Lue keskustelun säännöt.
En luota enää ystävääni tippaakaan ja hänen juoruilunsa pelottaa
12.12.2015 |
Minulla on inhottava ongelma. Olemme olleet ystäväni kanssa ystäviä monia vuosia ihan nuoruudesta asti, mutta olen viimeisen vuoden aikana tajunnut kokoajan paremmin että tähän ihmiseen ei oikeastaan voi luottaa yhtään. Tämä ystävä juoruilee kaiken kaikista ja kertoo muista henkilökohtaisia asioita jotta ihmiset pitäisivät hänestä, koska ilmeisesti ajattelee että juoruilu tekee hänestä jotenkin kiinnostavampaa seuraa. En aiemmin nuorempana niin tajunnut tämän puolen vakavuutta ja katsoin tapaa vähän kaikilla läpi sormien, mutta viime aikoina minulle on valjennut että itseasiassa tämä ystäväni on loppupeleissä todella yksinkertainen ja manipuloitavissa oleva ihminen. Olen myös ennen ajatellut naiivisti, että eihän se muista juoruileminen niin haittaa, kun hän kuitenkin pysyy lojaalina minua kohtaan. Pelkään että olen kuitenkin todella väärässä, sillä nämä piirteet ovat hänessä vain syventyneet.
En viihdy hänen seurassan enää ollenkaan mistä on todella huono omatunto. Vielä enemmän ahdistaa kuitenkin tieto siitä, että jos välimme menisivät poikki hän aivan varmasti juoruaisi kaikki yksityisasiani eteenpäin. Hän on kuitenkin vuosien saatossa nähnyt elämääni sivusta ja tietää monet syvimmät salaisuuteni. Olen luullut että läheisien ystävien kanssa sellaiset voisi jakaa. Nykyään hän kuitenkin lörppäsuuna möläyttelee asioitani "vahingossa" jopa minun ollessa vieressä paikalla. :( Saattaa siis muiden seurassa kysyä todella tilannetajuttomasti suureen ääneen jostakin luottamuksella kerrotusta, tai muuten vain sellaisista asioista jotka eivät kuulu kellekään.
Olen yrittänyt puhua ystävän kanssa ja painottaa hänelle luottamuksen ja yksityisyyden merkitystä. Olen myös sanonut suoraan etten oikein voi aina luottaa häneen. Ystäväni ei kuitenkaan tunnista tätä vikaansa ollenkaan ja puhuu itsensä aina pussiin ja sanoo jotain ilmiselvän valheellista kuten "no eihän mulla koskaan ole tarvetta puhua muiden asioista, haloo!" vaikka olisi juuri hetkeä ennen revitellyt jonkun yhteisen tutun asioita.
Miten tällaisesta pääsee eroon, tai ylipäätään uskaltaa ottaa etäisyyttä? Hän voisi halutessan todella pilata maineeni eikä edes itse tajuaisi sitä tai ymmärtäisi tekevänsä väärin. Puhuimme aiheesta viimeksi tällä viikolla ja hän tokaisi vain olkiaan kohauttaen "no onneksi sä nyt et ole mitään niin kamalaa tehnyt, minkä paljastuminen haittaisi". Miten hänellä on muka oikeus päättää, mikä minua haittaa? Hän kokee myös oikeudekseen aina esimerkiksi vilkuilla olan yli puhelintani ja viestejäni, kutsuu itse itsensä joka paikkaan eikä muutenkaan kunnioita ihmisten rajoja.
En aio enää ikinä kertoa hänelle yhtään mitään, koko ystävänä pysyminen tällaisen "vaaran" takia ahdistaa. Oma vikani tietysti on että olen hänen kanssaan elämääni jakanut, mutta en silti olisi uskonut että toiset vielä aikuisina jatkavat tuollaista. Hänellä ei myöskään näytä olevan minkäänlaista itsekunnioitusta omia asioitaan kohtaan ja luulee varmaan siksi että voi puhua myös muista mitä tahansa, kun hänellä itsellään ei ole salaisuuksia. Saattaa huudella esim. yksityiskohtaisia seksikokemuksiaan tai kumppaneiden määrää (omaa ja muiden) ihan kenelle tahansa vain saadakseen huomiota. Mitä teen... Hivutanko vain hitaasti pois ja toivon parasta?
