Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkä ystäväni kävi aamulla kylässä, meille syntyi hirveä konflikti :(
18.12.2015 |
Olen itsekin erityisherkkä, joten tulemme yleensä hyvin toimeen keskenämme. Meillä oli tänään aamulla hyvin aikaa viettää aikaa yhdessä, koska minulla oli kovan stressin vuoksi sairaslomaa ja ystäväni tekee vain nelipäiväistä työviikkoa, jottei kuormittuisi liikaa töissä. Olemme molemmat arkistonhoitajia ammatiltamme. Joimme yhdessä kamomillateetä ja keskustelimme mm. kukkien kasvattamisesta ja maalaustaiteesta. Ylpeänä näytinkin ystävälleni uutta maalamaani vesiväriteosta, jossa on kaksi lintua syömässä pieniä siemeniä maasta. Hän kehui maalausta kauniiksi, mutta havaitsin hänen kasvojen ilmeistä, ettei hän pitänyt siitä. Tämä ystäväni taisi huomata, että havaitsin hänen eleistään todellisen mielipiteensä ja yritti paikata tilannetta olemalla avoimen rehellinen ja totesi, että edellinen vesivärimaalaukseni oli hienompi. Pahoitin mieleni siitä, ettei hän todellisuudessa pitänyt uudesta maalauksestani, mutta yritin salata ikävät tunteet kiittämällä häntä kauniista sanoista. Ystäväni kuitenkin aisti todelliset tunteeni ja vaihtoi hienovaraisesti aihetta.
Vaikka keskustelumme siirtyikin jo muihin aiheisiin, mietin silti koko ajan mielessäni, että miksi hän ei pitänyt maalauksestani. Oliko se oikeasti huonosti maalattu vai oliko teoksen aihe kenties liian raju? Yritin saada ajatukset muualle, mutta huomasin, että olin jo ylikuormittunut ja tuskainen. Ystäväni aisti minusta, että kaikki ei ole hyvin ja hän sanoikin hienotunteiseen sävyyn, että hänen täytyy lähteä kotiin. Ystäväni oli selkeästi poissa tolaltaan tämän raastavan ja voimia vievän konfliktin seurauksena. Olen koko päivän itkenyt sitä, että ystävyytemme ei välttämättä ikinä palaa ennalleen. Kuinka selviän tästä umpikujasta? Voimmeko vielä olla ystäviä kaiken tämän jälkeen?
Kommentit (107)
Hehe, tämä on hauska! Hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen erityisherkkä mutta en tosiaankaan haluaisi olla! Radio Novan kuuntelu ja rykiminen häiritsisivät pahasti, onneksi mulla on oma työhuone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli selvä provo, jonka tarkoitus oli pilkata herkkiä ihmisiä. Aiemmin luin vastaavan ketjun introvertin syntymäpäivistä, joka oli vielä selkeämpi provo. En tiedä oliko se samalta kirjoittajalta, mutta tyyli oli sama.
Eiköhän jokainen ole herkkä, osa haluaa tai joutuu piilottamaan sen puolen. Ei herkkyyttä voi mitata tai ottaa omaksi erityisominaisuudeksi.
Kyllä kyllä, en minä herkkyyttä vähätellytkään, se on mielestäni hieno ominaisuus, mutta aloituksesta tuli aika vahvasti mieleen sellainen erityisherkistä ärsyyntyvä tyyppi, joka halusi kirjoittaa stereotyyppisen ja pilkkaavan provon erityisherkistä. Voin olla väärässäkin, mutta muutamassa kohtaa meni aavistuksen kuvailu yli, kun ruvettiin puhumaan ylikuormittavasta konfliktista, liian rajusta maalauksen aiheesta (linnut syömässä siemeniä), kaksi arkistonhoitajaa kamomillateetä nauttien keskustelemassa kukkienhoidosta ja maalaustaiteesta. Liian väritettyä, ettekö huomaa? Ymmärrän tuon jutun pihvin siitä, että voi tulkita toisen eleitä, jotka ovat ristiriidassa sanojen kanssa ja se voi jäädä vaivaamaan, itsekin saatan aistia tällaista joskus, mutta sen ympärille oli tehty hieman liian raflaava tarina ollakseen uskottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli selvä provo, jonka tarkoitus oli pilkata herkkiä ihmisiä. Aiemmin luin vastaavan ketjun introvertin syntymäpäivistä, joka oli vielä selkeämpi provo. En tiedä oliko se samalta kirjoittajalta, mutta tyyli oli sama.
