Minkälaista on jos on oikein hyvä vartalo
Ei sellainen perushyvä nuoren kroppa vaan oikeasti sellainen joka kääntää päät? Onko se koko ajan mielessä, että olen tän porukan vahvin tai kaunein? Toisin sanoen, onko miehelle lihaksikkaasta urheilijakropasta tai naiselle bikinikropasta hyötyä ylläpidon vaatimaan vaivaan nähden? Kuinka paljon se vaatii työtä?
Kommentit (40)
Kaiken vapaa-ajanhan se vie, kun pitää treenata ja syödä.
Shoppailu on varmasti ihanaa, kaikki näyttäisi hyvältä päällä. En usko että nämä täydelliset ihmiset hirveästi miettisivät omia vartaloitaan, yleensä heillä on hyvä itsetunto ja sellaiset ihmiset eivät vertaile itseään muihin.
Ei mitään hyötyä. Edes miestä ei ole kun en osaa huolia niitä jotka olis halukkaita. Olen tyytyväinen vartalooni, siinä ainut ilo. Toisaalta voi surra sitä ettei siitä mitään hyötyä tai iloa ole, tilanne voisi olla periaatteessa ihan sama vaikka olisin reilusti ylipainoinen.
Miksi viesti nro 2 saa miinusta? Miesten hyvä kroppa vaatii, että treenaa todella kovaa ja syö paljon ja oikein. Siihen menee kaikki vapaa-aika.
Tarkoittaako ap fitness-vartaloa? No ei sellaista saa ihan helposti eikä kuka tahansa voi saada lihaksikasta vartaloa ilman, että tissit katoaa. Tärkeintä itselleni hyvässä (kunnossa olevassa) vartalossa on sen tuoma hyvinvointi. Jos on timmi kunto, on hyvä olo. Piste. Aika hullu pitää olla, jos koko ajan ajattelee omaa vartaloaan tai sitä miten näyttää hyvältä. On sitä ihmisellä muutakin ajateltavaa.
Olin nuorena todella kaunisvartaloinen. Olen blondi ja asuimme perheemme kanssa ulkomailla, joten herätin aina huomiota. Tietenkin ymmärsin vaikutukseni miehiin (asuinmaamme kultturissa huomio oli hyvin suoraa), mutta käytännössä ei kuitenkaan parantanut yhtään itsetuntoani.
Myöhemmin minulle oli (tai on vieläkin) todella vaikeaa hyväksyä esim. raskauden ja imetyksen tuomia muutoksia vartalooni.
8 lisää vielä...
Ja kaikki muutokset eivät todellakaan lähde treenaamalla, vaikka kuinka muuta väitetäänkin...
Viesti nro 2 ja 5 jatkaa vielä sen verran, että isoin hyöty on varmaan siinä, että on tyytyväinen siihen mitä on. Tai no tietenkin aina haluaa vielä parantaa, mutta perusmieliala on rehellinen tyytyväisyys itseensä. Kun sitä ei ole kusipäisesti vaan rehellisesti, se toimii.
Haittana on että psyykeeseen vaikuttaa, jos ei pääse urheilemaan ~ viikkoon.
Vaikutusta kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa on vaikea sanoa, koska olen seurustellut hyväkroppa-aikani aika lailla kokonaan. Yleensä on sellaisia fiboja, ettei tarvitsisi lähteä yksin kotiin, jos ei haluaisi, mutta mistä näistä tietää.
Vierailija kirjoitti:
8 lisää vielä...
Ja kaikki muutokset eivät todellakaan lähde treenaamalla, vaikka kuinka muuta väitetäänkin...
Elämä oli mukavampaa paremmalla kropalla?
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen perushyvä nuoren kroppa vaan oikeasti sellainen joka kääntää päät? Onko se koko ajan mielessä, että olen tän porukan vahvin tai kaunein? Toisin sanoen, onko miehelle lihaksikkaasta urheilijakropasta tai naiselle bikinikropasta hyötyä ylläpidon vaatimaan vaivaan nähden? Kuinka paljon se vaatii työtä?
Tässä miesnäkökulma. Olen 179 cm ja 101 kg ja varustettu aika matalilla rasvoilla. Noilla mitoilla se tarkoittaa sitä, että käännän jo t-paita päällä päitä. Kaikkia ei tietenkään kiinnosta, eikä pidäkään, mutta sitten ne lihaksikkaista fysiikoista pitävät mimmit katsovat niiden muidenkin edestä. Seksin saaminen on... No, miten sen nyt sanoisi. Naurettavan helppoa. Jos päättäisin perjantaina klo 18 haluavani seuraa, se on yleensä hoitunut jo klo 21 mennessä, eikä ole edes tarvinnut soittaa kenellekään "vanhalle tutulle".