Kommentit (31)
Minulle kävi samalla lailla.
Laitoin ystävälle asiasta sähköpostia (koska tiesin etten pystyisi puhumaan kasvotusten koska alkaisin itkeä tai raivota). Ei oltu sen jälkeen yhteyksissä yli puoleen vuoteen.
Sittemmin on alettu käymään muutaman kuukauden välein kahvilla ja puhe pysyy aika pinnallisissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ja en voi olla miettimättä MIKSI olet kertonut asioistasi ystävällesi kun olet aina tiennyt mikä lörppö on? Minullakin on ystävä joka on tosi mukava, oikein sydämellinen mutta kertoilee kaiken itsestään ja muista kelle tahansa eikä tulisi mieleenkään kertoa muuta kuin sellaista mitä voisin myös kertoa avoimesti kelle tahansa hänelle. Miksi sinulta puuttuu itsesuojeluvaisto? Ymmäertäisin jos olisi manupulaattori joka vaivihkaa saa asioita selville, mutta ymmärsin tekstistäsi ettei ystäväsi ole sellainen. Tekststä huokui myös että olet samanmoinen juoruiluja kun muiden asioista kertoilet eteenpäin.
Minulla on myös ollut tismalleen samanlainen ystävä. Vuosia kuvittelin, että olemee hyviä ystäviä keskenään ja jossain vaiheessa ymmärsin millainen tämä todellisuudessa on. Katkaisin selittelemättä välit häneen ihan täysin. Ei hän olisi selittämällä mitenkään voinut ymmärtää/hyväksyä että vika on hänessä. Muutaman viikkoa taisi jaksaa yrittää viestitellä/soitella. Poistin kaikki viestit lukematta, enkä vastannut puheluihin. Kuulostaa lapselliselta, mutta tämä oli ainut keino päästä ihmisestä eroon ilman, että hän saa tyydytyksen sitä että voisi kaikille huudella kuinka paska olen ja miten loukkasin häntä. Toivon, että jonain päivänä hän ymmärtää itse miksi tein niin, eikä enää jatka käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lapselliselta, mutta tämä oli ainut keino päästä ihmisestä eroon ilman, että hän saa tyydytyksen sitä että voisi kaikille huudella kuinka paska olen ja miten loukkasin häntä. .
Eikö hän juuri tuosta voisikin päätellä, että olet "paska" ja loukkasit häntä, kun et mitenkään selittänyt, miksi ystävyys päättyi? Toivottavasti ei tehnyt niin, mutten ymmärrä, miten tuo tapasi juuri "pelasti" sinut tuolta ystävän tyydytykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lapselliselta, mutta tämä oli ainut keino päästä ihmisestä eroon ilman, että hän saa tyydytyksen sitä että voisi kaikille huudella kuinka paska olen ja miten loukkasin häntä. .
Eikö hän juuri tuosta voisikin päätellä, että olet "paska" ja loukkasit häntä, kun et mitenkään selittänyt, miksi ystävyys päättyi? Toivottavasti ei tehnyt niin, mutten ymmärrä, miten tuo tapasi juuri "pelasti" sinut tuolta ystävän tyydytykseltä.
Meillä on yhteisiä tuttuja vielä ja olen kuullut, että hän ei vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Ei syyttele minua. Ei ole minulle vihainen, muttei kuitenkaan omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Säästyin siis siltä, että hän olisi lähtenyt minua "mustamaalaamaan" tai huutelemaan asoita enempää. Tämä ihminen olisi osannut myös taitavasti kääntää kaiken minun syyksi niin, että minulle jää niin pakska olo, että lopulta pyytäisin häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se riidan syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lapselliselta, mutta tämä oli ainut keino päästä ihmisestä eroon ilman, että hän saa tyydytyksen sitä että voisi kaikille huudella kuinka paska olen ja miten loukkasin häntä. .
Eikö hän juuri tuosta voisikin päätellä, että olet "paska" ja loukkasit häntä, kun et mitenkään selittänyt, miksi ystävyys päättyi? Toivottavasti ei tehnyt niin, mutten ymmärrä, miten tuo tapasi juuri "pelasti" sinut tuolta ystävän tyydytykseltä.
