Saako kukaan appivanhemmilta
Joululahjoja? Jäin miettimään kun muistelen vanhempieni saaneen lahjan puolison vanhemmilta. Onko yleensä tapana, omat vanhempani hankkivat lahjan, mutta itse en kuulu lahjottaviin heidän puoleltaan. Vähän galluppia
Kommentit (14)
Olen aina saanut lahjan ja myös itse antanut. Kuuluu lähisukuun, kun ovat lapseni isovanhemmat,
Juu kyllä joka vuosi olen saanut ihania lahjoja, samoin itse olemme heille lahjat ostaneet.
Olen aina saanut jotain pientä. Joskus lahjakortin, joskus muutaman astian keräämääni sarjaan tjms.
Ei nykyään enää, se on vähän kiusallista, että siitä pitää erikseen sanoa, kun käyvät ja tuovat lapsille lahjat, että teille meillä ei ole mitään, kun teillä on kaikkea. Se on kyllä ihan totta, eikä tarvi ollakaan mitään lahjaa, mutta jotenkin en aina haluaisi kuulla tätä lausetta. Mutta pikkujuttu, pintahaava.
No tietysti saan heiltä jouluisin lahjan (kuten annan myös heille).
Olen sen verran vanhanaikainen, että pienikin muistaminen jouluna osoittaa, että toinen on muostanut ja välittänyt. Kaunis kukka-asetelma tms. sopii lahjaksi.
Saamme mieheni kanssa yhteisiä lahjoja kummankin vanhemmilta ja mummeilta. Samoin hankimme yhdessä heille jotain pientä.
Siis onko näinkin yleistä, että appivanhemmat ostaa lahjan sekä pojalle että miniälle ja saavat kumpikin lahjan sekä pojalta että miniältä?
Meillä on menty yli siitä, mistä aita matalin eli mies ostaa lahjat vanhemmilleen ja miehen vanhemmat lahjan pojalleen. Kun jouluna käydään, viedään joulukukka. Enpä ole ikinä miettinyt, että pitäisi saada appivanhemmilta paketti.
Saan, yleensä jonkun kirjan. Muilta en sitten lahjoja saakaan. Omia vanhempiani ei kiinnosta, lapset ovat vielä pieniä ja miehen kanssa ei osteta toisillemme lahjoja.
Siis sun vanhemmat ja miehesi vanhemmat antavat lahjoja toisilleen? Se on outoa, jos tuntevat toisensa vain teidän kautta.
Anoppi on useina jouluina minua jotenkin muistanut. Villasukat tms. Ja omat vanhempani myös. Viimeks koko perhe sai tyynyt. Itse myös anoppia ja omia vanhempiani muistan jouluna. Välillä jotain isompaa. Välillä ihan pikku juttu. Nyt meinasin kierrättää lukemani pokkarit isälleni ja äidille ostan karjala aiheisen kirjan. Anopista en tiedä. Käskin miehen hoitaa asian.
En mä ole saanut koskaan. En ole osannut kaivatakaan.