Lue keskustelun säännöt.
Paskin joulumuistosi?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Viime Joulu, kun uuden naapurin koira haukkui ihan koko päivän ja pilasi Joulumme täysin.
Vittumaisintahan tässä on se, ettei noi ääliöt ole vuoden aikana viitsineet kouluttaa sitä rakkiaan yhtään, se ei vaan yksinkertaisesti osaa olla haukkumatta kaikkea (ruokaa, vieraita, leikkiä...) ja tiedän sen pilaavaan tämänkin Joulun, ahdistaa ja vituttaa jo valmiiksi. (meidän kerrostalon äänieristeet on siis ihan huippuluokkaa, se koiran haukkuminen kuuluu meille niin selkeesti, niin kuin se koira olis meidän asunnossa)
Ootko käynyt keskustelemassa naapurin kanssa tästä asiasta? Mitä se on sanonut ja tietääkö hän miten koiraa voi kouluttaa tai minkälaisia haukunestolaitteita on olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin varusmiehenä jouluna kotilomalla, lähes kaikki tapaamani ihmiset - paitsi äiti - selittivät, että joulua varuskunnassa ei kannattaisi jättää kokematta. Minun mielestäni tosiaankin kannatti jättää!
No, onneksi edes äiti toivotti sinut kotiin tervetulleeksi ;))
Vanhempien jokajouluiset riidat typeristä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eronnut päivää aiemmin ja kuuntelin oravan joulua itkiessäni yksin
Meidän äidilläkin on tuo joulustressi ja täydellisyyteen pyrkiminen. Ihan kivaa että paikat on siististi ja mätiä mutta ei se huutamalla parane.
En ole vuosiin, ehkä 7-8vuoteen ollutkaan enää joulua viettämässä sielä sillä viime kertainen joulu oli yhtä helvettiä. Koko perhe kiukutteli mulle, oli asia mikä tahansa. Mikään kun ei miellyttänyt sain siitä kuulla. Olen aina ollut perheen paskaämpäri ja ollut hiljaa huudot kuunnellen. Nyt vietän ensimmäistä joulua ihan yksin, sillä keväällä erosin. Tästäkin porukat suuttui kun sanoin että jään kotiin ja vietän jouluni täälä. Nyt on mennyt jo 1kk kun mulle ei puhuta.
Mulle joulu on punkkua ja paljon kirjoja. EI HUUTOA, RIITOJA, MÖKÖTYSTÄ tai mitään muuta. Rauhallista joulua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi vali vali, joulu on vuoden paras aika! Unohtakaa menneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun lopulla silloisen mieheni ja perheeni kanssa joulua viettäessäni huomasin mieheni pistäneen joulupöytään tavalliset sunnuntaiservietit eikä siis niitä Pentikin jouluserviettejä... Suutuin ensin mykäksi mutta myöhemmin räjähdin ja haukuin mieheni koko suvun edessä. Ei enää vietetty seuraavaa joulua yhdessä :(
Joulu 1984. Ensimmäinen ja viimeinen jouluni anoppilassa. Siellä oli 7 ruokalajin menu ihmeellisiä ruokalajeja: länsirannikon salaattia, sienipasteijoita, chateaubrinad (tämä oli ainoa, jota pystyin syömään). En syö kalaa enkä äyriäisiä. Jälkkäriksi oli juustoja. Joulutorttuja oli ostettu yksi per nuppi. Ei konvehteja. Punaviiniä oli laatikollinen.
Se oli ensimmäinen jouluni pois lapsuudenkodista, jossa panostettiin nimenomaan kahvipöytään: oli paljon torttuja, pullaa, täytekakku, kahvikakkuja, piirakoita, pikkuleipiä....ja kohvehteja. Jos välimatka olisi ollut vähemmän kuin 350km, olisin vaihtanut joulun viettopaikkaa.
Ja kysyin etukäteen mitä voin tuoda. Vastaus oli, ettei tarvitse mitään, heillä on kaikki tarvittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtenä takavuosien jouluna, taisi olla 2002 koin elämäni pahimmat kuukautiset. Pari päivää aikaisemmin oksensin ja en ilmeisesti toipunut tuosta ennen kuukautisten alkua. Noin viikkoon en pystynyt tekemään juuri mitään muuta kuin makaamaan sängyssä kippurassa, enkä myöskään juuri pystynyt syömään. Todennäköisesti olin sairas ja kuukautiset sattuivat vain alkamaan, enkä siis varsinaisesti kärsinyt kuukautiskivuista, koska minulla ei ole koskaan muulloin ollut tuollaisia kuukautisia.
