Kaveri ei tajua että "mene huoneeseesi" ei ole lapselle mikään rangaistus
Hänellä on 6-vuotias poika. Aina jos poika tekee jotain kiellettyä niin komento on sama. Missä mielessä tämä rankaisee mitään? Hänellä on siellä telkkari, playstation, puhelin ja muut vempaimet. Eikö esim. jonkin asian takavarikoiminen toimisi paremmin?
Tiedetään, ei kuulu minulle mutta kunhan ihmettelen. Poika kipittää aina tyytyväisenä huoneeseen pelaamaan tms.
Kommentit (38)
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
Eivät toiset vaan tajua noita asioita. Niitäkin vanhempia löytyy paljon, jotka istuttavat lasta kerta toisensa jälkeen jäähyllä (kai siksi, kun ovat kuulleet, että lapsia tulee rangaista juuri sillä tavalla), vaikka ainakin ulkopuoliselle tarkastelijalle on selvää, ettei se jäähy ole minkään sortin pelote sille kyseiselle lapselle.
Kai voisit hienovaraisesti yrittää vihjata sille kaverille, että jos kokeilisi jotain muuta keinoa kuin sitä huoneeseen komentamista? Tai ainakin että komentaisi lapsen johonkin sellaiseen huoneeseen, mistä puuttuvat virikkeet...
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
No useimmille lapsille nyt vaan aina välillä tarvitaan rangaistuksia. Eli siksi, kun käyttäytyvät pahemmalla tavalla huonosti tai ovat enemmän tottelemattomia, eikä esim. puhe saa lasta lopettamaan sitä käytöstä.
En ihan usko, että normaalijärkinen vanhempi turhan takia lähtisi aiheuttamaan lapselle huonoa oloa (=rankaisemaan).
Ehdotin että eikö kannattaisi käskeä vaikka hänen makuuhuoneeseen kun siellä ei ole mitään virikkeitä, mutta hän ei halua että lapsi "tylsistyy kuoliaaksi"
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
No useimmille lapsille nyt vaan aina välillä tarvitaan rangaistuksia. Eli siksi, kun käyttäytyvät pahemmalla tavalla huonosti tai ovat enemmän tottelemattomia, eikä esim. puhe saa lasta lopettamaan sitä käytöstä.
En ihan usko, että normaalijärkinen vanhempi turhan takia lähtisi aiheuttamaan lapselle huonoa oloa (=rankaisemaan).
Juuri näitä esimerkkejä kaipasin, koska aika harva vanhempi kasvattaa lastaan kertomalla, miten tulisi toimia. Useimmat käskevät pois silmistä aivan kuin se olisi kasvattamista.
Oon seurannut vierestä äitini kasvatusmetodeja 6v lasta kohtaan. Hän käyttää rangaistuksena omaan huoneeseen menoa ja se on toiminut tämän lapsen kohdalla. Siellä huoneessa ollaan niin kauan, että osataan pyytää anteeksi. Lapsi ei tällaisissa tilanteissa mene huoneeseen todellakaan hyvillä mielin, eikä ala leikkimään. Potee huonoa omatuntoa ja hetken huoneessa mietittyään tulee aina 10min sisällä pyytämään anteeksi. Toimii! Miksi sä tuomotset kaverisi kasvatusmetodin? Kasvatuspsykologiaa lukeneena ainakin minä tiedostan että jokainen lapsi on yksilö ja äidillä pitää olla aina tietynlaista pelisilmää siihen, miten kenenkin lapsen kohdalla toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
No useimmille lapsille nyt vaan aina välillä tarvitaan rangaistuksia. Eli siksi, kun käyttäytyvät pahemmalla tavalla huonosti tai ovat enemmän tottelemattomia, eikä esim. puhe saa lasta lopettamaan sitä käytöstä.
En ihan usko, että normaalijärkinen vanhempi turhan takia lähtisi aiheuttamaan lapselle huonoa oloa (=rankaisemaan).
Juuri näitä esimerkkejä kaipasin, koska aika harva vanhempi kasvattaa lastaan kertomalla, miten tulisi toimia. Useimmat käskevät pois silmistä aivan kuin se olisi kasvattamista.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi halutaan pois silmistä. Omaan huoneeseen käskemisellä laitetaan lapsi ITSE ajattelemaan mitä teki väärin. Mielestäni tämä on hyvä kasvatustapa, koska jopa lapsen on pikku hiljaa opittava ottamaan vastuuta tekemisistään. T: 7
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on 6-vuotias poika. Aina jos poika tekee jotain kiellettyä niin komento on sama. Missä mielessä tämä rankaisee mitään? Hänellä on siellä telkkari, playstation, puhelin ja muut vempaimet. Eikö esim. jonkin asian takavarikoiminen toimisi paremmin?
