Kun 7v lapsi puhuu jatkuvasti.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko keskustellen vai tuleeko puhetta taukoamatta, kuin olisi vain ääneen ajattelua?
Jos tuntuu muista häiritsevältä, niin sanoisin lapselle ystävällisesti, että nyt voitaisiin olla vähän aikaa rauhassa. Tai jos ei tunnu keskustelevan, niin ehdota, että kuuntele välillä mitä toisilla on sanottavanaan.
Eräs aikuinen tuttu on sellainen, että juttua tulee taukoamatta. Joskus on aika uuvuttavaa, kun on hänen kanssaan viettänyt useampia tunteja. Kerran hän kertoi tavanneensa erästä yhteistä tuttuamme. Sain väliin kysyttyä "mitäs Emilialle kuuluu". Ylipuheliaan tutun vastauksena oli, että "en ehtinyt kysyä, kun piti kertoa Emilialle omia kuulumisiani".
Sitä en tosiaan tiedä, että mistä kyseinen käytös johtuu, mutta ainakin lapsen kohdalla käytös varmaan voisi muuttua myös toisia enemmän huomioivaksi.
Tuollaiselata kuulostaa kuin tuttusi on. Lisäksi hän on kova kertomaan vitsejä yms ja tuntuu ettei miehen kanssa voi jutella enää mitään kun lapsi on koko ajan suuna päänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko keskustellen vai tuleeko puhetta taukoamatta, kuin olisi vain ääneen ajattelua?
Jos tuntuu muista häiritsevältä, niin sanoisin lapselle ystävällisesti, että nyt voitaisiin olla vähän aikaa rauhassa. Tai jos ei tunnu keskustelevan, niin ehdota, että kuuntele välillä mitä toisilla on sanottavanaan.
Eräs aikuinen tuttu on sellainen, että juttua tulee taukoamatta. Joskus on aika uuvuttavaa, kun on hänen kanssaan viettänyt useampia tunteja. Kerran hän kertoi tavanneensa erästä yhteistä tuttuamme. Sain väliin kysyttyä "mitäs Emilialle kuuluu". Ylipuheliaan tutun vastauksena oli, että "en ehtinyt kysyä, kun piti kertoa Emilialle omia kuulumisiani".
Sitä en tosiaan tiedä, että mistä kyseinen käytös johtuu, mutta ainakin lapsen kohdalla käytös varmaan voisi muuttua myös toisia enemmän huomioivaksi.
Tuollaiselata kuulostaa kuin tuttusi on. Lisäksi hän on kova kertomaan vitsejä yms ja tuntuu ettei miehen kanssa voi jutella enää mitään kun lapsi on koko ajan suuna päänä.
Entä jos tuollaisessa tilanteessa sanot, että nyt on isän vuoro puhua? Tai sanot, että odota vitsin kertomisessa vähän aikaa, nyt ollaan puhumassa isän kanssa.
Onko lapsen opettaja maininnut asiasta? Osaako lapsi luokassa kuunnella ohjeita ja keskittyä tehtävien tekemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko keskustellen vai tuleeko puhetta taukoamatta, kuin olisi vain ääneen ajattelua?
Jos tuntuu muista häiritsevältä, niin sanoisin lapselle ystävällisesti, että nyt voitaisiin olla vähän aikaa rauhassa. Tai jos ei tunnu keskustelevan, niin ehdota, että kuuntele välillä mitä toisilla on sanottavanaan.
Eräs aikuinen tuttu on sellainen, että juttua tulee taukoamatta. Joskus on aika uuvuttavaa, kun on hänen kanssaan viettänyt useampia tunteja. Kerran hän kertoi tavanneensa erästä yhteistä tuttuamme. Sain väliin kysyttyä "mitäs Emilialle kuuluu". Ylipuheliaan tutun vastauksena oli, että "en ehtinyt kysyä, kun piti kertoa Emilialle omia kuulumisiani".
Sitä en tosiaan tiedä, että mistä kyseinen käytös johtuu, mutta ainakin lapsen kohdalla käytös varmaan voisi muuttua myös toisia enemmän huomioivaksi.
Tuollaiselata kuulostaa kuin tuttusi on. Lisäksi hän on kova kertomaan vitsejä yms ja tuntuu ettei miehen kanssa voi jutella enää mitään kun lapsi on koko ajan suuna päänä.
Entä jos tuollaisessa tilanteessa sanot, että nyt on isän vuoro puhua? Tai sanot, että odota vitsin kertomisessa vähän aikaa, nyt ollaan puhumassa isän kanssa.
Onko lapsen opettaja maininnut asiasta? Osaako lapsi luokassa kuunnella ohjeita ja keskittyä tehtävien tekemiseen?
