Kukaan suvusta ei enää kestä mummuani

Hän on 88-vuotias ja asuu vielä kotonaan rivitalossa kun aviomiehensä on vielä suht.kunnossa. Tarvitsevat kuitenkin apua kaupassa käymisessä, pihan hoitamisessa, siivoamisessa, pesulla käymisessä ja akvaarion hoitamisessa. Olemme vuorotellen veljen ja isän kanssa tarjoutuneet avuksi.

Kauppaa varten hän kirjoittaa listan muttei tajua ettei tiettyjä tuotteita ole enää olemassa tai pakkaus on muuttunut. Sitten riehuu ja heittelee ne "väärät" tavarat sitä kaupassa käynyttä päin ja hokee että nyky"nuoret" on pilalla kun ei osaa tuoda edes oikeita tavaroita. Joskus sylkee kauppakassiin jos siellä on "väärä" tuote

Pesutilanteessa ei anna kenenkään miespuolisen auttaa joten minä pesen hänet kaksi kertaa viikossa. Tilanne on tuskallinen kun hän läpsii tai raapii minua "älä koske sinne" kun alapääkin pitäisi pestä. Olen ehdottanut että pesetkö sitten itse, niin ei hän enää taivu. Nyt varmaan tulee alapeukkuja mutta olen alkanut antamaan ennen pesuhetkeä hänelle rauhoittavan lääkkeen. Syö siis niitä muutenkin eli en myrkytä/tapa ketään. Silloin ei ainakaan läpsi tai raavi, kiroilee vain itsekseen mutta saan pestyä ja kuivattua hänet ja vaatteet päälle.

Lääkkeitä (sydän & verenpainelääkkeet + tarvittaessa ne rauhoittavat ja unilääkkeet) ei huoli enää keneltäkään vaan ne täytyy murskata ruokaan/juomaan.

Olisi NIIN PALJON helpompaa kun hän suostuisi menemään vanhainkotiin muttei suostu, ennemmin kuulemma tappaa itsensä. Ei kukaan nyt sitäkään halua.

Haluaisi aina pitää 2-vuotiastani sylissä mutten uskalla antaa kun kerran pudotti lapsen selkä edellä maahan ja huusi häntä äpäräksi (?) Lapsi pelkää häntä. Sanon aina että lapsella on jokin meno tai on hoidossa muualla.

Mitä teen, en kestä enää?