Tiedetään, ei kuulu minulle mutta kunhan ihmettelen. Poika kipittää aina tyytyväisenä huoneeseen pelaamaan tms.
Miksi se pitäisi olla rangaistus? Mistä lasta pitäisi rangaista?
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin että eikö kannattaisi käskeä vaikka hänen makuuhuoneeseen kun siellä ei ole mitään virikkeitä, mutta hän ei halua että lapsi "tylsistyy kuoliaaksi"
Vähän tuntuu siltä, että kyseinen kaveri ei edes ole ajatellut sitä huoneeseen komentamista minään rangaistuksena, vaan yksinkertaisesti haluaa huonokäytöksisen lapsen pois silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin että eikö kannattaisi käskeä vaikka hänen makuuhuoneeseen kun siellä ei ole mitään virikkeitä, mutta hän ei halua että lapsi "tylsistyy kuoliaaksi"
Ap
Mä olen samaa mieltä että se tylsistyminen ei auttaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
No useimmille lapsille nyt vaan aina välillä tarvitaan rangaistuksia. Eli siksi, kun käyttäytyvät pahemmalla tavalla huonosti tai ovat enemmän tottelemattomia, eikä esim. puhe saa lasta lopettamaan sitä käytöstä.
En ihan usko, että normaalijärkinen vanhempi turhan takia lähtisi aiheuttamaan lapselle huonoa oloa (=rankaisemaan).
Juuri näitä esimerkkejä kaipasin, koska aika harva vanhempi kasvattaa lastaan kertomalla, miten tulisi toimia. Useimmat käskevät pois silmistä aivan kuin se olisi kasvattamista.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi halutaan pois silmistä. Omaan huoneeseen käskemisellä laitetaan lapsi ITSE ajattelemaan mitä teki väärin. Mielestäni tämä on hyvä kasvatustapa, koska jopa lapsen on pikku hiljaa opittava ottamaan vastuuta tekemisistään. T: 7
Kuitenkin useimmat kasvatuspsykologit ovat sitä mieltä, että lapsi ei yksinään kykene miettimään tekojaan etenkin, jos ei oikeasti edes ymmärrä, miksi hänet käskettiin huoneeseensa. Lapsi oppii kyllä, että aha, pitää pyytää anteeksi, mutta hän ei opi, mitä teki väärin eikä etenkään sitä, miten olisi pitänyt toimia oikein. Lapsella kun ei ole sisäsyntyistä käsitystä siitä, miten eri tilanteissa toimitaan vaan hän noudattaa pitkälti mallioppimista. Siksi lasta ei pidä lähettää huoneeseensa miettimään itse, mitä teki väärin. Paljon parempi niin lapselle kuin vanhemmalle on yhdessä käydä läpi, mitä tuli tehtyä ja miksi se oli väärin. Edellyttää vanhemmalta paljon enemmän kuin se, että vierittää kasvatuksen lapselle, joka saa itsekseen miettiä tekojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
No useimmille lapsille nyt vaan aina välillä tarvitaan rangaistuksia. Eli siksi, kun käyttäytyvät pahemmalla tavalla huonosti tai ovat enemmän tottelemattomia, eikä esim. puhe saa lasta lopettamaan sitä käytöstä.
En ihan usko, että normaalijärkinen vanhempi turhan takia lähtisi aiheuttamaan lapselle huonoa oloa (=rankaisemaan).
Juuri näitä esimerkkejä kaipasin, koska aika harva vanhempi kasvattaa lastaan kertomalla, miten tulisi toimia. Useimmat käskevät pois silmistä aivan kuin se olisi kasvattamista.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi halutaan pois silmistä. Omaan huoneeseen käskemisellä laitetaan lapsi ITSE ajattelemaan mitä teki väärin. Mielestäni tämä on hyvä kasvatustapa, koska jopa lapsen on pikku hiljaa opittava ottamaan vastuuta tekemisistään. T: 7
Mistä voi tietää että ystävä ajattelee tuollatavalla ja että hänellä on tarve juuri tuolla tavalla kasvattaa lasta eikä kyse ole pelkästtään siitä että "nyt ainakin hetkeksi pois silmistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin että eikö kannattaisi käskeä vaikka hänen makuuhuoneeseen kun siellä ei ole mitään virikkeitä, mutta hän ei halua että lapsi "tylsistyy kuoliaaksi"
Ap
Mä olen samaa mieltä että se tylsistyminen ei auttaisi mitään.