Aluksi oli keskittymisongelmia pikkasen koulussa kun nyt syksyllä koulun aloitti mutta nyt sujuu ihan ok.
Lähettyvillä on eräs 2-vuotias, joka on puhunut äidilleen jo 45 min ajan kovalla innolla, lukuun ottamatta yhtä muutaman minuutin taukoa, kun juoksenteli. "ADHD"?
Vierailija kirjoitti:
Lähettyvillä on eräs 2-vuotias, joka on puhunut äidilleen jo 45 min ajan kovalla innolla, lukuun ottamatta yhtä muutaman minuutin taukoa, kun juoksenteli. "ADHD"?
On sikäli erikoinen, että keskittyy sekä ympäristöön että äitiinsä erityisen hyvin. Mutta intensiivisyys on yksipuolista.
Jotkut lapset ovat eivät välitä siitä, kenelle saavat höpöttää. Kerran oltiin miesystävän kanssa lomailemassa Etelässä, valokuvaamassa jossain autiossa paikassa, ja sinne tupsahti 5-vuotias joka puhui, ja puhui... Häntä ei tuntunut kiinnostavan kommunikointi - hän kai halusi vain purkaa mielensisältöään.
Oliko vanhemmat kaljalla baarissa?
Minä olin lapsena tuommoinen. Tykkään jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani muiden kanssa, viihdyttää ja kommunikoida. Helposti tulee tylsää, puhun myös itsekseni.
Puheliaalle kannattaa vaan opettaa käytöstavat ja koittaa ohjata jonkin sellaisen tekemisen pariin, missä saa puhua/ilamista itseään. Ei ainakaan tehdä niin kuin minulle kotona, että ilmaistaan ärtymystä ja tehdään olemuksella selväksi, että lapsi on rasittava ja nolo. Kärsin siitä koko elämäni, puheliaisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ei nimittäin poissulkenut herkkyyttä ja ihmisen sisäänrakennettua tarvetta tulla hyväksytyksi...
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Luokassa on tekemistä ja ihmisiä ympärillä. Kotona sosiaalisen huomio suuntautuu siellä oleviin ihmisiin. Kaikki eivät ole samanlaisia tuppisuisia möllöttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Luokassa on tekemistä ja ihmisiä ympärillä. Kotona sosiaalisen huomio suuntautuu siellä oleviin ihmisiin. Kaikki eivät ole samanlaisia tuppisuisia möllöttäjiä.
Nämä ”tuppisuiset möllöttäjät” ovat yleensä miellyttävämpää seuraa kuin jatkuvan puheripulin kanssa painiskelevat. Ei kukaan jaksa kuunnella tauotonta pälätystä.
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Pitäisikö hiljaisiin lapsiin suhtautua samalla tavalla? "Avaa nyt jo suusi ja puhu jotain"?
Miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää, että lapsia pitäisi kasvattaa, eikä vaan tiuskia ja olettaa, että "pitäisi tajuta", jos kyse on vain persoonanpiirteistä...
Lapsi saa puhua, se on todella hyvä asia, kun lapsi ei puhu tuossa iässä, silloin on syytä huoleen. Lasta voi opettaa odottamaan, pitää pyytää hiljaisuutta, ihan samalla tavalla hän osaa koulussa sitä antaa. Lapsi vaan osoittaa että sinä olet hänelle tärkeä ja hän haluaa jakaa kanssasi ajatuksia... Lapselle voi myös keksiä tekemistä, saako lapsi tarpeeksi ulkoilua ja liikuntaa, kannustatko lukemaan, leikkimään, piirtämään yms. Onko mitään harrastusta?
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Anteeksi kuinka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Luokassa on tekemistä ja ihmisiä ympärillä. Kotona sosiaalisen huomio suuntautuu siellä oleviin ihmisiin. Kaikki eivät ole samanlaisia tuppisuisia möllöttäjiä.
Nämä ”tuppisuiset möllöttäjät” ovat yleensä miellyttävämpää seuraa kuin jatkuvan puheripulin kanssa painiskelevat. Ei kukaan jaksa kuunnella tauotonta pälätystä.
Ei jaksakaan, siksi on käytöstavat opeteltava. Eikä niitä opeteta tiuskimalla.
Ihmiset ovat erilaisia. Myös puheliailla on oikeus olla oma itsensä, eikä se tietenkään tarkoita jatkuvaa kälättämistä.
Opettakaa niille lapsillenne lukemaan muita ihmisiä ja säätelemään käytöstä sen mukaan, tuppisuille ei välttämättä kannata pälättää mutta omaa persoonaa ei tarvitse litistää olemattomiin vain siksi, että on syntynyt tuppisuiden maahan.
