Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään joka olisi tyytyväinen sinkkuuteen?
15.12.2015 |
Nyt on tullut oltua jo pitemmän aikaa vapaaehtoisesti sinkku enkä aktiivisesti etsi kumppania. Tämä asia ei kuitenkaan tyydytä muita vaan hoetaan koko ajan, että kyllä se sinäkin vielä jonkun löydät ja yritetään saada sokkotreffeille lähteen. Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on just hyvä näin vapaalla jalalla enkä kaipaa suhdesotkuja. Olen muutenkin luonteeltani itsenäinen ja menevä nainen, mutta yhden illan hoidot tai seurustelu ei vain nappaa juuri nyt. Miksi se tuntuu olevan joillekin ongelma, että viihtyy sinkkuna ja heti aletaan etsiä ongelmia ja syitä yksin ololle. Olen tyytyväinen näin. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkku n. 3 vuotta ja olen tyytyväinen. Välissä olen tapaillut muutamia miehiä, mutta juttu ei ole lähtenyt luistamaan sen kummemmin. Jos tapaan jonkun mukavan ja kemiat menee yhteen, en pistä yhtään pahakseni että alkaisin seurustelemaan. Mutta en myöskään koe että mies ON PAKKO löytää tai elämä on tyhjää.
Minä olen tyytyväinen sinkkuuteeni. Takanani on kaksi vakavaa suhdetta ja nyt sinkkuna ollessani olen huomannut, että olen onnellisempi yksin kuin parisuhteessa, vaikka esimerkiksi edellinen suhteeni toimikin loistavasti. Olen ihminen, jota ärsyttää helposti tavallisetkin piirteet toisessa ihmisessä, otan hirveän stressin toisen miellyttämisestä ja pelkään jatkuvasti joutuvani pettymään, vaikka en edes sitä tahalleen tee! Niinpä tarvitsen paljon tilaa kaikissa ihmissuhteissa ja sitäpaitsi viihdyn yksin. Nyt yksin ollessa voin mennä ja tehdä asioita todella spontaanisti kysymättä muilta, käyttää rahani vain itseni hemmottelemiseen, nähdä ketä haluan, minulla on enemmän aikaa itselleni ja ihmissuhteilleni yms.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan treffeillä käymistä ja uusiin ihmisiin tutustuminen romanttisessa mielessä on ehkä epämukavinta ikinä. Olen kyllä yrittänyt parikin kertaa, mutta turhauduin vaan heti ja totesin että parempi lopettaa ajoissa ettei toiselle osapuolelle tule paha mieli. En ole ollut ihastunut kehenkään teini-iän jälkeen, joten seurusteluhaluttomuuteni voi toki johtua siitäkin.
En itse tee asiasta numeroa, mutta muut ihmiset kyllä senkin edestä. Monet sukulaiset luulevat minun olevan lesbo, koska en ole ikinä tuonut "miestä näytille". Seksistä tykkään kyllä ja siksi minulla onkin vakipano :D
Säälittävä elämä, ei voi muuta sanoa.
Puhua ihmisistä "vakipanona" ja kokonaisuutesi tämän perusteella. Toivon, että vielä kehityt oikeaksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan treffeillä käymistä ja uusiin ihmisiin tutustuminen romanttisessa mielessä on ehkä epämukavinta ikinä. Olen kyllä yrittänyt parikin kertaa, mutta turhauduin vaan heti ja totesin että parempi lopettaa ajoissa ettei toiselle osapuolelle tule paha mieli. En ole ollut ihastunut kehenkään teini-iän jälkeen, joten seurusteluhaluttomuuteni voi toki johtua siitäkin.
En itse tee asiasta numeroa, mutta muut ihmiset kyllä senkin edestä. Monet sukulaiset luulevat minun olevan lesbo, koska en ole ikinä tuonut "miestä näytille". Seksistä tykkään kyllä ja siksi minulla onkin vakipano :D
Säälittävä elämä, ei voi muuta sanoa.
Puhua ihmisistä "vakipanona" ja kokonaisuutesi tämän perusteella. Toivon, että vielä kehityt oikeaksi ihmiseksi.