Tylsistyminen tuntuu ikävältä, eli on rangaistus. Jos lapsella on vaan kivaa siellä huoneessa niin ei sillä ole mitään rangaistusvaikutusta eli se on vaan lapsen siirtämistä pois silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin useimmat kasvatuspsykologit ovat sitä mieltä, että lapsi ei yksinään kykene miettimään tekojaan etenkin, jos ei oikeasti edes ymmärrä, miksi hänet käskettiin huoneeseensa. Lapsi oppii kyllä, että aha, pitää pyytää anteeksi, mutta hän ei opi, mitä teki väärin eikä etenkään sitä, miten olisi pitänyt toimia oikein. Lapsella kun ei ole sisäsyntyistä käsitystä siitä, miten eri tilanteissa toimitaan vaan hän noudattaa pitkälti mallioppimista. Siksi lasta ei pidä lähettää huoneeseensa miettimään itse, mitä teki väärin. Paljon parempi niin lapselle kuin vanhemmalle on yhdessä käydä läpi, mitä tuli tehtyä ja miksi se oli väärin. Edellyttää vanhemmalta paljon enemmän kuin se, että vierittää kasvatuksen lapselle, joka saa itsekseen miettiä tekojaan.
Kyllä ainakin se toimii (varsinkin niin vanhan lapsen kuin 6-vuotiaan kanssa), että ensin tekee lapselle selväksi mitä teki väärin, sitten laittaa tämän yhdistetylle mietintä- ja rangaistustauolle, ja vielä lopuksi keskustelee lapsen kanssa siitä, miten jatkossa pitää tehdä.
Toki jos lapsella on korkeintaan hämärä käsitys siitä, mitä teki väärin ja mietintään ei yhdistetä keskustelua, niin sitten se mietintätauko on aika yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oon seurannut vierestä äitini kasvatusmetodeja 6v lasta kohtaan. Hän käyttää rangaistuksena omaan huoneeseen menoa ja se on toiminut tämän lapsen kohdalla. Siellä huoneessa ollaan niin kauan, että osataan pyytää anteeksi. Lapsi ei tällaisissa tilanteissa mene huoneeseen todellakaan hyvillä mielin, eikä ala leikkimään. Potee huonoa omatuntoa ja hetken huoneessa mietittyään tulee aina 10min sisällä pyytämään anteeksi. Toimii! Miksi sä tuomotset kaverisi kasvatusmetodin? Kasvatuspsykologiaa lukeneena ainakin minä tiedostan että jokainen lapsi on yksilö ja äidillä pitää olla aina tietynlaista pelisilmää siihen, miten kenenkin lapsen kohdalla toimitaan.
Olin tulossa sanomaan vähän samankaltaista asiaa. Lapsena minullakin oli omassa huoneessani vaikka mitä leluja (siihen aikaan ei televisioita sentään vielä ollut lapsilla, mutta vaikka mitä muuta virikettä). Mutta voi kyllä, oli tosiaan rangaistus jos minut omaan huoneeseen laitettiin. Häpeissäni vähän ajan päästä tulin vanhemman luokse pyytämään anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla, että miksi sen huoneeseen menemisen pitäisi olla rangaistus. En ymmärrä näitä aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan lapselta jotain pois heti, kun lapsi ei toimi kuin aikuisen ajatus.
No useimmille lapsille nyt vaan aina välillä tarvitaan rangaistuksia. Eli siksi, kun käyttäytyvät pahemmalla tavalla huonosti tai ovat enemmän tottelemattomia, eikä esim. puhe saa lasta lopettamaan sitä käytöstä.
En ihan usko, että normaalijärkinen vanhempi turhan takia lähtisi aiheuttamaan lapselle huonoa oloa (=rankaisemaan).
