Taas joulu ja sukulaisten kakarat!

Vierailija kirjoitti:

Huono provo. Epälooginen, koska lukioikäisen lapsen äiti ei olisi noin idiootti että "pakko mennä jouluksi minne en tykkää koska mies on aina ollut siellä jouluna ja muu ei käy". 

Aikuinen nainen osaa kyllä jo itse tehdä omat ratkaisunsa. Järjestää itsensä vaikka töihin tai matkalle.

On tämä ihme paikka. Aina kaikki leimataan provoiksi tai aloitusten tekijät haukutaan lyttyyn. Yhdellä yhdet ongelmat ja toisella toiset eikä kaikki ole provoa vaikka se kaukaiselta itsestä kuulostaiskin.

Vierailija kirjoitti:

Et siedä lapsia? Sinulla kuitenkin on lapsia?

Siis etkö tosiaan ole tietoinen että on paljon ihmisiä jotka ei siedä VIERAIDEN lapsia? Niinhän ap viestissä mainittiin. Tiedoksi vaan että sellaisia ihmisiä on ja paljon.

Ymmärrän aloittajaa enemmän kuin hyvin. Ensinnäkin meitä, jotka emme juurikaan siedä toisten lapsia, on PALJON. Kukaan ei vaan taida sitä uskoa, kun jostain kumman syystä pidetään itsestään selvänä, että naiset pitävät lapsista ja ainakin siinä tapauksessa, että on omia lapsia. Asia ei todellakaan ole niin. Eivät esim. kaikki pienten koirien omistajatkaan pidä isoista kuolaavista ja päällekäyvistä koirista etc, etc. Näin yksinkertaista se on.

Toiseksi ei ole mitenkään yksinkertaista parisuhteessa -ja samalla siis jonkinlaisessa suhteessa (tahtomattaan) puolison sukuun- vain ilmoittaa, että ei osallistu yhteisiin perinteisiin tilaisuuksiin, joista ei voisi vähempää välittää. Jokainen kuitenkin haluaa parasta myös puolisolleen ristiriitoja välttääkseen. Tällöin joutuu miettimään, tekeekö sen, mikä on itselle parasta vai yrittääkö venyä äärirajoilleen puolison ja hänen sukunsa tähden. Sivusta katsojan on helppo sanoa, että tietenkin on tehtävä niin kuin itselle on parasta, niin minäkin sanoisin. Ja sanon. Mutta kas, vaikka olen sitä mieltä, itsestäni ei tunnukaan mitenkään helpolta poistua kotoani rauhallisempaan paikkaan yöksi tai pariksi, kun puolison hulinaporukat änkeävät yökylään. Itselleni onnellisinta olisi poistua, mutta valitettavasti jään ajattelemaan puolisoni toiveita ja hänen jälkeläistensä mietteitä. Vaikka toisaalta, minun hyvinvointinihan pitäisi olla etusijalla ja muista viis, koska en aiheuttaisi kenellekään mitään pahaa poistumalla itselleni ahdistavasta seurasta. Mutta joka kerta, kun tilanne on edessä, joudun kamppailemaan asian kanssa ja koetan keksiä ns. hyväksyttäviä syitä olla poissa kotoa ainakin mahdollisimman paljon hulinajengin paikalla ollessa. Minusta on irvokasta, kun toivotetaan rauhallista joulua, mutta isossa porukassa, jossa on lapsia mukana, joulu ym yhteiselo on kaikkea muuta kuin rauhallista.

Olisikin houkutteleva ajatus koota yhteen meidät "suku- ja lapsiahdistuneet" viettämään rauhallista joulua jonnekin.. Pitäisi olla sellainen yhteinen pakopaikka, jonne voisi piiloutua aina sukukokoontumisten ajaksi :)

Sellaista miestä ei ole olemassakaan  joka sais mut lähtemään sukuloimaan jouluna jos en halua.

Ihan on omasta kieltäytymisestä tai sitten sietämisestä kiinni, meneekö sukujouluun vai ei. Mitä sen sitten on väliä, mitä siellä suvussa pohtivat suhteen tilasta - itse kuitenkin tiedätte, mikä tila on, joten muiden pähkäilyillä ja mielipiteillä ei pitäisi olla väliä.

Meillä onneksi ei koskaan ole ollut isoja sukujouluja, ja olen tosi iloinen siitä. En jaksaisi koko sukua katsella aattona, ei vain sovi minulle.

Eikö tuossa iässä jo muka voi viettää omaa joulua oman perheen kesken - vaikka mies sitten olisikin tähän asti aina vanhemmillaan ollutkin? Kyllä niitä perinteitä voi muuttaa, kun ikää tulee itselleenkin. Voihan sitä käydä toiste tai vaikka tapanina. Jos matka on pitkä, niin hankaloittaa, mutta ei ole mahdotonta.

Huvittaa vähän tuo "taas joulu..." . Kyllähän se tulee niinkin useasti kuin kerran vuodessa.

Jos et kestä, niin et kestä ja sitten ilmoitat, ettet ole menossa. Mikähän mahtaa olla miehelläsi sitten se lopullinen ikä, jolloin hän voi viettää omaa joulua oman perheensä eli sinun ja tyttäresi, kesken? 35? 40? Koskaan?

Ei niiden sukulaisten maailma siitä romahda, vaikka et menisikään. Luultavasti huokaisisivat helpotuksesta.