En käytä Tinderiä enkä todellakaan ravaa baareissa, mutta Instagram on osoittaunut todella vaivattomaksi seuransaantikanavaksi, ellen sitten pyydä salila jotakuta kahville tai "iltateelle". Pelkällä hyvällä fysiikalla ei tietenkään saa huomiota. Lärvin pitää olla kunnossa ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Omalla kotisalillani keskityn vain ja ainoastaan treenaamiseen, ja siellä harvemmin kukaan tulee "kysymään neuvoja suorin jaloin maastavetoon", mutta sitten taas random saleilla perse meinaa välillä syttyä tuleen siitä kaikesta vilkuilusta. :D
Ulkonäöstäni pidän muuten vaihtelevasti huolta. Välillä ajan parran joka päivä, toisinaan parin viikon välein. Seuraa olen saanut koirapuistossa tahritut college-housut jalassa, edellisenä yönä nukutulla t-paidalla ja sotkuisella tukalla. Toiset naiset arvostavat huolitellumpaa lookia, mutta en jaksa niin kauheasti välittää tai panostaa. Välillä tykkään näyttää freesiltä, mutta toisinaan laiskuus menee edelle. Jos en jollekin kelpaa niin big fucking deal. Naiset tuntuvat joka tapauksessa aistivan liian yrittämisen ja liian sliipattu ulkokuori ei kauheasti jaksa kiinnostaa. Ihan samalla tavalla kuin miehilläkin.
Osa teistä leimaa minut varmasti yllä olevan perusteella itserakkaaksi kusipääksi. Siitä vain. En kuitenkaan ole sitä, mutta halusin vastata, kun nyt kerran kysyttiin. :)
Mulla oli nuorena täydellinen vartalo. En vaan itse tajunnut sitä, kun kotona aina haukuttiin mun ulkonäköä. Häpesin ja inhosin itseäni, olin mielestäni ruma. Eikä muutenkaan yli 30 vuotta sitten oltu niin vartalokeskeisiä kuin nyt.
Mulla oli myös nuorena helvetin hyvä vartalo. Luulin että on ihan tavallinen. Ihmettelin kun jotkut kysyivät et miltä tuntuu shoppailla ja sovittaa vaatteita kun kaikki näyttää hyvältä. Vastasin vaan että ei kaikki näytä hyvältä. Vaikka oikeasti se ei ollut totta mutta näin itseni erilailla mitä muut. En myöskään koskaan mennyt rannalle, enkä edes omistanut bikineitä. Muistan vaan kun katsoin takapuoltani niin mietin että onpa hyvä. Sain siitä kyllä muutenkin paljon kehuja. Kyllä vielä edelleen, vaikka ei se ole enää sama. Lisäksi vartaloani kehuttiin täydelliseksi. Kaunis sileä iho, muodokas tiimalasi, timmi ja sporttinen ja myös naisellinen samaan aikaan. Semmonen se oli, enkä silloin sitä osannut arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen perushyvä nuoren kroppa vaan oikeasti sellainen joka kääntää päät? Onko se koko ajan mielessä, että olen tän porukan vahvin tai kaunein? Toisin sanoen, onko miehelle lihaksikkaasta urheilijakropasta tai naiselle bikinikropasta hyötyä ylläpidon vaatimaan vaivaan nähden? Kuinka paljon se vaatii työtä?
Tässä miesnäkökulma. Olen 179 cm ja 101 kg ja varustettu aika matalilla rasvoilla. Noilla mitoilla se tarkoittaa sitä, että käännän jo t-paita päällä päitä. Kaikkia ei tietenkään kiinnosta, eikä pidäkään, mutta sitten ne lihaksikkaista fysiikoista pitävät mimmit katsovat niiden muidenkin edestä. Seksin saaminen on... No, miten sen nyt sanoisi. Naurettavan helppoa. Jos päättäisin perjantaina klo 18 haluavani seuraa, se on yleensä hoitunut jo klo 21 mennessä, eikä ole edes tarvinnut soittaa kenellekään "vanhalle tutulle".