Tunnustan, sama tekijä :) Mulla on ollut tänään tylsää... Aloitus on tuulesta temmattu, mutta ei tarkoituksenani ollut ketään pilkata, sillä itsekin olen "erityisherkkä". Tuskin kukaan oikeasti tuommoisesta mitään kriisiä saisi aikaan, mutta kyllä monet noista tunteista ainakin itselleni on ihan tyypillisiä.
Ap
Jes, no niin, tunnistin! :D
T: 19 & 24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli selvä provo, jonka tarkoitus oli pilkata herkkiä ihmisiä. Aiemmin luin vastaavan ketjun introvertin syntymäpäivistä, joka oli vielä selkeämpi provo. En tiedä oliko se samalta kirjoittajalta, mutta tyyli oli sama.
Eiköhän jokainen ole herkkä, osa haluaa tai joutuu piilottamaan sen puolen. Ei herkkyyttä voi mitata tai ottaa omaksi erityisominaisuudeksi.
Kyllä kyllä, en minä herkkyyttä vähätellytkään, se on mielestäni hieno ominaisuus, mutta aloituksesta tuli aika vahvasti mieleen sellainen erityisherkistä ärsyyntyvä tyyppi, joka halusi kirjoittaa stereotyyppisen ja pilkkaavan provon erityisherkistä. Voin olla väärässäkin, mutta muutamassa kohtaa meni aavistuksen kuvailu yli, kun ruvettiin puhumaan ylikuormittavasta konfliktista, liian rajusta maalauksen aiheesta (linnut syömässä siemeniä), kaksi arkistonhoitajaa kamomillateetä nauttien keskustelemassa kukkienhoidosta ja maalaustaiteesta. Liian väritettyä, ettekö huomaa? Ymmärrän tuon jutun pihvin siitä, että voi tulkita toisen eleitä, jotka ovat ristiriidassa sanojen kanssa ja se voi jäädä vaivaamaan, itsekin saatan aistia tällaista joskus, mutta sen ympärille oli tehty hieman liian raflaava tarina ollakseen uskottava.
Jos selaat pari viestiä ylös, huomaat että tunnustin aloitukseni olevan provo, tai jotain sen kaltaista. Kai erityisherkiltä nyt hieman itseironiaa pitää löytyä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Cool story bro.
You my homie from South Side, BRO?
Mun piti mennä tänään kattoon Star Wars 3-D:nä mut nyt mä en pysty ku tän konfliktin lukeminen herkisti mut ihan ylikierroksille enkä pysty miettiin mitään muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana :D Otan tämän siis vitsinä, että kuinka ollaan niin suunnattoman herkkiä että jatkuvasti vain aistitaan muiden "todellisia" tunteita ja varotaan ja loukkaannutaan. Eihän tuo voi olla totta! Olen itse erityisherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli selvä provo, jonka tarkoitus oli pilkata herkkiä ihmisiä. Aiemmin luin vastaavan ketjun introvertin syntymäpäivistä, joka oli vielä selkeämpi provo. En tiedä oliko se samalta kirjoittajalta, mutta tyyli oli sama.
Eiköhän jokainen ole herkkä, osa haluaa tai joutuu piilottamaan sen puolen. Ei herkkyyttä voi mitata tai ottaa omaksi erityisominaisuudeksi.
