Ärsyttävät/oudot/ihanat naapurimme

Vierailija kirjoitti:

Joku kiskoo saman tien kaikki laput irti meidän kerrostalosta. En tiedä miksi. Yhtenä iltana eräs naapuri jätti aivan ihanan kiitoslapun, ja varhain aamulla se oli kadonnut. Saunavuorolla kaikki miettii, kuka ne repii. Ei siis ole mistään ilkeistä heippalapuista kyse, vaan ihan tyyliin "avain löytynyt", "kiitos sille ihanalle ihmiselle joka oli löytänyt lompakkoni ja laittanut sen postilaatikkoon" jne. Kerran laitoin itse vastaavan iltakahdeksalta, yhdeksältä koiran kanssa ulos mennessä sitä ei enää ollut.

 

*

Todella ärsyttäviä ovat vain ne, jotka jättävät autonsa aivan portaisiin kiinni tukkien pihatien niin, ettei siitä mahdu ohi pyörää taluttaen tai jos on vaikka kauppakassi kannettavana, ja vaunujen kanssa on mahdotonta päästä sisälle. Juuri pari päivää sitten jouduin könyämään talon toiselta puolelta vaunujen kanssa jäisiä portaita alas kellariin ja sitä kautta sisään. Helkutti soikoon.

Asutaankohan me samassa talossa? Olen itsekin laittanut seinälle ilmoituksen (tärkeän sellaisen) eikä lappu siinä kauaa viihtynyt. Olen myös huomannut että mitkä tahansa muutkin asukkaiden tms kiinnittämät laput  katoavat melko nopeaan. 

Ja tuo pihatien tukkiminenkin on myös tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakerran asukkaan sekarotuinen koira ulvoo eroikävää. Naapurin mielestä ongelmaa ei ole. Se toteaa  vain olkiaan kohauttamalla että: "Ei se niin kauaa kerralla huuda, lopettaa aika pian". Niin joo, mutta kun naapuri tekee kolmivuorotyötä, ja koira välillä riehaantuu ulvomaan ennen kello kuutta aamulla tai keskellä yötä. Siihen kuolonulvontaan ei ole kiva herätä. Tähän päälle piski räksyttää siivoojille, postinkantajille, hississä kulkijoille... Ei kauaa kerrallaan, vain noin 10-20min/sessio, mutta toistuvasti ja äänekkäästi. Isännöitsijlle lähetin kerran meiliä asiasta, no comments. Nyt on hiljalleen pinna kiristynyt niin, että harkitsen suklaan syöttämistä naapurin postiluukusta. SIitähän rekku sais ripulin, eikö? (...joojootiedäntiedän, ilkeetä, mut kun mä en JAKSA...)

 

Se koira voi kuolla siihen suklaaseen.

No oppiipahan naapuri sit kerrasta ja toteutuu tuo "ongelmaa ei ole" skenaario muidenkin kuin pelkän koiran omistajan osalta.

Ai että pitääkö naapuria opettaa rääkkäämällä viatonta eläintä!? Sukaaa ei välttämättä tapa koiraa ja vaikka tappaisikin, niin kyseessä on melkoisen tuskallinen kuolema. Joka tapauksessa suklaa saattaa aiheuttaa pahoja sisäelinvaurioita. Todella sairasta kaataa omat murheensa viattoman eläimen niskaan ja vielä noin julmalla tavalla.

Mua itseäni harmittaisi eniten sen koiran eroikävä ja se ettei omistajaa kiinnosta. 

Vaikka ulvominen yms rassaakin, niin kaikkein eniten siitä kärsii se koira. Minä tekisin tarkkaan laaditun eläinsuojeluilmoituksen ja ehkä ennen sitä ilmoittaisin kirjeitse näille omistajille. Kirjoittaisin asiani koiran näkökulmasta.

Jos mikään ei auttaisi, niin isännöitsijälle valitusta niin kauan kuin ongelma jatkuu. Ehkä asukas saisi häädön (?) jos ei keksisi mitään ratkaisua koiransa ongelmille, tai viitsisi mitään ratkaisua hakeakaan.

HArmi sinänsä ettei häätö auta mitään koiran kärsimyksiin.

Vastapäätä asuu Hullu Tuulettaja. Kun muutin tähän (kerros)taloon, olin jo soittamassa poliiseja, kun naapurilla oli ollut ikkuna helmikuun pakkasilla muutaman päivän auki. No, en ehtinyt soittaa, kun näin naisen ikkunassa. Ei ole vieläkään selvinnyt, pitääkö se himassaan jääkarhua vai rakentaa iglua, mutta säällä kuin säällä se tuulettaa.