Minä niin mielelläni tapaisin kasvotusten tällaisten juttujen kirjoittajat, jotta näkisin, millainen Oikea Ihminen siellä oikein jakelee tuomioitaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että tämmöisen ajattelun takana on yleensä jonkun sortin katkeroituminen koska suhteet eivät ole olleet sitä mitä olisi odottanut, toinen pettää, valehtelee, jättää tai roikkuu toisen uuvuksiin. Sitten vannotaan sinkkuutta, koska ei ole hajuakaan siitä mitä se on kun löytyy se jonka kanssa onkin oikeasti hyvä olla, jakaa ajatuksia ja nukkua vierekkäin. Uskon, että jokainen silti sisimmässään kaipaa sellaista, mutta päättää silti olla itseriittoinen, koska niin on helpompi.
Joillakuilla varmaan näinkin. Mutta monet parisuhteet vaikuttavat olevan todella huonoja, huonoa kohtelua ja kunnioituksen puutetta ja myös läheisyyden ja kosketuksen puutetta.
Itsellisissä ihmisissä on usein tietynlaista rohkeutta ja kykyä etsiä omanlaistaan elämää. Jos siihen rinnalle löytyy ihminen, jonka kanssa voidaan pitää yhtä, niin se on toki hieno juttu, mutta se tulee jos on tullakseen, Kovinkaan moni yksin elävä ihminen, ainakaan hieman vanhemmista, ei varsinaisesti etsi kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Kyllä sinä ilmaisit aivan selvästi sen, että omillaan viihtyvät ihmiset valehtelevat. Sinulla vain on stubbin luonto - kun tarpeeksi vakuuttelet, uskot itse, vaikkeivät muut uskoisikaan.
Millä sinä muuten selität sen, että vaikka minulla on aina riittänyt kiinnostuneita miehiä, minulle on monta kertaa ehdotettu yhteen muuttamista ja muutaman kerran kosittu ihan tosissaan, minä silti tykkään asua itsekseni ja asunkin? Onko niin, että alitajunnassani kaipaan hirveästi parisuhteeseen, mutta jokin outo voima pakottaa minut olemaan ilman?
Jäin tämän aiheen lukiessani miettimään erästä tuttua, jota kunnioitan paljon. Hän on ollut aina sinkku, huolimatta siitä että on aina ollut varsin hyvän näköinenkin ja vientiä olisi varmasti riittänyt. Hän on kuitenkin lapsesta asti kokenut kutsumusta hengelliseen elämään, ja vaikka ei ole mihinkään luostariin mennyt, niin on valinnut hengellisen tiensä takia puolisottomuuden ja lapsettomuuden. Ja tuo ihminen vaikuttaa rauhallisimmalta ja onnellisimmalta ihmiseltä jonka tunnen. Siksi itse ajattelen että ihmiset tosiaan on yksilöllisiä ja ihmisillä on eri teitä, ja olisi aika ylimielistä omasta näkökulmastaan kenenkään sanoa, että toisen tie on väärä tai perustuu vääriin motiiveihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sipulirenkaita, raakasipulisalaatti, sipulisalsaa, paahdetulla sipulirouheella kuorrutettu vakosipulipaistos.
Raakaa pissaa, kissanhiekkaa, tsunami, kattilan kansia, kolme varpaankynttä, kysta, kuormitettu isoäiti gratinoituna graniitilla, granaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Kyllä sinä ilmaisit aivan selvästi sen, että omillaan viihtyvät ihmiset valehtelevat. Sinulla vain on stubbin luonto - kun tarpeeksi vakuuttelet, uskot itse, vaikkeivät muut uskoisikaan.
Millä sinä muuten selität sen, että vaikka minulla on aina riittänyt kiinnostuneita miehiä, minulle on monta kertaa ehdotettu yhteen muuttamista ja muutaman kerran kosittu ihan tosissaan, minä silti tykkään asua itsekseni ja asunkin? Onko niin, että alitajunnassani kaipaan hirveästi parisuhteeseen, mutta jokin outo voima pakottaa minut olemaan ilman?
Elää valheessa ei ole sama asia kuin valehtelu. Näin sanoo minun kielitajuni ja yleinen elämäntaju.
Tarkoitin, että kieltää omat tarpeensa hyvinkin voimakkaasti. Tämä voi kostautua myöhemmin tavalla tai toisella. En sano, että aina on näin! Eli saatat hyvinkin olla poikkeus. Olen kuitenkin huomannut, että nämä "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä.