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Adhd ei liity puhumiseen mitenkään, nää lapset voivat olla hiljaisia tai sosiaalisia, keskittyminen on tässä se mikä on ikätasoista huonompaa, se voi oireilla monella tavalla, monesti myös näkyy siinä että lapsi ei pärjää koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei haluaisi olla äänessä koko ajan? Kouluikäiselle voi sanoa jo suoraan että nyt hiljaa. Ei se luokassakaan kälkätä, miksi sitten kotonakaan.
Luokassa on tekemistä ja ihmisiä ympärillä. Kotona sosiaalisen huomio suuntautuu siellä oleviin ihmisiin. Kaikki eivät ole samanlaisia tuppisuisia möllöttäjiä.
Nämä ”tuppisuiset möllöttäjät” ovat yleensä miellyttävämpää seuraa kuin jatkuvan puheripulin kanssa painiskelevat. Ei kukaan jaksa kuunnella tauotonta pälätystä.
Ei jaksakaan, siksi on käytöstavat opeteltava. Eikä niitä opeteta tiuskimalla.
Ihmiset ovat erilaisia. Myös puheliailla on oikeus olla oma itsensä, eikä se tietenkään tarkoita jatkuvaa kälättämistä.
Opettakaa niille lapsillenne lukemaan muita ihmisiä ja säätelemään käytöstä sen mukaan, tuppisuille ei välttämättä kannata pälättää mutta omaa persoonaa ei tarvitse litistää olemattomiin vain siksi, että on syntynyt tuppisuiden maahan.
On niitä muitakin kuin tuppisuita, joita täytyy huomioida. Eivät ne puheliaatkaan nauti siitä, että joku on jatkuvasti äänessä. Hyvät käytöstavat ovat universaalit, eivätkä liity siihen, sattuuko olemaan puhelias vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko keskustellen vai tuleeko puhetta taukoamatta, kuin olisi vain ääneen ajattelua?
Jos tuntuu muista häiritsevältä, niin sanoisin lapselle ystävällisesti, että nyt voitaisiin olla vähän aikaa rauhassa. Tai jos ei tunnu keskustelevan, niin ehdota, että kuuntele välillä mitä toisilla on sanottavanaan.
Eräs aikuinen tuttu on sellainen, että juttua tulee taukoamatta. Joskus on aika uuvuttavaa, kun on hänen kanssaan viettänyt useampia tunteja. Kerran hän kertoi tavanneensa erästä yhteistä tuttuamme. Sain väliin kysyttyä "mitäs Emilialle kuuluu". Ylipuheliaan tutun vastauksena oli, että "en ehtinyt kysyä, kun piti kertoa Emilialle omia kuulumisiani".
Sitä en tosiaan tiedä, että mistä kyseinen käytös johtuu, mutta ainakin lapsen kohdalla käytös varmaan voisi muuttua myös toisia enemmän huomioivaksi.
Tuollaiselata kuulostaa kuin tuttusi on. Lisäksi hän on kova kertomaan vitsejä yms ja tuntuu ettei miehen kanssa voi jutella enää mitään kun lapsi on koko ajan suuna päänä.
Entä jos tuollaisessa tilanteessa sanot, että nyt on isän vuoro puhua? Tai sanot, että odota vitsin kertomisessa vähän aikaa, nyt ollaan puhumassa isän kanssa.
Onko lapsen opettaja maininnut asiasta? Osaako lapsi luokassa kuunnella ohjeita ja keskittyä tehtävien tekemiseen?
Aluksi oli keskittymisongelmia pikkasen koulussa kun nyt syksyllä koulun aloitti mutta nyt sujuu ihan ok.
Kuulostaa ihan normaalilta, jokaiselle lapselle koulun aloitus on uuden oppimista, lapset yleensä sopeutuu sääntöihin, ADHD lle nää on yleensä ihan mahdottomia noudattaa.
Puhuuko keskustellen vai tuleeko puhetta taukoamatta, kuin olisi vain ääneen ajattelua?
Jos tuntuu muista häiritsevältä, niin sanoisin lapselle ystävällisesti, että nyt voitaisiin olla vähän aikaa rauhassa. Tai jos ei tunnu keskustelevan, niin ehdota, että kuuntele välillä mitä toisilla on sanottavanaan.
Eräs aikuinen tuttu on sellainen, että juttua tulee taukoamatta. Joskus on aika uuvuttavaa, kun on hänen kanssaan viettänyt useampia tunteja. Kerran hän kertoi tavanneensa erästä yhteistä tuttuamme. Sain väliin kysyttyä "mitäs Emilialle kuuluu". Ylipuheliaan tutun vastauksena oli, että "en ehtinyt kysyä, kun piti kertoa Emilialle omia kuulumisiani".
Sitä en tosiaan tiedä, että mistä kyseinen käytös johtuu, mutta ainakin lapsen kohdalla käytös varmaan voisi muuttua myös toisia enemmän huomioivaksi.