En käytä Tinderiä enkä todellakaan ravaa baareissa, mutta Instagram on osoittaunut todella vaivattomaksi seuransaantikanavaksi, ellen sitten pyydä salila jotakuta kahville tai "iltateelle". Pelkällä hyvällä fysiikalla ei tietenkään saa huomiota. Lärvin pitää olla kunnossa ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Omalla kotisalillani keskityn vain ja ainoastaan treenaamiseen, ja siellä harvemmin kukaan tulee "kysymään neuvoja suorin jaloin maastavetoon", mutta sitten taas random saleilla perse meinaa välillä syttyä tuleen siitä kaikesta vilkuilusta. :D
Ulkonäöstäni pidän muuten vaihtelevasti huolta. Välillä ajan parran joka päivä, toisinaan parin viikon välein. Seuraa olen saanut koirapuistossa tahritut college-housut jalassa, edellisenä yönä nukutulla t-paidalla ja sotkuisella tukalla. Toiset naiset arvostavat huolitellumpaa lookia, mutta en jaksa niin kauheasti välittää tai panostaa. Välillä tykkään näyttää freesiltä, mutta toisinaan laiskuus menee edelle. Jos en jollekin kelpaa niin big fucking deal. Naiset tuntuvat joka tapauksessa aistivan liian yrittämisen ja liian sliipattu ulkokuori ei kauheasti jaksa kiinnostaa. Ihan samalla tavalla kuin miehilläkin.
Osa teistä leimaa minut varmasti yllä olevan perusteella itserakkaaksi kusipääksi. Siitä vain. En kuitenkaan ole sitä, mutta halusin vastata, kun nyt kerran kysyttiin. :)
Miltä tuntuu miesten kesken? Ei tarvitse koskaan pelätä saavansa selkään nakkikiskalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen perushyvä nuoren kroppa vaan oikeasti sellainen joka kääntää päät? Onko se koko ajan mielessä, että olen tän porukan vahvin tai kaunein? Toisin sanoen, onko miehelle lihaksikkaasta urheilijakropasta tai naiselle bikinikropasta hyötyä ylläpidon vaatimaan vaivaan nähden? Kuinka paljon se vaatii työtä?
Tässä miesnäkökulma. Olen 179 cm ja 101 kg ja varustettu aika matalilla rasvoilla. Noilla mitoilla se tarkoittaa sitä, että käännän jo t-paita päällä päitä. Kaikkia ei tietenkään kiinnosta, eikä pidäkään, mutta sitten ne lihaksikkaista fysiikoista pitävät mimmit katsovat niiden muidenkin edestä. Seksin saaminen on... No, miten sen nyt sanoisi. Naurettavan helppoa. Jos päättäisin perjantaina klo 18 haluavani seuraa, se on yleensä hoitunut jo klo 21 mennessä, eikä ole edes tarvinnut soittaa kenellekään "vanhalle tutulle".
En käytä Tinderiä enkä todellakaan ravaa baareissa, mutta Instagram on osoittaunut todella vaivattomaksi seuransaantikanavaksi, ellen sitten pyydä salila jotakuta kahville tai "iltateelle". Pelkällä hyvällä fysiikalla ei tietenkään saa huomiota. Lärvin pitää olla kunnossa ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Omalla kotisalillani keskityn vain ja ainoastaan treenaamiseen, ja siellä harvemmin kukaan tulee "kysymään neuvoja suorin jaloin maastavetoon", mutta sitten taas random saleilla perse meinaa välillä syttyä tuleen siitä kaikesta vilkuilusta. :D
Ulkonäöstäni pidän muuten vaihtelevasti huolta. Välillä ajan parran joka päivä, toisinaan parin viikon välein. Seuraa olen saanut koirapuistossa tahritut college-housut jalassa, edellisenä yönä nukutulla t-paidalla ja sotkuisella tukalla. Toiset naiset arvostavat huolitellumpaa lookia, mutta en jaksa niin kauheasti välittää tai panostaa. Välillä tykkään näyttää freesiltä, mutta toisinaan laiskuus menee edelle. Jos en jollekin kelpaa niin big fucking deal. Naiset tuntuvat joka tapauksessa aistivan liian yrittämisen ja liian sliipattu ulkokuori ei kauheasti jaksa kiinnostaa. Ihan samalla tavalla kuin miehilläkin.
