Lapset väsyneitä mummolareissun jälkeen
Lapset oli yhden yön yökylässä mummolassa ja seuraavana päivänä kovat kiukuttelut väsyneinä, nukkumaan menty puoli kymmenen jälkeen (2- ja 4-vuotiaat). Tuntuu olevan sääntönä että unille mennään 9 jälkeen, jolloin nukahtaminen voi venyä (yliväsyneenä) jopa 22:30 asti... Ihmettää tuo mummolan ajatusmalli, että ruvetaan nukuttamaan selvästi normaalia myöhemmin, että olis muka helpompi saada tenava nukahtamaan vaikka käykin usein just päin vastoin ja seuraavana päivänä kiukutellaan väsyneinä. Onko muiden mummoloissa samaa ajatusmallia? Meillä sama toistuu molemmissa ja nyt tuntuu siltä ettei viittis sinne enää jättää yökyläilijöitä (vaikka on sekä mummolan että lasten toive) kun on seuraava päivä niin raskas väsyneiden tenavien kanssa. Onko muita keillä on näin? Muuten kyllä kaikki toimii hyvin, mutta tämä nukutuskuvio rupeaa hiukan ärsyttämään. (nytkin tarjouduttiin hakemaan lapset yöksi kotiin, mutta mummo halus lapset yökylään).
Kommentit (26)
Hae lapset vasta iltakuudelta. Seiraavalka kerralla mummo laittaa lapset ajoissa nukkumaan. Minä olen sanonut isovanhemmille, että sen kun annatte syödä makeaa mahan täydeltä ja hillua myöhään pystyssä, mutta itse siivoatte oksut ja valvotte riehumiset.
Heh, itsellä kohta yläasteikäiset lapset ja olisivatko yöpyneet tähän mennessä yhteensä noin viisi kertaa isovanhemmillaan. Monesti tuntuu että ne joilla on tällaiset osallistuvat (appi)vanhemmat pitävät lastenhoitoapua itsestäänselvyytenä eivätkä oikein osaa arvostaa sitä. Niin se kai monesti on että monien asioiden arvoa ei näe ennen kuin ne menettää.
Vierailija kirjoitti:
Heh, itsellä kohta yläasteikäiset lapset ja olisivatko yöpyneet tähän mennessä yhteensä noin viisi kertaa isovanhemmillaan. Monesti tuntuu että ne joilla on tällaiset osallistuvat (appi)vanhemmat pitävät lastenhoitoapua itsestäänselvyytenä eivätkä oikein osaa arvostaa sitä. Niin se kai monesti on että monien asioiden arvoa ei näe ennen kuin ne menettää.
Sama juttu. Moni jolla on siinä omat vanhemmat ja miehen vanhemmat monella lailla lähellä ja avuliaita, ei oikein osaa nähdä ja arvostaa heitä aikuisina ihmisinä, joiden reviiriä pitää kunnioittaa. Tavallaan se napanuora ei ole aivan itselläkään katkennut. Pidetään hirveän tärkeänä että lapsia pitää kaikkien hoitaa kuten äiti määrää. Ja mummot tottelee, jostain kumman syystä, vaikka jossain vaiheessa aikuiselle lapselle pitää osata sanoa, että täällä määrään minä ja sinä määräät sitten siellä omassa kodissasi.
Ne jotka saa joka risaukseen lastenhoitoapua, on yleensä niitä väsyneimpiä. Heillä on niin monta ihmistä jotka höösää siinä ympärillä huolehtimassa että väsyttääkö sua, että siihen väsymykseen helposti kiinnitetään hirvesäti huomiota. Väsymys kuitenkin usein kuuluu vanhemmuuteen, ei se ole mikään pipi jonka oma äiti tai anoppi on velvollinen puhaltamaan pois. Sen väsymyksen kanssa eletään, väsyneenä, ja joskus tulee päivä ettei enää ole niin väsynyt. Ei se niin vakavaa ole jos elämästä kuitenkin selviää.
Minulla on 12-vuotias lapsi, ja yhden ainoan kerran yöpynyt isovanhemmilla, silloin minäkin yövyin siellä. Siitäkin on jo vuosia aikaa.
Ei se vierailun jälkeisen päivän väsymys ja kiukuttelu välttämättä johdu erilaisesta nukkumarytmistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että lapset ovat skarpanneet ja olleet "kilttinä" siellä mummolassa. Kotiin tullessa omalle äiskälle on hyvä kiukutella kaikki ne kiukut, mitkä on jääneet mummulle kiukuttelematta. Meillä ainakin on enemmän tai vähemmän kaikkien lasten kanssa ollut tämä sama kuvio. Lisäksi lapsia tietysti harmittaa kun kiva mummolla reissu päättyy ja arki omassa kodissa alkaa. Niin että ihan normaalia tuollainen, eikä siitä kannata tai voi mummoa ja pappaa syyttää. Onhan se hermoja raastavaa, kun on ollut lapsia ikävä ja takaisin tulee kiukkupusseja. Mutta yleensä se ensimmäinen kiukkukohtaus menee suht nopeasti ohi kun ei itse provosoidu. Sitten läheisyyttä ja syliä, lapset kainaloon ja luetaan, niin johan laantuu äksyily. Olkaa vain kiitollisia että teillä on joku yökyläilypaikka noinkin pienille. Kaikilla ei tosiaankaan ole.
Voi Amen!