Lue keskustelun säännöt.
Korvauksia pieleen menneestä synnytyksestä
18.12.2015 |
Kiinnostaisi tietää onko kukaan saanut mitään korvauksia mistään, jos synnytys on mennyt täysin pieleen ja itselle ainakin (lapsesta ei vielä varmuutta) on jäänyt elinikäiset normaalia elämää haittaavat vammat. Vammoja on yritetty korjata heikoin tuloksin. Pienituloisena rahaa on kulunut paljon leikkauksiin,tutkimuksiin, matkoihin ja fysioterapiaan.
Tuntuu hirveältä ajatella, jos lapsellakin vielä jotain :( Ja todella epäreilulta, ettei synnytyksen hoitaneille tule mitään seuraamuksia.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se synnytys ilmaiseksi tullut. Yli 800€ maksut siitä jouduin maksamaan... Parhaasta mahdollisesta hoidostakaan en puhuisi.
Imukuppisynnytyksestä jäi täydellinen pidätyskyvyttömyys ulosteen osalta ja vasemman jalan hermovauriot.
Potilasvahinkokorvausta voi hakea muutaman vuoden ajan siitä, kun virhe on huomattu. Siksi tässä kyselenkin, kun sairaalasta jo sanottiin, että tuskin mitään saisin.
Itselläni synnytyksen suuremmilta osin hoiti kätilöharjoittelija, mistä sain vasta näin jälkeenpäin tietää. Lupaani ei kysytty käykö näin. Sairaalasta kyseltyäni sanoivat, että potilaan suostumus täytyy tähän olla, joten luulisin, että tässä olisi jo yksi "virhe". Ei varmaan paljon vaakakupissa paina, mutta jotain kuitenkin...
Ei siihen ahtauteen tai lapsen kiinni jäämiseen paljolti voida vaikuttaa. On ihan normaalia, että kätilöopiskelija on mukana synnytyksessä. Jos synnytyssalissa ollaan vaikka 10h, ei siellä ole mukana kätilöä läheskään koko aikaa. Sinulta olisi pitänyt pyytää lupa sille, että opiskelija saa olla kanssasi, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi jokin valtava riski vaan siksi, että yleensä muissa kuin opetussairaaloissa on hyvän tavan mukaista aina pyytää potilaalta suostumus opiskelijan läsnäoloon. Yliopistosairaaloissa tätä velvoitetta ei ole, koska ne ovat opetussairaaloita ja näin lukee jo esim. kutsuissa sinne.
Muistaakseni tässä vuoden sisään Hesari uutisoi, että EOA tai KHO on linjannut, että asiakkaalla on oikeus kieltäytyä joka tapauksessa ja sairaalan "muodosta" huolimatta opiskelijoiden läsnäolosta. Oli miten oli, kannattaa tapaus saattaa tutkittavaksi: silloin selviää mm. se, että tekikö kätilöopiskelija omin päin jotain toimenpiteitä tai tutkimuksia joita hän ei olisi saanut tehdä ja niin edelleen. Ihan vähintään asiakkaan on oltava tietoinen siitä, kuka on terveydenhuollon ammattihenkilö ja kuka vasta opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap!! Olisipa taikasauva, jolla voisi korjata sinut! Kaikki myötätuntoni sinulle. Naisen elämä on todella epäreilua välillä.
Ap, saanko kysyä että onko teillä kuitenkin parisuhde ihan kunnossa ja mahdollisesti voisit harkita lisää lapsia? Meillä on tosi vaikeaa, koska en todellakaan ole sinut ongelmieni kanssa. Tottuuko siihen vuosien myötä ja mitä miehesi ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se synnytys ilmaiseksi tullut. Yli 800€ maksut siitä jouduin maksamaan... Parhaasta mahdollisesta hoidostakaan en puhuisi.
Imukuppisynnytyksestä jäi täydellinen pidätyskyvyttömyys ulosteen osalta ja vasemman jalan hermovauriot.
Potilasvahinkokorvausta voi hakea muutaman vuoden ajan siitä, kun virhe on huomattu. Siksi tässä kyselenkin, kun sairaalasta jo sanottiin, että tuskin mitään saisin.
Itselläni synnytyksen suuremmilta osin hoiti kätilöharjoittelija, mistä sain vasta näin jälkeenpäin tietää. Lupaani ei kysytty käykö näin. Sairaalasta kyseltyäni sanoivat, että potilaan suostumus täytyy tähän olla, joten luulisin, että tässä olisi jo yksi "virhe". Ei varmaan paljon vaakakupissa paina, mutta jotain kuitenkin...
