Mies pelaa ja valvoo kaikki yöt, on kahden pienen isä..
Mies herää klo 6 töihin. Pelaa 1-2 asti jotain turhia rahapelejä. Aamuisin ei herää kellonsa ja öisin ei herää lasten itkuun. Kaikki töiden jälkeen tehtävä on hänelle hirveän raskasta, jopa lähikaupassa käynti. Unohtelee asioita ja on pienestä kiukkuinen. Valittaa väsymystä joka päivä, ja saattaa nukahtaa keskelle olkkarin lattiaa.
On iloinen ja hyvä isä omalla tavallaan, mutta tuntuu ettei tekisi muuta kuin olisi koneella, ellen patistaisi. Kaikki kiva perhetekeminen on hänelle raskasta. Mielestäni on ihana katsoa kuinka 2v nauttii karusellissa tai hihkuu lumesta. Tykkään käydä kahviloissa ja puistoissa, mies lähtee jos "pakotan" mutta viettäisi varmasti aikansa mieluummin koneella. Menisin yksin, mutta 2v ja 9kk on vielä aika työläs pari viedä jonnekin yksin..
Olis kivaa jos mies haluaisi tehdä asioita meidän kanssa eikä vaan raahautuisi mukaan 😞 Miten muilla?
Kommentit (19)
En usko että jaksaisin tai haluaisin elää arkea yksin.
Mies pelasi ennen lapsia lähinnä kaupan pelikoneita, mutta ei mun aikana koska en tosiaan suostunut seisomaan niiden masiinojen vieressä. Pokeria pelasi jossain vaiheessa, mutta onneksi lopetti sen kun tajusi ettei aika riitä turnauksiin.
Onko muiden miehet iloisena mukana lapsiarjessa?
Sanoo aina etten ymmärrä kuinka raskasta hänellä on töissä. Ihmettelen kun kuitenkin tekee usein ihan normi 7.5h päiviä.. Ja lapset menee 22 nukkumaan, niin miksei hän sitten nuku jos väsyttää? Kuulemma haluaa omaa aikaa.. Mutta kun pelaa lastenkin aikana..
Valvon nyt, koska hän tuli viereen äsken ja pyysin että nukkuisi olkkarissa, koska en jaksa 3x sammuttaa kelloa aamulla ja yrittää saada kiukkuista miestä ylös. Jotenkin vaan alkoi niin ärsyttää kun valittaa koko päivän ettei jaksa ja sitten kuitenkin valvoo.
Kun tulin lenkiltä oli molemmilla vielä vaipat vaihtamatta ja nuorempi ruokkimatta, lievästi sanottuna vitutti.
Niin ja mies halusi enemmän lapsia kuin minä. Oli esikoisen vauvavuoden ihana mies ja teki meidän kanssa kaikkea. Valmiiksi kauhistuttaa miten isäkuukausi menee..
Kai sillä jonkinnäköinen riippuvuus siihen pelaamiseen on tai jotain muita ongelmia? Ei kuulosta normaalilta, että töiden lisäksi vaan pelaa, eikä ole mitään muuta elämää. Ihan sama onko lapsia vai ei, niin ei kauheen terveeltä kuulosta. Oletko jutellut asiasta miehen kanssa?
No ei ehdi pelata ihan kokoaikaa kun mulla on ma-to koulua melkein 2h. Niin on sen ajan lasten kanssa. Ulos ei niitä kyllä vie ikinä tuona aikana, eikä tee mitään kotitöitä ikinä. Roskat vie jos pyydän ja nostaa sohvaa kun imuroin (ei aina sitäkään jaksa). Kuulostaa nyt kirjoitettuna tosi laiskalta 😄
En oo puhunut mitenkään erityisesti. Jos jotain sanon niin hän sanoo et haluaa omaa aikaa ja olenhan mäkin puhelimella.. Käy kerran viikossa pelaamassa sählyä. Sinne kyllä lähtee aina virkeänä vaikka on koko päivän väsymystä valittanut. Ehkä on vaan kyllästynyt meihin. Paska fiilis kyllä.