Kyllä kyllä, en minä herkkyyttä vähätellytkään, se on mielestäni hieno ominaisuus, mutta aloituksesta tuli aika vahvasti mieleen sellainen erityisherkistä ärsyyntyvä tyyppi, joka halusi kirjoittaa stereotyyppisen ja pilkkaavan provon erityisherkistä. Voin olla väärässäkin, mutta muutamassa kohtaa meni aavistuksen kuvailu yli, kun ruvettiin puhumaan ylikuormittavasta konfliktista, liian rajusta maalauksen aiheesta (linnut syömässä siemeniä), kaksi arkistonhoitajaa kamomillateetä nauttien keskustelemassa kukkienhoidosta ja maalaustaiteesta. Liian väritettyä, ettekö huomaa? Ymmärrän tuon jutun pihvin siitä, että voi tulkita toisen eleitä, jotka ovat ristiriidassa sanojen kanssa ja se voi jäädä vaivaamaan, itsekin saatan aistia tällaista joskus, mutta sen ympärille oli tehty hieman liian raflaava tarina ollakseen uskottava.
Jos selaat pari viestiä ylös, huomaat että tunnustin aloitukseni olevan provo, tai jotain sen kaltaista. Kai erityisherkiltä nyt hieman itseironiaa pitää löytyä?
Ap
Joo huomasin sen heti kun olin lähettänyt tuon viestin. Saa toki löytyä itseironiaa. Vaikka tunnistinkin aloituksen keksityksi, niin siinä olin väärässä että siinä olisi haluttu ketään pilkata, hyvä niin. Teksti oli kyllä hyvin kirjoitettu, moni meni lankaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvähän erityisherkkien on pullistella, kun myötätuntoa sataa joka puolelta. Toista on meillä muilla. Minä olen erityismoukka, jota kaikki inhoo. Just se työpaikalla niiskuttava ja rykivä, vääränlaista musiikkia kuunteleva hylkiö.
Itseäni ei tämä provo oikeasti naurattanut yhtään, koska oikeasti pystyn niin voimakkaasti eläytymään tuohon tilanteeseen; niin ystävysten tunteisiin kuin lintujen mahanpuruihinkin, että ihan surettaa tämä on herkkyys.
Toisille naurun ja pilkan aihe, itselle jokapäiväistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eritysherkät eivät ole ystävä ainesta.
Onko jokainen, joka ei pidä jostain tuherruksesta, erityisherkkä?
Tämä oli upea. Kävi myös ilmeisen selväksi, että palstalaiset ovat pääosin aivan vitun tampioita. Pikkasen karvaa liimaa päälle niin ei apinasta erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin erityisherkkä, joten tulemme yleensä hyvin toimeen keskenämme. Meillä oli tänään aamulla hyvin aikaa viettää aikaa yhdessä, koska minulla oli kovan stressin vuoksi sairaslomaa ja ystäväni tekee vain nelipäiväistä työviikkoa, jottei kuormittuisi liikaa töissä. Olemme molemmat arkistonhoitajia ammatiltamme. Joimme yhdessä kamomillateetä ja keskustelimme mm. kukkien kasvattamisesta ja maalaustaiteesta. Ylpeänä näytinkin ystävälleni uutta maalamaani vesiväriteosta, jossa on kaksi lintua syömässä pieniä siemeniä maasta. Hän kehui maalausta kauniiksi, mutta havaitsin hänen kasvojen ilmeistä, ettei hän pitänyt siitä. Tämä ystäväni taisi huomata, että havaitsin hänen eleistään todellisen mielipiteensä ja yritti paikata tilannetta olemalla avoimen rehellinen ja totesi, että edellinen vesivärimaalaukseni oli hienompi. Pahoitin mieleni siitä, ettei hän todellisuudessa pitänyt uudesta maalauksestani, mutta yritin salata ikävät tunteet kiittämällä häntä kauniista sanoista. Ystäväni kuitenkin aisti todelliset tunteeni ja vaihtoi hienovaraisesti aihetta.