Eivät uskalla heittäytyä rakkauteen tai eivät sitä saa osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut parisuhdetta, häitä enkä lapsia. Juuri näin on hyvä. Olen kokeillut seurustelua pari kertaa, mutta ei toiminut minulle. Saan enemmän energiaa yksinolosta ja vapaudesta. En myöskään kaipaa suhdetta seksin takia, koska olen aseksuaali. Minulla ei ole mitään traumoja entisistä suhteista tai lapsuudesta, olen saanut elää onnelisena ilman sen suurempia vastoinkäymisiä.
Surettaa kuitenkin välillä se, että vanhemmat sukulaiset eivät ymmärrä elämäntapaani eivätkä usko, että lapseton sinkkunainen voi olla elämäänsä täysin tyytyväinen. En kuitenkaan ryhdy parisuhteeseen tai lastenhankintaan vääristä syistä, eli vain miellyttääkseni muita ihmisiä ja yhteiskuntaa.
-N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Kyllä sinä ilmaisit aivan selvästi sen, että omillaan viihtyvät ihmiset valehtelevat. Sinulla vain on stubbin luonto - kun tarpeeksi vakuuttelet, uskot itse, vaikkeivät muut uskoisikaan.
Millä sinä muuten selität sen, että vaikka minulla on aina riittänyt kiinnostuneita miehiä, minulle on monta kertaa ehdotettu yhteen muuttamista ja muutaman kerran kosittu ihan tosissaan, minä silti tykkään asua itsekseni ja asunkin? Onko niin, että alitajunnassani kaipaan hirveästi parisuhteeseen, mutta jokin outo voima pakottaa minut olemaan ilman?
Elää valheessa ei ole sama asia kuin valehtelu. Näin sanoo minun kielitajuni ja yleinen elämäntaju.
Tarkoitin, että kieltää omat tarpeensa hyvinkin voimakkaasti. Tämä voi kostautua myöhemmin tavalla tai toisella. En sano, että aina on näin! Eli saatat hyvinkin olla poikkeus. Olen kuitenkin huomannut, että nämä "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä.
Eivät uskalla heittäytyä rakkauteen tai eivät sitä saa osakseen.
En ole sama, jolle vastasit, mutta vastaan omasta puolestani tähän "surkea ihminen" -näkökulmaasi:
Hassuinta on se kun ihmetellään, miksen "saa" miestä. Minua isketään usein milloin missäkin, eli kyse ei ole treffimahdollisuuksien puutteesta tai "rumuudesta". Ei vaan kiinnosta miehet eikä naiset.
Miten olisin "surkea"? Olen hyvin koulutettu, teen rakastamaani työtä, minulla on ihania ystäviä, harrastan monipuolisesti, matkustelen paljon ja muutenkin nautin kaikin puolin elämästäni. En ole mikään sisällä ujona istuskeleva "reppana", joka ei uskalla tarttua tilaisuuksiin, vaan elän täysillä.
Miten vaikea on ymmärtää, että ihmisten luonteet ja kiinnostuksenkohteet on erilaisia? Kaikki eivät ihan oikeasti kaipaa sitä pyhää parisuhdetta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Kyllä sinä ilmaisit aivan selvästi sen, että omillaan viihtyvät ihmiset valehtelevat. Sinulla vain on stubbin luonto - kun tarpeeksi vakuuttelet, uskot itse, vaikkeivät muut uskoisikaan.
Millä sinä muuten selität sen, että vaikka minulla on aina riittänyt kiinnostuneita miehiä, minulle on monta kertaa ehdotettu yhteen muuttamista ja muutaman kerran kosittu ihan tosissaan, minä silti tykkään asua itsekseni ja asunkin? Onko niin, että alitajunnassani kaipaan hirveästi parisuhteeseen, mutta jokin outo voima pakottaa minut olemaan ilman?
Elää valheessa ei ole sama asia kuin valehtelu. Näin sanoo minun kielitajuni ja yleinen elämäntaju.
Tarkoitin, että kieltää omat tarpeensa hyvinkin voimakkaasti. Tämä voi kostautua myöhemmin tavalla tai toisella. En sano, että aina on näin! Eli saatat hyvinkin olla poikkeus. Olen kuitenkin huomannut, että nämä "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä.
Eivät uskalla heittäytyä rakkauteen tai eivät sitä saa osakseen.
No niin, nyt aloit ottaa askelia taaksepäin. Minä siis saatan olla poikkeus, mutta loppujen lopuksi yksinään viihtyjät (lainausmerkeissä tietenkin) ovat monin tavoin surkeita ihmisiä.