Osa teistä leimaa minut varmasti yllä olevan perusteella itserakkaaksi kusipääksi. Siitä vain. En kuitenkaan ole sitä, mutta halusin vastata, kun nyt kerran kysyttiin. :)
Miltä tuntuu miesten kesken? Ei tarvitse koskaan pelätä saavansa selkään nakkikiskalla?
Se vähän vaihtelee. En juurikaan ravaa yöelämässä, mutta eipä niitä riidanhaastajia oikein ole tullut, koska en käyttäydy provosoivasti tai öykkärimäisesti. Saliympäristössä moni mies tulee kyselemään tekniikkavinkkejä, joita tietenkin mielelläni sitten näytän.
Saunailloissa naiset avautuvat haluavansa samanlaisen vartalon ja toiset taas kysyvät suoraan, onko mun rinnat aidot. Rannalla perheenisät katselee salaa vaimoiltaan, mikä on myös tosi ärsyttävää. Onneksi ikää on jo sen verran, että pian tämä varmasti jo loppuukin. Mitään varsinaista suurta hyötyä ei ole ollut, paitsi että kroppa on pysynyt missimitoissa ilman liikuntaa ja ruokavaliota yli nelikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen perushyvä nuoren kroppa vaan oikeasti sellainen joka kääntää päät? Onko se koko ajan mielessä, että olen tän porukan vahvin tai kaunein? Toisin sanoen, onko miehelle lihaksikkaasta urheilijakropasta tai naiselle bikinikropasta hyötyä ylläpidon vaatimaan vaivaan nähden? Kuinka paljon se vaatii työtä?
Tässä miesnäkökulma. Olen 179 cm ja 101 kg ja varustettu aika matalilla rasvoilla. Noilla mitoilla se tarkoittaa sitä, että käännän jo t-paita päällä päitä. Kaikkia ei tietenkään kiinnosta, eikä pidäkään, mutta sitten ne lihaksikkaista fysiikoista pitävät mimmit katsovat niiden muidenkin edestä. Seksin saaminen on... No, miten sen nyt sanoisi. Naurettavan helppoa. Jos päättäisin perjantaina klo 18 haluavani seuraa, se on yleensä hoitunut jo klo 21 mennessä, eikä ole edes tarvinnut soittaa kenellekään "vanhalle tutulle".
En käytä Tinderiä enkä todellakaan ravaa baareissa, mutta Instagram on osoittaunut todella vaivattomaksi seuransaantikanavaksi, ellen sitten pyydä salila jotakuta kahville tai "iltateelle". Pelkällä hyvällä fysiikalla ei tietenkään saa huomiota. Lärvin pitää olla kunnossa ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Omalla kotisalillani keskityn vain ja ainoastaan treenaamiseen, ja siellä harvemmin kukaan tulee "kysymään neuvoja suorin jaloin maastavetoon", mutta sitten taas random saleilla perse meinaa välillä syttyä tuleen siitä kaikesta vilkuilusta. :D
Ulkonäöstäni pidän muuten vaihtelevasti huolta. Välillä ajan parran joka päivä, toisinaan parin viikon välein. Seuraa olen saanut koirapuistossa tahritut college-housut jalassa, edellisenä yönä nukutulla t-paidalla ja sotkuisella tukalla. Toiset naiset arvostavat huolitellumpaa lookia, mutta en jaksa niin kauheasti välittää tai panostaa. Välillä tykkään näyttää freesiltä, mutta toisinaan laiskuus menee edelle. Jos en jollekin kelpaa niin big fucking deal. Naiset tuntuvat joka tapauksessa aistivan liian yrittämisen ja liian sliipattu ulkokuori ei kauheasti jaksa kiinnostaa. Ihan samalla tavalla kuin miehilläkin.
Osa teistä leimaa minut varmasti yllä olevan perusteella itserakkaaksi kusipääksi. Siitä vain. En kuitenkaan ole sitä, mutta halusin vastata, kun nyt kerran kysyttiin. :)
No onko se seksi kaiken sen salilla raatamisen ja jatkuvan ruokavalion kyttäämisen (ainakin naisilla) arvoista? Minulle se ei olisi mutta ehkä miehillä on eri juttu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen perushyvä nuoren kroppa vaan oikeasti sellainen joka kääntää päät? Onko se koko ajan mielessä, että olen tän porukan vahvin tai kaunein? Toisin sanoen, onko miehelle lihaksikkaasta urheilijakropasta tai naiselle bikinikropasta hyötyä ylläpidon vaatimaan vaivaan nähden? Kuinka paljon se vaatii työtä?