Vaikka keskustelumme siirtyikin jo muihin aiheisiin, mietin silti koko ajan mielessäni, että miksi hän ei pitänyt maalauksestani. Oliko se oikeasti huonosti maalattu vai oliko teoksen aihe kenties liian raju? Yritin saada ajatukset muualle, mutta huomasin, että olin jo ylikuormittunut ja tuskainen. Ystäväni aisti minusta, että kaikki ei ole hyvin ja hän sanoikin hienotunteiseen sävyyn, että hänen täytyy lähteä kotiin. Ystäväni oli selkeästi poissa tolaltaan tämän raastavan ja voimia vievän konfliktin seurauksena. Olen koko päivän itkenyt sitä, että ystävyytemme ei välttämättä ikinä palaa ennalleen. Kuinka selviän tästä umpikujasta? Voimmeko vielä olla ystäviä kaiken tämän jälkeen?
:DDDD ihan sika hyvä, näitä lisää! "Oliko teoksen ihe kenties liian raju". Nokkelaa ja oivaltavaa, hyvällä maulla ilkkuvaa huumoria. Tilanne ja tunteet oli kuvattu niin aidosti että itselle nousi oikeen tuskanhiki jo lukemisesta. Itteä alkanu ärsyttää jo nämä introvertti/ekstrovertti/ambivertti- löpinät vaikka perää niissä onkin.
n20
Minäkin olen eritysherkkä,tai eh kuten me leikkisästi itseämme kutsumme.Olen tilannut itselleni sensorisen deprivaation tilan tuottavan erityislaitteen ja elämäni on helpottunut kovasti.Suosittelen!ps.olen villasukkamuseon amanuenssi
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli upea. Kävi myös ilmeisen selväksi, että palstalaiset ovat pääosin aivan vitun tampioita. Pikkasen karvaa liimaa päälle niin ei apinasta erota.
Huomaa kyllä, että palstan kävijät on vaihtuneet joksikin vajakkilassukoiksi, melkein kukaan ei edes ekoilla sivuilla tajunnut tän ideaa.
Mutta siis huippuhyvä provo, entisaikojen tasoa, harmi, että palstan on vallaneet miesasiamiehet ja muut vajaat, tuloksena se ettei kukaan edes tajua näitä enää. Pitäisi olla vaan niitä pyhäulva määkimisiä ja kikkeli pyllyssä juttuja tän tasoiselle porukalle.
Taidan itsekin lähteä pois, ihan turha täällä on olla ja odottaa jotain tasokkaampia provoja, kun taso on mitä on.
Vain Vauva-palstan mammat laskevat synnynnäisestä vammasta näin surkeaa leikkiä... Kun tämä olisi ollut edes hauska ja hyväntahtoinen (onko sellaisia edes?), mutta kun ei. Jos tällainen olisi kirjoitettu sokeudesta, kuulovammaisuudesta tai muusta "hyväksytystä" vammaisuudesta, olisiko se edelleen sinusta hauska vitsi, ap?
t: erityis(ali)herkän lapsen äiti: lapsi ei tunne kylmää eikä kuumaa, joten palelluttaa & polttaa itsensä säännöllisesti.
Voi V*TTU soikoon teidän "erityisherkkien" touhua ja elämää! Menkää hoitoon!!!
Viidettä vuotta nyt työkyvyttömyyseläkkeellä kun työkaveri kuunteli radiosta Lauri Tähkää. Viimeinen niitti oli se!
Tunnustan, sama tekijä :) Mulla on ollut tänään tylsää... Aloitus on tuulesta temmattu, mutta ei tarkoituksenani ollut ketään pilkata, sillä itsekin olen "erityisherkkä". Tuskin kukaan oikeasti tuommoisesta mitään kriisiä saisi aikaan, mutta kyllä monet noista tunteista ainakin itselleni on ihan tyypillisiä.
Ap