Sinä syytät ilman parisuhdetta viihtyvien ihmisten elävän valheessa, minä puolestani syytin sinua ihan reilusti valehtelemisesta; älä yritä niputtaa näitä kahta erillistä asiaa yhdeksi. Mitä tarkoitat sillä, että joku - kuka - kieltää tarpeensa hyvin voimakkaasti? Sinäkö määrittelet sen, mistä ihmisten mielipiteet ovat peräisin, ja millä perusteella? Ja millä tavalla sinkkuna viihtyminen eli sinun sanojesi mukaan "tarpeidensa kieltäminen" kostautuu?
Mielipiteesi siis perustuvat omiin havaintoihisi, jotka kyllä näkyvät olevan perusteellisesti sinun yksioikoiseen lähtökohtaasi (= "ihminen ei voi olla tyytyväinen sinkkuna") pohjautuvia ennakko-olettamuksia ja ns. varmoja tietoja. En yhtään ihmettele, että olet kerännyt havainnoitaviksesi pelkästään noita monin tavoin surkeita ihmisiä. Voi nimittäin olla niin, että muunlaiset eivät seurassasi viihdy.
"Eivät uskalla heittäytyä rakkauteen tai eivät sitä saa osakseen."
Okei. Pitikin ruveta keskustelemaan Hertta- ja Harlekiiniviihteelle maailmankuvansa perustaneen ihmisen kanssa. Heippa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Kyllä sinä ilmaisit aivan selvästi sen, että omillaan viihtyvät ihmiset valehtelevat. Sinulla vain on stubbin luonto - kun tarpeeksi vakuuttelet, uskot itse, vaikkeivät muut uskoisikaan.
Millä sinä muuten selität sen, että vaikka minulla on aina riittänyt kiinnostuneita miehiä, minulle on monta kertaa ehdotettu yhteen muuttamista ja muutaman kerran kosittu ihan tosissaan, minä silti tykkään asua itsekseni ja asunkin? Onko niin, että alitajunnassani kaipaan hirveästi parisuhteeseen, mutta jokin outo voima pakottaa minut olemaan ilman?
Elää valheessa ei ole sama asia kuin valehtelu. Näin sanoo minun kielitajuni ja yleinen elämäntaju.
Tarkoitin, että kieltää omat tarpeensa hyvinkin voimakkaasti. Tämä voi kostautua myöhemmin tavalla tai toisella. En sano, että aina on näin! Eli saatat hyvinkin olla poikkeus. Olen kuitenkin huomannut, että nämä "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä.
Eivät uskalla heittäytyä rakkauteen tai eivät sitä saa osakseen.
No tuo oli törkiää yleistämistä, että "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä! Kyllä niitä surkimuksia löytyy varsin paljon myös parisuhteissa elävistäkin! Jotkut ei vaan voi käsittää, että yksinelämä voi olla myös varsin rikasta.
Minä olen tyytyväinen, mutta eipä ole kukaan koskaan kysellyt minulta miksi olen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan aivan aidosti viihtyy ilman sitä rakkainta ja tärkeintä henkilöä tässä elämässä. Lapsi ei aja samaa asiaa, tarkoitan tasavertaista aikuissuhdetta.
Kyseessä lienee defenssi, joka tietysti on hyödyllinen kuten defenssien tehtävä on. Uskotellaan ja itsekin toki uskotaan siihen, että yksin on parempi. Mutta jos tässä valheessa ikään kuin viihtyy, niin mitä kukaan siihen on sanomaan.
Pahempi se on, että masentuu totuudesta.
Onpa sinulla omahyväiset ja ahdasmieliset käsitykset muiden ihmisten ajatuksista.
Jos ryhdytään keksimään kyökkipsykologian avulla defenssejä, löydän sinusta heti yhden oikein vonkaleen. Sinä haluat hankkiutua tai olet jo hankkiutunut parisuhteeseen ympäristön paineen vuoksi, koska "kaikkihan sitä haluaa" ja jo lehtien otsikoista olet tiedostamattasi imenyt itseesi käsityksiä kuten sen, että "jo joka viides nainen jää lapsettomaksi" ja "jo joka kahdeksas ei löydä parisuhdetta". Pienillä sanoilla voidaan helposti ohjata kielellisesti hieman hoksaamattomamman ihmisen mielipiteiden kehitystä. Melko varmasti olet myös osallistunut koulussa uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun ja näin saanut ison paketin huomaamatonta ydinperheaivopesua ajatusmaailmaasi. Tämän lisäksi sinä olet kehittänyt defenssin, joka pitää sinut huonommassakin parisuhteessa, vaikka jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle antaisit auliisti eroamisneuvoja. Ja sama defenssi saa sinut ajattelemaan, että toista mieltä olevat ovat valehtelijoita. Olisihan se kamalaa, jos sinä joutuisit myöntämään itsellesi, että ihmiset ovat onnellisia omillaan ja tällaisten keskustelujen osuessa kohdalle tyytyväisiä muun muassa siihen, että he eivät ole joutuneet samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Voisit vaikka masentua semmoisesta totuudesta.
