Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko elettävä vaikka ei haluttaisi?
14.12.2015 |
Tiedän että olen perheelleni tärkeä mutta mulle se ei riitä. On asioita jotka eivät tässä elämässä muutu. Olen niitä käsitellyt terapiassa vaikka kuinka mutta en voi niitä hyväksyä. En jaksaisi pelkään perheenikään takia elää.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoilla linjoilla 19 kanssa, ei meillä ole pelkästään oikeuksia, myös velvollisuuksia. lisäisin tuohon myös, että omille vanhemmilleen on todella todella raskas taakka haudata lapsensa.
Ymmärrän, että itsemurha on eräänlainen sairaskohtaus, mutta ap:kin on sen verran tolkuissaan, että täällä kyselee. Mitenkään muuten en voi vastata. Elää on pakko, yritä etsiä sitä valoa tuntemattomasta tulevaisuudesta, kaikki voi olla silloin paljon paremmin.
Näin olen jo vuosikymmenet tehnytkin. Yrittänyt aina ajatella että seuraava vuosi on varmasti parempi, silloin tapahtuu minunkin elämässäni jotain hyvää ja pääsen eteenpäin niin ei vaan ole koskaan käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähestyn ap asiaasi ihan sinun itsesi kannalta, sillä kenellekään muulle et ole edes velkaa, etkä varsinkaan ainakaan sellaisille jotka ovat olleet aktiivisesti osakkaina juuri sinun pahan olosi muodostumisessa ja kehittymisessä. Mutta ei mennä siihen, koska sellaisen loputon vatvominen ei todellakaan johda minnekään eikä se muuta mitään, joskin tapahtumien ymmärtäminen ei ole huono asia, mutta lopulta vääränlainen liiallinen ymmärtäminen voi sitä ollakin. Siitä pitäisi vain nousta ja jättää taakseen. Sitten kun joskus jaksat ja jalkasi kantavat edes vähäsen.
On sinun siis hyvä elää ihan itsesi takia, sillä se mikä nyt on synkeää, voi joskus alkaa näyttää toisenlaiselta. Oikeastaan jo se kun mietit tuollaisia synkeyksiä, kertoo omasta mielestäni siitä että sinussahan on syvyyttä ja ajattelukykyä ja sitä ei muuten kaikissa ihmisissä juurikaan ole, joten kyllä kannattaa yrittää jaksaa ja kanavoida vielä jonakin päivänä syvällisyyttäsi tai muita ominaisuuksiasi johonkin muuhun, minkä saatat keksiä vasta paljon myöhemmin, että mitähän se saattaisi olla. Äläkä myöskään liimaa päällesi tämän yhteiskunnan keksimiä inhottavan typeriä ja hävyttömän lokeroivia sanoja, sillä sinä et ikinä ole yhtä kuin ne, niiden sanojen latelijat ovat todella ajattelemattomia tai röyhkeitä, eikä oma ajattelunsa ole kovinkaan pitkälle menevää, kun ei ole mistä ottaa.
Sinä olet ainutkertainen sinä, eikä kenelläkään toisella täällä ole yhtään sen enempää oikeutta olla olemassa kuin sinullakaan, toisin sanoen sinä olet aivan yhtä arvokas ihmisenä kuin kuka tahansa muukin, joku suurinkin yritysjohtaja tai vaikka presidentti. Ja jollekin voit vielä olla melkein kuin koko maailma, et vain ole vielä kohdannut sitä ihmistä, asiaa, elämäntapaa tmv. Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoilla linjoilla 19 kanssa, ei meillä ole pelkästään oikeuksia, myös velvollisuuksia. lisäisin tuohon myös, että omille vanhemmilleen on todella todella raskas taakka haudata lapsensa.
Ymmärrän, että itsemurha on eräänlainen sairaskohtaus, mutta ap:kin on sen verran tolkuissaan, että täällä kyselee. Mitenkään muuten en voi vastata. Elää on pakko, yritä etsiä sitä valoa tuntemattomasta tulevaisuudesta, kaikki voi olla silloin paljon paremmin.
