuli sektiolla, kun sydänäänet katosi ja synnytys ei pysynyt käynnissä raskausmyrkytyksen vuoksi) aiheutti entistä kamalamman synnytys-vauva-pelon. Nyt pelkään hysteerisesti vauvoja. Tuli vain toisen asteen repeämät ja 10 tikkiä, mutta tikit yrittivät kasvaa ulos. Kätilö oli kirjannut asiat ihan päin honkia ja esikoisen synnytys-yritys kummitteli päässä koko viiden tunnin ponnistelun ja panikoin huolella. Psyykkinen puoli oli pahempi, kuin varsinainen kipu ja en enää eläessäni tahdo yhtään lasta lisää. Taistelen oikeudesta steriloitua, sillä teen paniikinomaisesti raskaustestejä joka kuukausi ja raskaudenpelko vaikuttaa jo kanssakäymiseenkin, kun oksentelen hermostuksesta ennen menkkoja. 

Itsellä 3 kk synnytyksestä (ensimmäinen lapsi). Synnytys kesti yli 40 tuntia ja päättyi 4.asteen repeämän. Repeämä johtui siitä, että vauva jäi jumiin hartioista ja jouduttiin ottamaan ulos voimakeinoin.

Olen taipunut hyvin, mutta tässä vaiheessa en tiedä onko jäänyt pysyviä vaurioita. Ainakin pidätyskyky on jo ihan hyvä.

Kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että ei suosittele enää alatiesynnytystä, koska jos tulisi uusi repeäminen, korjaus ei välttämättä onnistuisi enää niin hyvin.

Ja kyseessä tosiaan ihan normaalin kokoinen lapsi 3400 g.

Jos toisen lapsen joskus saa, niin sektio sitten varmaan edessä. Trauma ei jäänyt varsinaisesti synnytyksestä vaan siitä repeämisestä ja pelottaa että repeäisi uudestaan ja jäisi pysyviä vaurioita.

Mä repesin 1. synnytyksessä aika pahasti, vaikka vauva oli vain 2800 g. Väliliha ei antanut periksi yhtään ja oli pakko leikata että vauva mahtuisi ulos, mutta repesi sittenkin myös peräsuolen suuntaan niin että sulkijalihas sai vauriota. Vieläkin muistan kamalana sen toipumisajan, kun en yli kuukauteen voinut edes istua, ja itku pääsi kun piti mennä vessa-asioille kun tiesi miten repeämiä taas polttaa ja kirvelee niin että taju meinaa mennä.

Olin jo päättänyt tuon ekan järkyn synnytyksen jälkeen että toista lasta ei tule, mutta tulin vahingossa raskaaksi imetysaikana ja niinpä toinen tuli jo 1,5 vuoden päästä ensimmäisestä. Yllättävää kyllä, en revennyt siinä synnytyksessä ollenkaan, vaikka lapsi oli paljon isompi (3,5 kg) ja syntyi tosi paljon nopeammin. Kummassakaan synnytyksessä en käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä joten sekään ei selitä tuota ekaa repeämistä että olisin ponnistanut tuntematta mitä kropassa tapahtuu.