8-vuotiaan ongelmien takaa paljastui erityisherkkyys

1/4 suomalaisista on erityisherkkiä. Että se siitä, tavallista on. Ei erityisen erityistä.

Vierailija kirjoitti:

1/4 suomalaisista on erityisherkkiä. Että se siitä, tavallista on. Ei erityisen erityistä.

Eli minun ei tarvitse äitinä tehdä mitään erityistä? Vai mikä se pointti olikaan...?

Pojallamme on vauvasta asti ollut sensorisen integraation häiriö (diagnoosi on neurologin, yhteistyössä psykologin, puheterapeutin ja toimintaterapeutin kanssa tehty). Hoitona toiminta- ja puheterapiaa, säännölliset kontrollit yliopistollisen sairaalan lasten neurolla. Pojan kuulo- ja tuntoaisti ovat erityisherkät & aliherkät. Vaikeuttaa ruuan syömistä ja puheen tuottoa, sekä paljon muuta.

Muille tiedoksi, että nämä ovat valitettavasti mene sillä pois, ettei huomiota kiinnitetä. Pieni vauva tuskin osaa huomiota kerjätä itkiessään kosketusta, eikä taapero, kun suuhun laitettu ruoka saa rakenteen vuoksi joko yökkäämään tai se juuttuu hengitysteihin. Nyt viisivuotiaana poika ei mitään muuta kuin kärsi vaivastaan. Silmät valuvat vettä auringonvalossa ja suuri ärsykkeiden tulva estää keskittymistä hyvin tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

1/4 suomalaisista on erityisherkkiä. Että se siitä, tavallista on. Ei erityisen erityistä.

Älä nyt!

Sinäkin olet erityinen. Ihan oma itsesi.

Helpottiko yhtään?

Tuntuu, että tää erityis- jotain on jo sanana kova pala kateelliselle suomalaiselle...

Saatan olla väärässäkin mutta ;-).

Ja ap:lle toivotaan mukavaa sunnuntaipäivää - eipä kannata päiväänsä pilata junttien kommenteilla.

Käsi kädessä lapsen kanssa hiljalleen menette, kyllä siitä lähtee kirkastumaan :).

1/4 on todellakin saanut tämän diagnoosin

Neljäsosa ihmisistä voi olla herkkiä ja se on puhdasta lajinselviytymistä tuossa mittakaavassa. Mutta kyllä näissäkin on vielä se oma ääripäänsä, minkä jo logiikka sanelee niin kauan kuin ihmiset eivät ole toistensa klooneja. On se kumma että asteikon toista ääripäätä eli psykopaatteja jne ei kiistä kukaan, itse asiassa psykopaatit on varsinaisia kulttuurisia lemmikkejä ja heitä etsitään ja diagnosoidaan tuttavapiiristä innolla. Mutta annas kun joku uskaltaa väittää että asteikolla on toinenkin ääripää jossa on tavallista parempi empatiakyky ja suurempi herkkyys asioille, niin jo alkaa pelihousut repeillä.

Kannattaa lukea kirja Eritysherkkä lapsi. Voit saada hyviä vinkkejä lapsen kanssa työskentelyyn ja ennen kaikkea että ymmärrät häntä paremmin. Tsemppiä, ei erityisherkkyys ole huono juttu, vaantapa olla olemassa, tuntea ja kokea.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkä. Mikä ihana tekosyy

Narsismi. Mikä ihana SYY?

Vierailija kirjoitti:

On ollut ärsyyntyneisyytta, pahaa mieltä, raivokohtauksia, lukkiutuneita tilanteita, syömisongelmia ja vaikka mitä muuta. Nyt selvisi, että kyse on erityisherkästä lapsesta. Stressi ilmeisesti aiheuttaa sen, että välill on tosi pahoja kausia.

Onko kellään antaa vinkkejä, miten tästä eteenpäin? Vielä ei ole ollut palautekeskustelua psykologin kanssa.

Stressi on erityisherkän pahin vihollinen.

Tämä täytyy huomioida aikuisenakin esim ammatinvalinnassa.