Mitäs tämmöisestä analyysistä tykkäät? :)
Nro 7
Tykkään sinänsä analyysistasi. Näin toki voi ajatella, kun pohjana on vain yksi kirjoitus. Olisi periaatteessa voinut oikeaankin osua.
Mutta: olen syntynyt vasemmistolaiseen, täysin ateistiseen perheeseen. Olin harvinaisuus, koska en osallistunut uskonnonopetukseen, en myöskään käynyt rippikoulua.
Lama-aikana olin jo äiti kahdelle lapselle. En ajattele, että kukaan valehtelisi. Tarpeidensa kieltäminen alitajunnan tasolla on eri asia.
Kyllä sinä ilmaisit aivan selvästi sen, että omillaan viihtyvät ihmiset valehtelevat. Sinulla vain on stubbin luonto - kun tarpeeksi vakuuttelet, uskot itse, vaikkeivät muut uskoisikaan.
Millä sinä muuten selität sen, että vaikka minulla on aina riittänyt kiinnostuneita miehiä, minulle on monta kertaa ehdotettu yhteen muuttamista ja muutaman kerran kosittu ihan tosissaan, minä silti tykkään asua itsekseni ja asunkin? Onko niin, että alitajunnassani kaipaan hirveästi parisuhteeseen, mutta jokin outo voima pakottaa minut olemaan ilman?
Elää valheessa ei ole sama asia kuin valehtelu. Näin sanoo minun kielitajuni ja yleinen elämäntaju.
Tarkoitin, että kieltää omat tarpeensa hyvinkin voimakkaasti. Tämä voi kostautua myöhemmin tavalla tai toisella. En sano, että aina on näin! Eli saatat hyvinkin olla poikkeus. Olen kuitenkin huomannut, että nämä "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä.
Eivät uskalla heittäytyä rakkauteen tai eivät sitä saa osakseen.
No tuo oli törkiää yleistämistä, että "yksinään viihtyjät" ovat loppujen lopuksi monin tavoin surkeita ihmisiä! Kyllä niitä surkimuksia löytyy varsin paljon myös parisuhteissa elävistäkin! Jotkut ei vaan voi käsittää, että yksinelämä voi olla myös varsin rikasta.
Tämä! Esim. about puolet Av-mammoista tuntuu roikkuvan ihan paskoissa parisuhteissa, mutteivät uskalla erotakaan, kun sitten pitäisi esim. itse elättää itsensä ja se vahinkopenskakin, joka tuli pusattua maailmaan, vaikka mies tahtoi abortin. Kyllä mä tuollaisia pidän aika luusereina moniin sinkkuihin verrattuna.
Minä :)
Vuosikausia toki tässä prosessissa kesti. Aiemmin halusin löytää parisuhteen ja saada lapsia. Kokemuksieni perusteella en kuitenkaan ole parisuhdemateriaalia, joten sinkkuuteen on ollut pakko totutella ja alkaa nauttimaan kun miestä en koskaan saisi vaikka kuinka olisin yrittänyt :D Aika kuluu töissä, harrastuksissa ja muussa kuin kumppanin kanssa ollessa.
Ainoa seikka on, että sinkkuudestani en halua oikeastaan lainkaan puhua, mieluiten en edes kysyttäessä. Johtaa aina ihmettelyyn, syiden tivaamiseen ja miehiltä saan vain ja ainoastaan negatiivista palautetta, että mikä minussa on vialla.
Just näin! Puoliso ja lapset ovat joidenkin mielestä ainoa oikea tie, totuus ja elämä... ilman niitä elämä on arvotonta, vailla päämäärää. Täytyy olla vikaa, jos ei ole kumppania tai lapsia. Voi voi... ja puoliso ja lapset ne aina sitten onnelliseksi vasta tekeekin. Hoh hoi..