Juuri näitä esimerkkejä kaipasin, koska aika harva vanhempi kasvattaa lastaan kertomalla, miten tulisi toimia. Useimmat käskevät pois silmistä aivan kuin se olisi kasvattamista.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi halutaan pois silmistä. Omaan huoneeseen käskemisellä laitetaan lapsi ITSE ajattelemaan mitä teki väärin. Mielestäni tämä on hyvä kasvatustapa, koska jopa lapsen on pikku hiljaa opittava ottamaan vastuuta tekemisistään. T: 7
Kuitenkin useimmat kasvatuspsykologit ovat sitä mieltä, että lapsi ei yksinään kykene miettimään tekojaan etenkin, jos ei oikeasti edes ymmärrä, miksi hänet käskettiin huoneeseensa. Lapsi oppii kyllä, että aha, pitää pyytää anteeksi, mutta hän ei opi, mitä teki väärin eikä etenkään sitä, miten olisi pitänyt toimia oikein. Lapsella kun ei ole sisäsyntyistä käsitystä siitä, miten eri tilanteissa toimitaan vaan hän noudattaa pitkälti mallioppimista. Siksi lasta ei pidä lähettää huoneeseensa miettimään itse, mitä teki väärin. Paljon parempi niin lapselle kuin vanhemmalle on yhdessä käydä läpi, mitä tuli tehtyä ja miksi se oli väärin. Edellyttää vanhemmalta paljon enemmän kuin se, että vierittää kasvatuksen lapselle, joka saa itsekseen miettiä tekojaan.
Tämä riippuu täysin lapsen iästä. Alle kouluikäinen ei kasvatuspsykologian mukaan pysty ymmärtämään tekojensa seurauksia, mutta pystyy silti ymmärtämään useimmissa tapauksissa sen, että tekee väärin. Ja tarkoitin sillä pelisilmän omaamisella sitä, että jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten: joku 4v lapsi voi olla jo täysin tietoinen tekojensa seurauksista ja osaa taitavasti manipuloida kun taas toinen 4v voi todella olla vielä täysin viaton. Kasvatuspsykologiassahan korostetaan sitä, että esim. paradigman malli on vain kärjistetty malli kuinka lasten kehitys yleensä kulkee, mutta poikkeuksia löytyy aina. T: 7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin että eikö kannattaisi käskeä vaikka hänen makuuhuoneeseen kun siellä ei ole mitään virikkeitä, mutta hän ei halua että lapsi "tylsistyy kuoliaaksi"
Ap
Mä olen samaa mieltä että se tylsistyminen ei auttaisi mitään.
Tylsistyminen tuntuu ikävältä, eli on rangaistus. Jos lapsella on vaan kivaa siellä huoneessa niin ei sillä ole mitään rangaistusvaikutusta eli se on vaan lapsen siirtämistä pois silmistä.
No itse en näe hyvänä rangaistuksena sitä että lapsi käsketään vain pois silmistä. Enkä näe rangaistuksia myöskään kasvatuksena.
Toisinaan on ihan perusteltua että lapsi oppii olemaan pois silmistä jonkun aikaa ja kesksii itselleen tekemistä esim. omassa huoneessa. Toisinaan voi olla perusteltua miettiä asioita, eikä tylsittymisessäkään toisinaan ole mitään pahaa, mutta lähinnä se kasvattaa ehkä vain sen tylsyyden sietämistä. Toisinaan on myös perusteltua takavarikoida jotakin joka aiheuttaa sen että lapsi käyttäytyy huonosti, mutta en näe sitäkään rangaistuksena jostakin vaan pikemmin seurauksena ja itsehillinnän opettamisena. Jos joku asia tai esim. puhelimen käyttöaiheuttaa enemmän ongelmia kuin hyötyä voi olla ihan hyvä että oppii pistämään ko. asian hetkeksi syrjään.
Kaverini tekee oman lapsensa kanssa samaa. Kysyin lapselta, että miksi hän joutui huoneeseensa ja 7v vastasi, että "koska äidiltä meni hermot". Kun utelin, että miksi nyt noin, niin lapsen vastaus oli, että "kun se ei jaksa minua".
Lapsi siis ei tajunnut, mitä hän teki väärin. Sivustakatsojana pitää myöntää, että kaverini todella käski lapsen pois silmistään siksi, että ei viitsinyt ohjata tätä pöydän kattamisessa ja toisaalta halusi tilanteen, jossa saattoi jutella vain minun kanssani. Minusta kyse ei ollut kasvatuksesta lainkaan.
No nyt edellisellä kerralla lapsi oli ottanut suklaata kaapista ilman lupaa. Komento oli vain "Nyt heti huoneeseesi!"
Ei sanonut mitään "Oli väärin ottaa kysymättä lupaa, rangaistukseksi olet nyt huoneessasi puoli tuntia"
li en yhtään ihmettele että lapsi on usein hämillään.
Ap
No siinähän ihmettelet sitten. Vai halusitko tähän nyt jotain tukea omaan ajatukseen? "No voi voi mitähän tuostakin tulee sitten isompama, onpa huono kasvattaja ystäväsi." Siinä, tuliko hyvä mieli?