Myös ilkeitä ihmisiltä (ymmärtämättömiltä) on hyvä suojautua, katkomalla välit sellaisiin kokonaan.

Kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus.

Tsemppiä!

Onkohan meidänkin poika erityisherkkä kun imurin käydessä seisoo kädet korvilla ja mieluiten menee toiseen huoneeseen. Sama vatkaimen tai tehosekoittimen käydessä.

Poika on jo kymmenen.

Toisaalta musiikkia, telkkaria ja pelejä voi huudattaa täysillä siskon kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

No, erityisherkän on opittava, että antavat muiden elää. Ja että kaikki toisten jutut eivät ole sellaisia, että voi vetää herneen nenään ja määräillä muita.

Mä myönnän olleeni päsmäri ennen. Johtui ihan siitä, että jouduin ottamaan jo lapsena vastuuta omasta äidistäni.

Kuka minua tuki? Minä itse.

Siksi minusta kasvoi (joidenkin mielestä jopa "pelottavan") vahva.

Vierailija kirjoitti:

Kappas: jopa suomalainen terveydenhoitojärjestelmä tunnistaa tämän olemassaolevaksi ongelmaksi:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00…

 

Tokihan av-mamma tietää paremmin, ettei tähänkään voi luottaa. 

Alapeukku siitä syystä, että (erityis)herkkyys EI. OLE. ONGELMA.

Se on persoonallisuuden piirre siinä, missä mikä tahansa persoonallisuuden piirre.

Ei ongelma, ei diagnoosi, ei sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

1/4 on todellakin saanut tämän diagnoosin

Ei ole mahdollista, sillä kyseessä ei ole diagnoosi

Ap, jos yhtään auttaa niin kerron vähän veljestäni: hänellä diagnosoitiin asperger jo alle kouluikäisenä, oireet oli niin selkeät että diagnoosi pystyttiin antamaan jo ennen kouluikää. Veljelläni oli varsinkin lapsena todella pahat aistiyliherkkyydet, esimerikiksi tuntoaisti oli aivan yliherkkä, suurimman osan ajasta hän oli alasti tai pelkät alushousut jalassa ja suihkuun mentiin aina itkun kautta koska vesi tuntui niin inhottavalle iholla. Yliherkästä haju- ja makuaistista hän kärsi myös ja kärsii edelleen aikuisiässä. Lapsena hän söi vain muutamaa ruoka-ainetta, varsinkaan mikään vähänkään hapan ei mennyt alas. Koulussa hän sai syödä erillisessä tilassa niin ei joutunut kärsimään siitä pahoinvoinnista mitä ruokien hajut aiheuttivat. Ääniyliherkkyys aiheutti eniten ongelmia luokkatilanteissa, siitä voisi kirjoittaa vaikka kokonaan oman ketjunsa...

Veljeäni auttoi eniten toimintaterapia ja musiikkiterapia. Sietokyky kasvoi vähitellen ja nyt aikuisiässä veljeni elää omannäköistä elämäänsä.

Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä. Harmi että tällekin palstalle on käsittämättömän paljon sattunut täysin empatiakyvyttömiä ihmisiä. Hae ap rohkeasti kaikki apu ja tukitoimenpiteet mitä vaan voit lapsellesi hankkia! Toivottavasti kohdallenne sattuu ymmärtäväisiä ja auttamistaitoisia ihmisiä niin ei tarvitse mennä joka asiassa niin vaikeimman kautta kuten esimerkiksi veljeni kohdalla tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo, että tiedät erityisherkkyydestä, muuta tilannetta mitenkään. Edelleen kakaras on kaikkea tuota minkä luettelit, ja se on vaan kasvatettava ihmiseksi

 

En ole ap, mutta mua häiritsee aggressiivinen tapasi kommentoida. Mitä sinulle on tapahtunut, jotta olet noin ilkeäksi ihmiseksi kasvanut?

Hemmoteltu pilalle.. Vääristynyt kuva itsestään ja ylemmyydestä muihin nähden. Ei ymmärrä olevansa samanlainen kuin kaikki muutkin.