Tässä miesnäkökulma. Olen 179 cm ja 101 kg ja varustettu aika matalilla rasvoilla. Noilla mitoilla se tarkoittaa sitä, että käännän jo t-paita päällä päitä. Kaikkia ei tietenkään kiinnosta, eikä pidäkään, mutta sitten ne lihaksikkaista fysiikoista pitävät mimmit katsovat niiden muidenkin edestä. Seksin saaminen on... No, miten sen nyt sanoisi. Naurettavan helppoa. Jos päättäisin perjantaina klo 18 haluavani seuraa, se on yleensä hoitunut jo klo 21 mennessä, eikä ole edes tarvinnut soittaa kenellekään "vanhalle tutulle".
En käytä Tinderiä enkä todellakaan ravaa baareissa, mutta Instagram on osoittaunut todella vaivattomaksi seuransaantikanavaksi, ellen sitten pyydä salila jotakuta kahville tai "iltateelle". Pelkällä hyvällä fysiikalla ei tietenkään saa huomiota. Lärvin pitää olla kunnossa ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Omalla kotisalillani keskityn vain ja ainoastaan treenaamiseen, ja siellä harvemmin kukaan tulee "kysymään neuvoja suorin jaloin maastavetoon", mutta sitten taas random saleilla perse meinaa välillä syttyä tuleen siitä kaikesta vilkuilusta. :D
Ulkonäöstäni pidän muuten vaihtelevasti huolta. Välillä ajan parran joka päivä, toisinaan parin viikon välein. Seuraa olen saanut koirapuistossa tahritut college-housut jalassa, edellisenä yönä nukutulla t-paidalla ja sotkuisella tukalla. Toiset naiset arvostavat huolitellumpaa lookia, mutta en jaksa niin kauheasti välittää tai panostaa. Välillä tykkään näyttää freesiltä, mutta toisinaan laiskuus menee edelle. Jos en jollekin kelpaa niin big fucking deal. Naiset tuntuvat joka tapauksessa aistivan liian yrittämisen ja liian sliipattu ulkokuori ei kauheasti jaksa kiinnostaa. Ihan samalla tavalla kuin miehilläkin.
Osa teistä leimaa minut varmasti yllä olevan perusteella itserakkaaksi kusipääksi. Siitä vain. En kuitenkaan ole sitä, mutta halusin vastata, kun nyt kerran kysyttiin. :)
No onko se seksi kaiken sen salilla raatamisen ja jatkuvan ruokavalion kyttäämisen (ainakin naisilla) arvoista? Minulle se ei olisi mutta ehkä miehillä on eri juttu...
Ei tätä tehdä seksin takia. Tai en minä ainakaan tee. Naisseuraa olen saanut aina, mutta en voi kieltää, etteikö treenattu fysiikka olisi tehnyt siitä entistäkin helpompaa. Joka tapauksessa jos seksi olisi ainut salille ajava motivaatio, koko salin voisi lopettaa sen jälkeen, kun on seurustelusuhteessa. Ei siinä olisi mitään järkeä. Mielestäni jokaisen aikuisen tulisi tehdä päivittäin tai lähes päivittäin jotakin fyysistä, joka oikeasti hikoiluttaa. Joku tykkää juosta, toinen kiipeillä. Minä olen käynyt 15 vuoden ajan salilla ja se on se minun juttuni. :)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hyötyä. Edes miestä ei ole kun en osaa huolia niitä jotka olis halukkaita. Olen tyytyväinen vartalooni, siinä ainut ilo. Toisaalta voi surra sitä ettei siitä mitään hyötyä tai iloa ole, tilanne voisi olla periaatteessa ihan sama vaikka olisin reilusti ylipainoinen.
Läskin kateellisen puhetta.
Olen ollut malli ja mallimamman arvio oli, että ei tarvitse muuttaa mitään, ainoastaan ylläpitää. Hoikka, urheilullinen, kuinkenkin rinnat ja hyvä peppu. Siis oli silloin :) en ajatellut mitään erityistä vartalostani. Välillä stressasin selluliitista ja siitä, että klassinen naamani ei minusta sopinut hyvin sporttisen tyyliseen vartalooni.
Nykyään olen ihan tavallinen normaalipainoinen aikuinen ja aika lailla yhtä tyytyväinen itseeni kuin silloin mallikroppa-aikoina.