Halaa kyllä mua joka päivä ja tavallaan tunnen oloni ihan rakastetuksi. Silti tuntuu että valitan liikaa. En oikeastaan tiedä paljonko mun pitäisi tehdä kun oon kuitenkin vielä mammalomalla. Mies ei kestä yhtään valitusta mistään ja suuttuu jos valitan, vaikka et oon väsynyt tai kysyn miks hän ei laita roskapussia vaan heittää vaan roskat tyhjään roskikseen..
Jos mä olisin tuossa tilanteessa, niin piilottaisin tietokoneen sinä aikana, kun mies on töissä/jossain muualla ja sitten hänen tullessa kotiin pyytäisin, että puhutaan asiasta vakavasti. Oletko yrittänyt jutella hänen kanssaan rauhallisesti ilman häiriötekijöitä? Mitä mies on sanonut? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Kuulostaa teini-ikäisen käytökseltä. Väsymykseen ja raskaisiin töihinkin auttaisi se, jos nukkuisi oikein. Ihme, että olet kestänyt katsella tuota noinkin pitkään.
Molemmat pojistani pelaavat.
Vanhempi pelaa intohimoisesti lentopalloa SM tasolla.
Nuorempi pelaa xboxilla. Sen lisäksi hän skeittaa intohimoisesti.
Yksinhuoltajana sairastuin vakavasti ja jouduin leikkaukseen. Molemmat poikani alkoivat samantien järjestellä asioitani puolestani.
Unohtivat "pelailunsa".
Ongelma ei ole pelaaminen, vaan se millainen ihminen pelaa.
Ei AP:n ongelma ole miehen pelaaminen.
Ongelma on kelvoton mies, joka ei ymmärrä sitä mikä on tärkeää.
Aijai... kuulostaa pahasti samalta kuin tutullani. Koneella kaiken yötä, ei mitenkään avuksi lasten kanssa. Kuinka ollakaan: paljastui, että pelaamisen lisäksi mies heilasteli kaiket yöt flirttisivustoilla, ja kappas sieltä löysikin sitten toisen henkilön elämäänsä. Siinä sai jäädä niin vaimo kuin lapsetkin :( :O
Kyllä minua pelaamisen lisäksi huolestuttaa se, että pelit ovat rahapelejä. Siinä on koko perheen taloudellinen tulevaisuus vaakalaudalla.
Eikö mies ole töissä tai opiskele?
Ihan yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että koneella tai puhelimessa jumittaminen tuntikausia on teinihommaa eikä se tekee teineillekään hyvää. En taida tuntea ketään aikuista miestä (tai naista), jolla pelaaminen veisi tunteja jokaisesta päivästä. Surullista on se yksinäisyys, jota se merkitsee ja kasvattaa. Koti voi olla täynnä perhettä ja maailma ystäviä, mutta istutaan vaan siinä koneen kelmeässä valossa mykkänä.
Riippuvuutta miehelläsi varmasti on ja lisäksi jatkuva väsymys aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin monenlaisia terveysongelmia (mm. masennusta). Addiktiot ovat hankalia voitettavia, oli kohde mikä tahansa, niin kuin varmasti tiedät. Sen tilalle pitäisi tulla jotakin muuta, joka voittaa riippuvuuden (enkä nyt tarkoita toista riippuvuutta). Joku muu päämäärä elämälle, siis. Juoppo juo koska juo, pelaaja koska pelaa, se on elämän päämäärä ja tarkoitus.
Voithan yrittää puhua, mies voi yrittää pelitöntä kuukautta (vrt. tipaton tammikuu). Ihan ensin mies pitää saada nukkumaan enemmän. Silloin aivot pelaavat paremmin ja ymmärrys kasvaa.
Meillä ei juuri pelailla. Erilaisia intohimoja on kaikilla, harrastuksia ja innostuksia. Mies ja minä päälle nelikymppisiä, lapset 11 - 16.
Uunotar Jokivarresta kirjoitti:
Molemmat pojistani pelaavat.
Vanhempi pelaa intohimoisesti lentopalloa SM tasolla.
Nuorempi pelaa xboxilla. Sen lisäksi hän skeittaa intohimoisesti.
Yksinhuoltajana sairastuin vakavasti ja jouduin leikkaukseen. Molemmat poikani alkoivat samantien järjestellä asioitani puolestani.