Näin olen jo vuosikymmenet tehnytkin. Yrittänyt aina ajatella että seuraava vuosi on varmasti parempi, silloin tapahtuu minunkin elämässäni jotain hyvää ja pääsen eteenpäin niin ei vaan ole koskaan käynyt.
Mitä ajattelisit että se "tapahtuu jotakin hyvää" konkreettisesti olisi? Lottovoitto? Sinulle soitetaan että meillä olisi täällä tarve tällaisen puolipäivätyön tekijälle, tuletko? Vai millaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoilla linjoilla 19 kanssa, ei meillä ole pelkästään oikeuksia, myös velvollisuuksia. lisäisin tuohon myös, että omille vanhemmilleen on todella todella raskas taakka haudata lapsensa.
Ymmärrän, että itsemurha on eräänlainen sairaskohtaus, mutta ap:kin on sen verran tolkuissaan, että täällä kyselee. Mitenkään muuten en voi vastata. Elää on pakko, yritä etsiä sitä valoa tuntemattomasta tulevaisuudesta, kaikki voi olla silloin paljon paremmin.
Näin olen jo vuosikymmenet tehnytkin. Yrittänyt aina ajatella että seuraava vuosi on varmasti parempi, silloin tapahtuu minunkin elämässäni jotain hyvää ja pääsen eteenpäin niin ei vaan ole koskaan käynyt.
Mitä ajattelisit että se "tapahtuu jotakin hyvää" konkreettisesti olisi? Lottovoitto? Sinulle soitetaan että meillä olisi täällä tarve tällaisen puolipäivätyön tekijälle, tuletko? Vai millaista?
En minä mitään lottovoittoa tai suurta asiaa elämässäni toivo. Ihan vaikka osa-aika työ riittäisi saisi tunteen että kuuluu yhteiskuntaan. Olen kyllä niin kauan töitä hekenut että tiedän sen olevan mahdoton unelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samoilla linjoilla 19 kanssa, ei meillä ole pelkästään oikeuksia, myös velvollisuuksia. lisäisin tuohon myös, että omille vanhemmilleen on todella todella raskas taakka haudata lapsensa.
Ymmärrän, että itsemurha on eräänlainen sairaskohtaus, mutta ap:kin on sen verran tolkuissaan, että täällä kyselee. Mitenkään muuten en voi vastata. Elää on pakko, yritä etsiä sitä valoa tuntemattomasta tulevaisuudesta, kaikki voi olla silloin paljon paremmin.
Näin olen jo vuosikymmenet tehnytkin. Yrittänyt aina ajatella että seuraava vuosi on varmasti parempi, silloin tapahtuu minunkin elämässäni jotain hyvää ja pääsen eteenpäin niin ei vaan ole koskaan käynyt.
Mitä ajattelisit että se "tapahtuu jotakin hyvää" konkreettisesti olisi? Lottovoitto? Sinulle soitetaan että meillä olisi täällä tarve tällaisen puolipäivätyön tekijälle, tuletko? Vai millaista?
En minä mitään lottovoittoa tai suurta asiaa elämässäni toivo. Ihan vaikka osa-aika työ riittäisi saisi tunteen että kuuluu yhteiskuntaan. Olen kyllä niin kauan töitä hekenut että tiedän sen olevan mahdoton unelma.
Etkö sitten perheenjäsenenä ja kaiketi peräti vanhempana "kuulu yhteiskuntaan" ihan tarpeeksi? Minusta ansiotyö on yliarvostettua. Moni tekee jotakin tärkeämpää ihan vain olemalla olemassa lähimmilleen. Vaikka nyt tuo oluen valmistus, ohran kasvatus sitä varten ja valmiin tuotteen roudaaminen kauppoihin - onko se niin olennaista muka? (Ja siis huom. pidän oluesta ja juon sitä kyllä, mutta en osaa ajatella että se olisi tärkeää.)
Alue: Aihe vapaa
Pitkä tarina miksi koulutusta ei ole enkä sellaista koskaan saa kuten en saa töitäkään. En niistä viitsi avautua sen enenpää mutta kyllä ne syö ihmistä.