Ei siihen ahtauteen tai lapsen kiinni jäämiseen paljolti voida vaikuttaa. On ihan normaalia, että kätilöopiskelija on mukana synnytyksessä. Jos synnytyssalissa ollaan vaikka 10h, ei siellä ole mukana kätilöä läheskään koko aikaa. Sinulta olisi pitänyt pyytää lupa sille, että opiskelija saa olla kanssasi, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi jokin valtava riski vaan siksi, että yleensä muissa kuin opetussairaaloissa on hyvän tavan mukaista aina pyytää potilaalta suostumus opiskelijan läsnäoloon. Yliopistosairaaloissa tätä velvoitetta ei ole, koska ne ovat opetussairaaloita ja näin lukee jo esim. kutsuissa sinne.
Muistaakseni tässä vuoden sisään Hesari uutisoi, että EOA tai KHO on linjannut, että asiakkaalla on oikeus kieltäytyä joka tapauksessa ja sairaalan "muodosta" huolimatta opiskelijoiden läsnäolosta. Oli miten oli, kannattaa tapaus saattaa tutkittavaksi: silloin selviää mm. se, että tekikö kätilöopiskelija omin päin jotain toimenpiteitä tai tutkimuksia joita hän ei olisi saanut tehdä ja niin edelleen. Ihan vähintään asiakkaan on oltava tietoinen siitä, kuka on terveydenhuollon ammattihenkilö ja kuka vasta opiskelija.
Jos kaikki kiletäytyvät opiskelijasta, meillä ei ole päteviä työntekijöitä. Lääkärin ja sairaanhoitajan ammatteja ei ole mahdollista oppia lukemalla kirjasta. Opiskelijat eivät yksin tee toimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa potilaan, joten huoli on turha. Kätilöopiskelija ei minkäänlaisia toimenpiteitä tee yksin synnytyssalissa, korkeintaan laittaa tippaa ja kanyloi sekä mittailee, jne. Esim. annetut lääkkeet on aina kätilö tarkistanut etukäteen jne. Valmistunut kätilö on paikalla, kun toimenpiteitä tehdään ja valvoo niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä että onko teillä kuitenkin parisuhde ihan kunnossa ja mahdollisesti voisit harkita lisää lapsia? Meillä on tosi vaikeaa, koska en todellakaan ole sinut ongelmieni kanssa. Tottuuko siihen vuosien myötä ja mitä miehesi ajattelee?
Edelleen ollaan yhdessä. Ei tämä enää samanlaista ole, kuin ennen synnytystä ja vaurioiden tiedostamista. Ei mieheni voi ymmärtää miltä tämä kaikki tuntuu. Ei hän kuitenkaan eroa ole ottamassa. Tiedä sitten, jos joku "normaali" tulee vastaan menenkö vaihtoon.
Tapaukseni on melko tuore, etten osaa sanoa helpottaako ajan myötä. Itselläni ei ainakaan. Tuntuu vain, että hullumaksi muutun. Oma mieli tässä varmaan se pahin vastus on ja se, etten vain pysty asiaa hyväksymään. Olen edelleen katkera ja vihainen.
Seksiä ei harrastettu synnytyksen jälkeen kuukausiin ja kuukausien taukoja on tullut korjausleikkausten takia. Itseäni ei oikeastaan enää edes huvita saatika miellytä.
Vaikea sanoa mitä mieheni ajattelee. Alussa teki henkisesti todella kipeää, kun vitsillä sanoi, etten osannut synnyttää tai saatte molemmat (vauvan kanssa) lainailla vaippojanne. Tajusi onneksi lopettaa. Vieläkään en pysty katsomaan mitään toisenlaisia äitejä yms. Saatika kuulla onnistuneista synnytyskokemuksista.
Henkisesti siis todella vaikeaa. Mielialavaihteluita päivittäin, jotka varmasti rasittavat miestä ja suhdettamme.
Millä tavalla teillä on vaikeaa?
Eipä nuo sektion riskit tässä oloa paranna. Vaurioiden vuoksi alatiesynnytys on kokonaan kielletty ja JOS vielä lapsia, niin suunnitellulla sektiolla sitten. Mieluummin olisin ottanut sektion ensimmäisen kohdallakin. Vaikka olisikin ollut hätäsektio.