Unohtivat "pelailunsa".
Ongelma ei ole pelaaminen, vaan se millainen ihminen pelaa.
Ei AP:n ongelma ole miehen pelaaminen.
Ongelma on kelvoton mies, joka ei ymmärrä sitä mikä on tärkeää.
Siinäpä tuli määriteltyä mies kelvottomaksi kevyin perustein. Kiva silti, että kirjoittajan pojat pärjäävät. Ihan SM-tasolla. Vau.
Ongelma tuolla ap:n miehellä vaikuttaa olevan, mutta en minä häntä kelvottomana tuolla perusteella pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että koneella tai puhelimessa jumittaminen tuntikausia on teinihommaa eikä se tekee teineillekään hyvää. En taida tuntea ketään aikuista miestä (tai naista), jolla pelaaminen veisi tunteja jokaisesta päivästä. Surullista on se yksinäisyys, jota se merkitsee ja kasvattaa. Koti voi olla täynnä perhettä ja maailma ystäviä, mutta istutaan vaan siinä koneen kelmeässä valossa mykkänä.
Riippuvuutta miehelläsi varmasti on ja lisäksi jatkuva väsymys aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin monenlaisia terveysongelmia (mm. masennusta). Addiktiot ovat hankalia voitettavia, oli kohde mikä tahansa, niin kuin varmasti tiedät. Sen tilalle pitäisi tulla jotakin muuta, joka voittaa riippuvuuden (enkä nyt tarkoita toista riippuvuutta). Joku muu päämäärä elämälle, siis. Juoppo juo koska juo, pelaaja koska pelaa, se on elämän päämäärä ja tarkoitus.
Voithan yrittää puhua, mies voi yrittää pelitöntä kuukautta (vrt. tipaton tammikuu). Ihan ensin mies pitää saada nukkumaan enemmän. Silloin aivot pelaavat paremmin ja ymmärrys kasvaa.
Meillä ei juuri pelailla. Erilaisia intohimoja on kaikilla, harrastuksia ja innostuksia. Mies ja minä päälle nelikymppisiä, lapset 11 - 16.
Ei pelaaminen tarkoita yksinäisyyttä. Mun mieheni pelaa ystäviensä kanssa Skypen välityksellä erilaisia tiimipelejä. Samoin moni muu tuntemani mies ja muutama nainenkin. Osalla on lapsiakin. Pelaaminen on harrastus siinä missä vaikka jalkapallokin. Kyllä fudiskin voi mennä överiksi. Tässä huomaa sukupolvien kuilun peleihin suhtautumisessa. Oma tuttavapiirini koostuu lähinnä 23-33vuotiaista.
Huolestuisin tossa ap:n tilanteesta eniten siitä, että mies pelaa rahapelejä. Ja toki mies pelaa liikaa, jos ei jaksa lapsistaan huolehtia.
Keskustele asiasta. Se on parisuhteen ydin. En tarkoita nalkutusta, eli siis sitä, että virität keskustelun silloin, kun oikeasti olet väsynyt tai tarvitset siivousapua tms. koska mies kokee tuon nalkuttamisena. Sen sijaan hankit lapsille hoitajan, varaat pöydän ravintolasta ja kerrot siellä rauhallisesti ja analyyttisesti, miten olet huolissasi paitsi rahoistanne myös siitä, minkälaisen isäsuhteen lapset saavat. Ei ole normaalia aikuiselta mieheltä pelata tuntikausia päivittäin. Tuolla tavalla terveyskin on vaarassa.
Hae kompromissia äläkä ehdota suoraan noita pelittömiä kuukausia. Se on varma tie siihen, että mies nousee takajaloilleen ja kiljuu, että yrität kontrolloida ja määrätä. Mutta voit kyllä suoraan sanoa, että pelaamisen pitää olla harrastus, jota harrastetaan 1-2 kertaa viikossa ja muu osa pitäisi viettää perheen kanssa. Koska miehelläsi on jo kerran viikossa harrastus, pitäisi pelaamisenkin olla vain se kerran viikossa juttu. Mielestäni hyvä kompromissi olisi, että mies saisi pelata esim. perjantai-illan, nukkua lauantaina pitkään ja olla perheen käytettävissä viimeistään lauantaina klo 15. Ja siinä olisi viikon pelaamiset. Arkisin viettäisi aikaa lasten kanssa ja sinun kanssasi ja menisi nukkumaan viimeistään klo 23. Tämä siis mielestäni se kompromissi ja normaali tapa pelata lapsiperheessä.