Asuin aikanaan taloyhtiössä, jossa asui myös lauma uteliaita ja ilmeisesti tekemisen puutteessa olevia eläkeläisrouvia. Pari viikkoa taloon muuttamisen jälkeen postiluukustani tippui vapisevalla kaunokirjoituksella kirjoitettu kirje, jossa luki että "Taloyhtiömme naistoimikunta pyytää teitä hankkimaan parvekekukkia, jotta taloyhtiön julkisivu olisi mahdollisimman kaunis ja yhtenäinen." Alla oli vielä luettelo julkisivuun sopivista kukista.

Persaukisena opiskelija ei paljon kiinnostanut käyttää viimeisiä rahoja parvekekukkiin, joten yllättäen en niitä hankkinut. Pari viikkoa myöhemmin tuli postiluukusta taas kirje, jossa luki että "Pyynnöstämme huolimatta ette ole tehneet mitään parvekekukkien, ja näin ollen yleisen viihtyvyyden eteen. Pyytäisimme teitä myös vaihtamaan verhonne taloyhtiön julkisivuun sopiviksi, esimerkiksi pitsiset tai kukkakuvioiset verhot olisivat kauniit. Terveisin taloyhtiön naistoimikunta."

Siinä kohtaa soitin isännöitsijälle, ja kysyin että onko tässä talossa todellakin olemassa jokin parvekekukka- ja pitsiverhopakko. Isännöitsijä alkoi nauramaan, ja totesi että kyseessä on kolmen eläkelaisrouvan joukko, jolla ei todellakaan ole muuta tekemistä kuin kytätä muiden tekemisiä, eikä heistä kuulemma tarvitse välittää.

Näitä kirjeitä putoili vielä myöhemminkin postiluukusta, enkä enää edes muista mitä kaikkea ne koskivat. Aikanaan ne ärsyttivät, nyt lähinnä naurattaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi yläkerran yksinäinen ukko, kantapääastuja, ylipainoinen. Joka ei syö muuta kun mikroruokia. Kuulee kun kotiin se tulee niin suoraa kävelee keittiöön ja laittaa mikron päälle. . Paukauttaa vielä sen oven että koko talo kuulee!

Joka IKINEN päivä..

Tahtoisin niin katkasta noi sen jalat poikki.. Jaksa tollasta idioottia! Täälä joutuu pitämään korvatulppia tuon ukon takia.

Omg, syö joka päivä, the horror. Korvatulpat ei muuten auta tömistelijöihin joten älähän lässytä siellä.

Oletko hieman yksinkertainen, kyseinen ylipainoinen ukko metelöi muutakin ääniä kuin kävelee kantapäillä. Ja kyllä auttaa korvatulpat. Ja viitaten tuohon ruokan, kyllä nyt ihminen joka päivä TIETENKIN syö, tsiisus.. Tai no.. Mitä mä sulle edes avaudun kun olet harvinaisen tyhmä :D

64. ihana! 

Harmi, etteivät naapureiden asiat kiinnosta erityisemmin. Tervehdin tietenkin käytävässä ja vaihdan pari sanaa tutumpien kanssa, mutta verhoihin ja istutuksiin en ole vielä puuttunut. Loistava esimerkki ensi kesää varten! ;)

Joka perjantai samaan aikaa, erää juopon saunavuoron aikaan... Mitäs muutakaan kuuluu kuin kännistä hoilausta. :D yritän välillä kuunnella korva kiinni ilmastointi kanavassa että mitä siellä laulaa tällä kertaa mutta en vielä ole saanut yhtään selvää säveltä/sanaa. 

Vaan muutamalla on ollut oikeasti mukavia naapureita. Ollaanko me oikeasti niin kamalia ihmisiä? Onko tämä ' kamalat naapurit' vain perisuomalainen ilmiö?

Ainut ääni, mitä naapuriasunnoistani koskaan kuuluu on kun yläkerran koiran luu paukahtaa lattiaa vasten silloin tällöin parin haukahduksen säestämänä. Jos joku tulee rappukäytävässä vastaan, moikataan ja välillä myös silitän hississä tuota naapurin söpöä labbista. Siinä kaikki mitä naapureistani koskaan kuulen / näen. Ei bileitä tai melua ikinä. Asiallista, työssäkäyvää, hillittyä, urheilullista porukkaa. Täydelliset naapurit minun makuuni :D

Näistä naapureista ei onneksi ole sisällä haittaa (ei huutoa, musiikkia, tömistelyä tmv.), mutta ulkona on. Keski-ikäinen juoppopariskunta. Pahasti ylipainoisia, joka päivä aivan tolkuttomassa kännissä. On oksettavaa katsella, kun satun kävelemään kotiinpäin, niin nainen vetäisee housut alas keskellä tietä, menee kyykkyyn ja alkaa kusemaan alleen. Mies odottaa vähän matkan päässä, että matka lähibaariin voi jatkua. Eikä ole ensimmäinen kerta, tuo ulkona kuseminen. Heille on huomautettu asiasta, mutta eivät känniltään ymmärrä mistään mitään.