Vierailija kirjoitti:
Saa avautua :/
Lapsuuden joulut olivat paskoja,kun oli "pakko" viettää ne äidin vanhempien luona,pakkopullaperinteineen.Yksi paska joulumuisto on erityisesti syöpynyt mieleen:olin ehkä ala-asteella,pikkuveljeni muutaman vuoden nuorempi. Äiti jätti meidät mummolaan hoitoon kun meni tekemään vielä viime hetken jouluostoksia.Jotain siinä pelleilimme veljeni kanssa ja nauroimme.Mummon mielestä nauroimme "niin kovaa että naapurit häiriintyvät",otti vyön esiin ja uhkasi antaa sillä meille selkäsaunan jos emme ole ole hiljaa.Sen jälkeen olimme hiljaa kuin kusi sukassa,mutta kotimatkalla itkin helpotuksesta kun joulu oli ohi ja stressi purkaantui.Mummo ei vielä 20 vuotta myöhemminkään suostu uskomaan,että me lapset pelkäsimme häntä pienenä,pitää sitä äitini valheena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän känniangstaamisia joutui katselemaan useasti, yhtenä jouluna riehui puukon kanssa aatonaattona, uhkasi tappaa itsensä. Poliisit veivät putkaan, mutta toivat samana iltana takaisin. Isä oli raivona, sillä äiti oli kaatanut kaljat viemäriin. Lähdettiin evakkoon, tai no yritettiin, muttei ollut paikkaa mihin mennä. Jouluaattona isä nukkui koko päivän ja äiti oli töissä, noh, oli sentään rauhallinen aatto...
HANAA! hyvää joulua vaan hesaan (!
Huonoin joulumuistoni, muttei mitään verrattavissa jo täällä oleviin. Kaksi viikkoa sitkee pöpö ennen joulua, aatto meni siinä että sain vääntäydyttyä sängystä joulupöytään, nieltyä pari palaa ruokaa väkisin yhä kipeytyvään kurkkuuni ja jätin lahjat välistä. Äitini joulupäivänä vasta alkoi laskeskella kuinka vähän olin pitkän ajan välillä tullut syöneeksi ja juoneeksi ja tuumasi että kaipa pitäisi käväistä sairaalassa, vaikkei kuumetta olekkaan... Sairaalassa tuntien odotus, kunnes tajuttiin tilanne verikokeesta ja minut syöksytettiin pikapikaa tipan jatkoksi.
Itse äitinä en koskaan seuraa orjallisesti tuota kuumemittaria, yleinen olo ja muilla asioilla suurempi paino.
Varmaan se joulu noin parikymppisenä, kun omat vanhemmat lähtivät reissuun ja tyttöystävän vanhemmille en mahtunut
Tämä paskin joulu ikinä sattui vuosia sitten, kun olin vielä murrosiässä. Oli jouluaatto, lumeton, harmaa, sateinen ja kylmä päivä. Faija keksi taas jostain riidan aiheen, alkoi tyhjästä mulle rähisemään ja raivoamaan (se oli selvinpäin, mutta aina yhtä uhkaava ja riidanhalunen). Otin fillarin ja lähdin polkemaan. Menin tutulle paikalle, metsikön ja tien reunaan, isolle kivelle, missä niin monet kerrat aikaisemminkin olin istunut ja itkin kunnon jouluitkun. Oli niin helvein paha olla ja ahdisti. En koskaan tajunnut, mitä faija oikein siitä sai, että keskenkaiken aloittaa huutamaan ja riitelemään. Miksi se halusi pilata tunnelman ja pahoittaa kaikkien mielen? Mutsi ei tullut koskaan väliin, sillä oli aina niin pajon hommaa. Meitä on 3 lasta, eikä se jaksanut sitä faijan inhottavaa väsytystaistelua. Pahemmaksi se olisi vaan muuttunut.
Ikinä en unohda, enkä annan anteeksi. Kun täytin 18v muutin omilleni, onneksi pääsin siitä hullujenhuoneesta pakoon. Sen jälkeen joulut(kin) ovat olleet rauhallisia ja lämminhenkisiä.