Velkaantumisuhkan lisäksi huolettaa unen määrä. Nukkuuko mies päivät vai vetääkö univajeella itsensä nopeasti romuksi?
Monilla av-mammoilla on myös riippuvuus, roikkuvat tuntitolkulla joka päivä / ilta tai yö täällä, mieluummin kuin puuhaavat lastensa kanssa
Nukkuu yössä 4-5h ja alkaa näkyä käyttäytymisessä. Ei muista mitään ja ei herää mihinkään. Eikä innostu mistään. Viikonloppuisin nukkuu ehkä 7h. Nukutaan vuorotellen la-su ja kun on hänen vuoro nukkua niin pelaa koska tietää, että saa nukkua.
Tänään on laiteltu viestejä, jotka ei ole johtaneet mihinkään. Mies omasta mielestään tekee paljon ja minä valitan liikaa ja vien miehen innon lähteä ulos (valitankin usein miksei laita lasten ulkovaatteita naulakkoon, koska ne on aina kateissa).. Sanoi että etsi uusi mies jos hän on niin paska ym typerää.
Kai mun on katsottava vaikuttaako isäkuukausi mitenkään. Sanoi kyllä, että voi mennä nukkumaan aiemmin.
Tuntuu vaan niin typerältä olla iloisuuden ja onnen kerjäläinen. Miksei toinen voi tykätä olla meidän kanssa.. En ikinä valita ulkona/ kaupungilla. Toisaalta luulen, ettämies tietää etten jättäisi sitä. Oon edelleen niin rakastunut vaikka se hullulta kuulostaa..
Kuulostaa kummalliselta aikuisen ihmisen käytökseltä, varsinkin lapsiperheessä. Minkä ikäinen mies on? Oma mieheni on 37 ja itse olen kymmenen vuotta nuorempi, meillä on kaksi pientä lasta, päiväkodissa molemmat. Mieheni on yrittäjä ja töissä 9-12h kuutena päivänä viikossa, plus käy salilla useamman kerran viikossa (aamuisin ennen töitä). Kotona on lasten kanssa ja meillä traditio on, että mies hoitaa iltapesut ja nukkumaanlaiton, koska minä olen lasten kanssa niin paljon enemmän. Käymme perheenä esim ulkona syömässä, teemme pihahommia, pelaamme lautapelejä, käymme ulkoilemassa jne. Ja minunkin miehelläni tähän riittää jaksamista vaikka on töissä puolet enemmän kuin miehesi. Ja kyllä mies tekee tämän omasta tahdosta koska perhe ja lapset ovat hänelle rakkaita ja tärkeitä. Sinun miehesi valitettavasti kuulostaa keskenkasvuiselta vastuunkarttajalta. Mikä perhe se sellainen on jossa mies pitää käskeä ja pakottaa olemaan omien lastensa ja vaimon kanssa?
No meillä molemmat on kotona. Onneksi helmikuussa menevät tarhaan. Ehkä sitten helpottaa... Mies on 33 ja minä 26.
Hyi miten pystyt nussiin tuollaista paskaläjää
Uskon, että miehelläsi oli tuota peliongelmaa jo ennen kuin teitte lapsia? Luulitko että hän kenties lopettaa pelaamisen naperoiden saamisen jälkeen? Olivatko lapset alunperinkään edes yhteinen haave, vai halusitko ne täyttämään jo ennestään tyhjää tilaa sinun ja puolisosi välissä?
Meilläkin mies pelaa. Tänäänkin puoli yhteen, vaikka aamulla menee töihin. Mutta luojalle kiitos, ettei lapsia ole siunaantunut.
Jätä mies? Selviät tälläkin hetkellä lukemani mukaan oikein hyvin yksinkin lapsiesi kanssa. Et mielestäni tarvitse yhtään aikuista lasta puntteihisi roikkumaan.