Mies on onneksi harmittomampi, mutta naisella on tapana harrastaa tätä kusemista varsinkin. Pariin otteeseen tämä nainen on myös tullut ovelleni (vaikken tunne häntä), kysellyt bileitä tai viinaa. Kerran hänellä oli kahvikupissa kiljua mukanaan ja yritti tarjota sitä minulle samalla kaataen puolet kiljusta päälleni ja oveni edustalle.

Sisäkissani karkasi rivitalo/luhtitaloalueella.

Olin huolissani kissastani ja lähdin kissani perään ja kutsuin kissaani.

Kuulin seuraavaa: Tuolla se on se perkeleen kissa-akka. Tuo huuto tuli vastapäisen luhtitalon yläparvekkeelta.

Pari viikkoa tuon jälkeen siivosin ovi auki ja imuroin eteistä ja portaita. Kuulin huutoa.

Tuo aiemmin huutanut nainen seisoi edessäni, huskykoiran kanssa. Silmät pippurin kokoisina se huusi että "nyt mie päästän tämän koiran irti ko sie olet päästänyt kissan irti.

Tuo koira hyppäsi likaisilla tassuilaan kohti minua. Laittoi tassut kaulani viereen.

Koko lapsuuteni ja varhaisen aikuiselämäni olen elänyt koirien kanssa. Vaistomaisesti aloin hyvitellä ja tutustua koiran kanssa.

Sen verran tuo akka vitutti, että siinä silitellessäni hänen koiraa, sanoin että "sullehan taisikin tulla pyykkiä ja näytin huppariani". "Niin ja puistoalueella on ollut koiranpaskoja. Lapsiperheet ei tykkää siitä ja syyĺlistä on etsitty. No mutta nythän ainakin tiedetään, kenen koiran paskat siellä häiritsee."

Sen jälkeen suljin oven. :)

Hyi helvetti, suklaa voi olla koiralle hengenvaarallista!!! Haluatko oikeasti tappaa naapurisi koiran?!

Täältä löytyy myös tuollainen kaikesta valittava 65-70v patu. Asumme kerrostalossa. Juuri nuo lasten leikeistä valittamiset ja pihan läpi kulkemisesta valittamiset ja se, ettei pyörävarastossa saisi hänen mukaansa säilyttää polkupyöriä kun se on paloturvallisuusriski.

Kaikkein koomisin tapaus oli kyllä seuraava, olimme ystäväni (molemmat 25v) kanssa kesällä pihanurmella viltin päällä pienten lastemme kanssa ja nautimme lämpöisestä päivästä. Eiköhän tämä tapaus marssi paikalle ja töksäytä "Ihan turha tulla siihen ikkunan alle paljastelemaan, minua ei synnyttäneet eukot kiinnosta"

Kesällä kun nyt yleensä käytetään kesävaatteita, meillä oli topit ja shortsit päällä. 

Siis tokihan olimme siinä siksi, että yritimme iskeä sen hampaattoman kääkän :D

Te jotka kutsutte vanhuksia "hampaattomaksi kääkäksi" ja muuksi törkeäksi, eikö teitä ole opetettu kunnioittamaan vanhuksia?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kutsutte vanhuksia "hampaattomaksi kääkäksi" ja muuksi törkeäksi, eikö teitä ole opetettu kunnioittamaan vanhuksia?

Kunnioitan vanhuksia, mikäli he kunnioittavat muita ja käyttäytyvät asiallisesti. Moni vanhus tuntuu ajattelevan, että he saavat käyttäytyä törkeästi pelkästään korkean iän vuoksi, ja silti muiden pitäisi arvostaa heitä.

Musta tuntuu, että mulla on ollut normaaleja naapureita viimeksi silloin kun vielä asuin lapsuudenkodissani. Sen jälkeen on ollut mm. sellainen mummu, joka ruokki rivitalopihallaan hirveää oravalaumaa ja oli opettanut ne olemaan täysin pelkäämättä ihmisiä. Huomauttaminen sai aikaan vain sen, ettei mummu enää puhunut meille, tervehtimisestä puhumattakaan. Niitä elukoita sai sitten varoa niin, ettei esim. ovea voinut jättää hetkeksikään auki tai tuulettaa ikkunat auki, koska tunkivat sisään. Kun nukutin esikoistani meidän omalla pihalla vauvanvaunuissa, istuin joka sekunnin metrin päässä ikkunan takana vahdaten niitä vaunuja luuta kädessä, että ehdin hätistellä oravat pois, jos näyttivät kiinnostuvan vaunuista.  

