Onko olemassa naisartisteja jotka esittävät reipasta&iloista musiikkia?
Vai onko kaikki, etenkin suomalaiset naislaulajat, melankolisia jollottajia vrt. Jenni Vartiainen, Chisu (no Ihana on semmoinen reippaampi), Jonna Tervomaa, Irina.... Kaksi viimeistä eivät taida enää olla pinnalka, mutta esimerkkinä.
Minusta oikeasti tuntuu että kaikki laulavat vaan surkeudesta tai ovat niin (teko)syvällisiä. Haluaisin iloista menoa :) Hyvä esimerkki kun olin kuuntelemassa bilebändiä, jossa laulaja oli nainen, ja hän lauloi naisten esittämiä kappaleita mm. Vartiaista ja Irinaa. Ei prkl, piti pois lähteä kun oli niin surkea fiilis. Itse ainakin odotan bilebändiltä menoa! En masentavaa joikaamista. Sen jälkeen aloin miettimään että, onko kaikki suomalaiset naisartistit tätä!!!
Kommentit (38)
Mulle tuli ekana mieleen Eija Kantola, mutta iskelmä-osastoa tässä ei kai ajettu takaa...
Eijan lavaesiintymisestä on jäänyt vain positiivinen mieli.
Mitenkäs väännät slaavilaisesta surumielisyydestä reipasta ja remakkaa? Tosin olen sitä mieltä, että usein on kuulijan omien korvien välissä syy, jos kappale on masentava.
Tosin myönnän, että suomalainen laulutapa on jotenkin raskassoutuinen, kuin kivirekeä vetäisi. Se kuuluu usein jo lapsikuoron laulusta. Aikuisten kuorot ovat aina vetäneet kivirekeä.
Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä ei tosiaankaan ole melankolinen itkuvirsi. Samoin Eikö kukaan voi meitä pelastaa? on vauhdikas ja humoristinen.
Vierailija kirjoitti:
Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä ei tosiaankaan ole melankolinen itkuvirsi. Samoin Eikö kukaan voi meitä pelastaa? on vauhdikas ja humoristinen.
En ollut tuota jälkimmäistä kuullutkaan, mutta kuuntelin ja on ihan jees biisi, ei mikään melankolinen.
Vierailija kirjoitti:
Power Metal, jos kelpaa kuunnella nörttimäistä larppiheviä. Se on suomessa varmaan ainoa tyylisuunta, jossa sanoitukset eivät ole joka biisissä "kaikki menee päin vittua". Tosin siinäkin kielenä on melkein poikkeuksetta lontoo.
"Larppiheviä"?? Heavy kehittyi uusklassismista. Power Metal on historiallisesti heavympaa kuin muu metal.
Anna Abreun biisit ei ole itkuvirsiä, päinvastoin.
Anita Hirvonen tuli ensimmäiseksi mieleen.
Varhainen Koriseva joo. Harvinainen poikkeus. Harva suomalainen naisartisti on yhtä iloinen kuin hän.
Kyllä kaikilla naisartisteilla on sekä rauhallisia melankolisia kappaleita että vauhdikkaampia iloisempia bilebiisejä. Jenni Vartiaisen keikalla on esim. Edenin ja En haluu kuolla tänä yönä biisien aikana hulvaton bilemeininki. Samoin Chisulla Baden Baden ja uuden levyn Tähdet tähdet ei itketä vaan tuo hyvän mielen. Ja mainittu Anna Abreun latinomeininki on menevää.
Paitsi ehkä Anna Eriksonin viimeisin Mana-levy oli aivan kamalan synkkä kokonaisuudessaan. Siksi sitä ei kukaan ostanut ja Anna sanoikin että yleisö on tyhmää ja arvostelukyvytöntä kun ei hänen musa uponnut...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikilla naisartisteilla on sekä rauhallisia melankolisia kappaleita että vauhdikkaampia iloisempia bilebiisejä. Jenni Vartiaisen keikalla on esim. Edenin ja En haluu kuolla tänä yönä biisien aikana hulvaton bilemeininki. Samoin Chisulla Baden Baden ja uuden levyn Tähdet tähdet ei itketä vaan tuo hyvän mielen. Ja mainittu Anna Abreun latinomeininki on menevää.
Paitsi ehkä Anna Eriksonin viimeisin Mana-levy oli aivan kamalan synkkä kokonaisuudessaan. Siksi sitä ei kukaan ostanut ja Anna sanoikin että yleisö on tyhmää ja arvostelukyvytöntä kun ei hänen musa uponnut...
Niin ja Jennillä on myös Nettiin ym. Ei siis ole itkuvirsiä kuin muutama. Suomalaisista bilemusaa vetää esim.Anna Abreu ja Laura Voutilainen.
Aurora. Esim Se soi ja Annetaan tapahtuu. Kivan erilaista
Anita Hirvonen, jos genrestä tykkää.
Molemmat vetää aika mollissa ainakin hitit.