Minkä ikäisenä teillä on alkanut biologiset kellot tikittämään?

Odotan vielä sitä tikitystä. Ikää kohta 50 vuotta.

Mitään biologista kelloa ei ole olemassakaan, ellei sillä tarkoiteta tietoa siitä, että naisen hedelmällinen aika on rajallinen.

Ei milliinkaan. Yllätysraskaus yllätti 38- vuotiaana. Olin vauvasta haltioissani ja olen edelleen, vaikka en koskaan halunnut hankkia lapsia.

En ole koskaan halunnut lapsia. Täytän tammikuussa 30, ja sitten alan varailla aikaa sterilisaatioon.

Ei ole vielä alkanut.

N38

Ei koskaan, vaikka onkin jo toinen lapsi tulossa. Ei ole hajuakaan miltä vauvakuume tuntuu.

Molemmat oli vahinkoja. Mutta vain ensimmäisen kanssa jouduin käymään läpi kovan mielialamyrskyn. Olinhan tehnyt valinnan etten tee ikinä lapsia. Jostain syystä abortti ei sitten ollutkaan ratkaisu ja omaan lapseen tietysti kiintyi.

Toiseen siis suhtautui jo ihan toisella tapaa. Vaikka yksikin olisi riittänyt :)

Seuraavaksi menee piuhat poikki minulla tai miehellä.

Jos tarkoitat vauvakuumetta, niin minulle tuli sellainen vasta 35-vuotiaana. Omassa elämässäni ei tapahtunut muutosta, mutta kaverini alkoivat lisääntymään. Ehkä se vaikutti minuunkin. Vaikka olin jo "vanha", niin onneksi molemmat lapseni tärppäsivät ekasta kierrosta.

Aina olen tiennyt, että haluan lapsia. Esikoistyttäreni sain 24-vuotiaana. Ihana tyttö onkin. 

Minä olen kärsinyt taukoamattomasta vauvakuumeesta 15-vuotiaasta asti. Ensimmäisen lapsen hankin sentään "vasta" 23-vuotiaana. Hän on nyt vuoden ja vauvakuume on taas jo kauhea. Tämä on oikeastaan aika tuskallista.

Ei toistaiseksi vielä. Olen 33,5

17 v. Pyöräytin siitä parin vuoden päästä penskan eikä oo ennää tikitelly.

Ei vieläkään. Täytin viime kuussa viisikymmentä ja vaihdevuosia tässä kiihkeästi odottelen.

19-vuotiaana, siinä vaiheessa kun suhde poikaystävään alkoi olla jo melko vakava. Nyt 20v, mutta poikaystävä ei ole vieläkään lämmennyt vauvaidealle, kuulemma vielä pitäis viitisen vuotta odotella. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kärsinyt taukoamattomasta vauvakuumeesta 15-vuotiaasta asti. Ensimmäisen lapsen hankin sentään "vasta" 23-vuotiaana. Hän on nyt vuoden ja vauvakuume on taas jo kauhea. Tämä on oikeastaan aika tuskallista.

Pakkoajatuksiin saa apua. Ei niiden takia tarvitse pakottaa ketään syntymään.

Ei ainakaan vielä, olen 26. Kaverit kyllä lisääntyvät. Itselle tulee ennemmin sellainen olo, että "tota en halua itselleni ikinä". Minulla ei ole koskaan ollut mitään "vauvakuumetta".

Olen 30v eikä vielä tikitä. Eikä ole tikittänyt isosiskoillanikaan, joilla molemmilla on lapsia. Luulen ettei vauvakuume iske (ainakaan pahasti) ihmisiin jotka muutenkin suhtautuvat asioihin elämässään hyvin rationaalisesti.

Elämän saumakohdissa kuten valmistumisen jälkeen tai työvuosien karttuessa voi tulla tunne, että elämästä puuttuu mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Tämä kanavoituu helposti lasten hankintaan, koska se on sosiaalisesti helpoin ja odotuksenmukaisin tapa saada merkitystä elämäänsä ja paikan yhteisössä. Sama merkityksen kaipuu kanavoituu toisilla taiteeseen, työntekoon, oman yrityksen perustamiseen, matkailuun, luontokokemusten hankkimiseen, ihmissuhteisiin...

Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin merkityksen kaipuu.

Samoin täällä, ei ikinä. En tiedä miltä vauvakuume tuntuu. Yhden e-pillereillä tehdyn vahinkolapsen sain, vaikka onkin mielettömän rakas ja ihana, strilisaation hain heti kun täytin 30. Nyt melkeen 35vee, eikä kaduta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen ettei vauvakuume iske (ainakaan pahasti) ihmisiin jotka muutenkin suhtautuvat asioihin elämässään hyvin rationaalisesti.

Olen samaa mieltä. Minun syyni olla hankkimatta lapsia perustuvat siihen, minkälainen ihminen tiedän olevani ja minkälaista elämää itselleni toivon. Ei siihen vaikuta pätkääkään mikään ohimenevä tunne.