Seuraavassa asunnossa oli sitten mm. tuurijuoppo yh-isä, joka tykkäsi vuodattaa kaikki surkeimmatkin salaisuutensa meidän ikkunan alla puhelimeen kailottaen. Hänen lapsistaan tein lasuilmoituksia, kun olivat välillä päiväkausia keskenään.

Sitä seuraavassa asunnossa naapuriksi valikoitui hullu professori, joka vihasi lapsia ja autoja. Meiltä löytyi molempia, joten emme sitten kauhean hyvin tulleet toimeen. Kommunikointi oli melko yksipuolista ja se tapahtui lähinnä proffan toimesta meidän auton ikkunaan jätettyjen ei-niin-positiivisten heippa-lappujen välityksellä.  

Nykyiset naapurit ovat enimmäkseen aika etäisiä, mutta perin harmittomia. Tosin yhdellä isännällä on omituinen hinku ryhtyä äänekkäisiin remppahommiin klo 21 jälkeen. Valoisaan aikaan vetelee lonkkaa, mutta auta armias, kun normaali väki alkaa laittautua yöpuulle, silloin pärähtää sirkkeli pihalla käyntiin. Lopettaa kyllä, kun asiasta huomauttaa, mutta sama meno saattaa jatkua heti seuraavana iltana.

Tämänhetkinen naapuri on kova varmistelemaan. Lähtiessään kotoa rynkyttää oveaan ilmeisesti varmistellessaan, että se on kiinni. Repii siis ovea viitisen kertaa kauhealla ryminällä, pitää tauon (tilaa ilmeisesti hissin) ja palaa tekemään uudestaan, joskus parikin kertaa. Joskus palaa ulkoa vielä uudestaan varmistelemaan. On ilmeisesti myös vuorotyössä, joten tekee tätä usein öisinkin kotiin tullessaan. Ja toki ihan muinakin päivinä, ilmeisesti ennen nukkumaan menoa pitää varmistella vielä jossain kolmen sarjoissa rynkyttämällä vähintään kolmeen eri otteeseen, että onhan se ovi varmasti kiinni. Todella rasittavaa kun siihen rynkytykseen oikeasti herää ja on ihan jatkuvaa. En tiedä voiko tuollaisesta valittaa kun tämä varmaan kärsii jostain pakko-oireista?

Meidän taloyhtiössä asuu joku ihme mies, joka aina mut nähdessään huutaa "Kato, karvajalka!" En tunne kyseistä miestä tai tiedä tyypistä ylipäätään yhtään mitään, mutta veikkaan, ettei ole niin sanotusti ihan kaikki muumit laaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka päättelette että mikroa käyttävät syövät vain mikroruokia:

Jotkut ihmiset tekee isomman satsin vaikkapa makaronilaatikkoa ja pakastavat sitä rasioihin, se on kuitenkin kiva syödä ensi viikollakin lämpimänä niin täytyisikö se pannulla paistaa ettei kuulu mikron klingahdusta :D

Ja auta armias jos tuosta päätellään ihmisen koko ruokavalio, itse sulatan joka aamu marjoja pakkasesta kun teen smoothien (ei mene aamulla oikein alas muu) luulevat varmaan että vedän saarioisten roiskeläppiä 24/7 :D

Mikset ota marjoja jo illalla jääkaappiin sulamaan? 

Sitten smoothieen pitäisi laittaa erikseen jäitä, sillä smoothien kuuluu olla hyvin kylmää. Jäisiä marjojakaan ei kannattaisi sulattaa, vaan kipata blenderiin ihan sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämänhetkinen naapuri on kova varmistelemaan. Lähtiessään kotoa rynkyttää oveaan ilmeisesti varmistellessaan, että se on kiinni. Repii siis ovea viitisen kertaa kauhealla ryminällä, pitää tauon (tilaa ilmeisesti hissin) ja palaa tekemään uudestaan, joskus parikin kertaa. Joskus palaa ulkoa vielä uudestaan varmistelemaan. On ilmeisesti myös vuorotyössä, joten tekee tätä usein öisinkin kotiin tullessaan. Ja toki ihan muinakin päivinä, ilmeisesti ennen nukkumaan menoa pitää varmistella vielä jossain kolmen sarjoissa rynkyttämällä vähintään kolmeen eri otteeseen, että onhan se ovi varmasti kiinni. Todella rasittavaa kun siihen rynkytykseen oikeasti herää ja on ihan jatkuvaa. En tiedä voiko tuollaisesta valittaa kun tämä varmaan kärsii jostain pakko-oireista?

Kuulostaa tutulta. Sori! Koitan parantaa tapani. Se vaan on jossain selkäytimessä se varmistelu :D