Meillä on yhteisiä tuttuja vielä ja olen kuullut, että hän ei vieläkään ymmärrä mitä tapahtui. Ei syyttele minua. Ei ole minulle vihainen, muttei kuitenkaan omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Säästyin siis siltä, että hän olisi lähtenyt minua "mustamaalaamaan" tai huutelemaan asoita enempää. Tämä ihminen olisi osannut myös taitavasti kääntää kaiken minun syyksi niin, että minulle jää niin pakska olo, että lopulta pyytäisin häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se riidan syy.
Okei, ymmärrän.
Itse olen jo 50 v. ja vasta nyt olen oppinut että älä kerro kenellekkään mitään sellaista jonka vahingoittaa sinua.
Etenkin älä puhu miehesi asioita, lapsista mitään negaa tai ihan itsestäsi . Jos udellaan niin valehtele.
Vaikka ystävä ei juoruilisikaan niin voi tarpeen tullen heittää piikkejä.
Ainut ihminen jolle avaudun on äitini ja osittain siskolleni mutta en yhdellekkään kaverille. Mulle on avauduttu mutta pidän asiat itselläni. En koskaan urki toisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oppi nyt kantapään kautta, että ei pidä olla liian sinisilmäinen. Ja pitää opetella olemaan tarpeeksi kova, tuollaisia ihmisiä on paaljon!! Hyväksy itsesi ja ole sinut menneisyytesi kanssa ap, niin sinulla ei ole mitään pelättävää. Kun hyväksyt että olet itse ollut liian tyhmä ja kertonut yksityiskohtaisia tietoja itsestäsi tälle epäluotettavalle ystävälle, nii ahdistuksesi helpottaa. Taidat olla aika herkkä tai yliherkkä, vai pyöritätkö asioita päässäsi liikaa? Ketään ei kiinnosta mitä sinä olet tehnyt nuoruusvuosinasi, ja sitä paitsi MITÄ VÄLIÄ?
Se mitä voit nyt oppia, on olla kertomatta tällaisille juorutädeille omia asioitaan. Eikä kauheasti kannata kaveerata tällaisten kanssa, etsi parempaa seuraa. Laita vähitellen huomaamattomasti välit poikki tämän kyseisen kanssa. Jos hän aiheuttaa sählinkiä kaveripiirissä, niin välttele kaikkia jotka hän tuntee. Elämässä tulee vastaan aina uusia ihmisiä, keskity heihin.
Heh, mulla samanlainen kaveri. Mielellään levittelee vaikkapa nyt jotain vuosien takaisia yhdenillanjuttujani uusille tuttavuuksille. Esim. olemme hänen luonaan pikkujouluissa, paikalla jotain hänen naapureitaan ja muita minulle pääosin ventovieraita ihmisiä ja tulee puhetta vaikkapa nyt remontin teettämisestä, niin hän saattaa alkaa selittää "Vai että remppamies pitäisi saada, Liisalla tässä on kuulkaa niistä kokemusta, muistatko silloin yksi juhannus kun se remppamies-Make laitto sun paikat kuntoon *winkwink*, ei sulla sattuis olee sen numeroo, tais olla kova poika "painamaan" hommia *winkwink*". Joo, itsehän olen tietty pannut, mutta ei mun mielestä tollaisia asioita vaan kailoteta yhtään missään, korkeintaan jossain läheisen kaveriporukan tapaamisessa voidaan ehkä kiusoitella, mutta ei noin, ei missään tapauksessa.
Mä olen kanssa hivuttautunut kauemmas. En soita, en mene käymään. Harmittaa vaan, että olen noissa tilanteissa mennyt lukkoon ja punastellut, olisi siinäkin pikkujoulupöydässä voinut vaikkapa vähän kiusoitella takaisin ja kysellä että entäs se remppamies mitä sä painoit siellä laivalla tossa viime helmikuussa...vaihdoitteko numeroita. Olisi saanut vähän draamaa iltaan, kaveri siis naimissa ja aviomies siinä samassa pöydässä meidän kanssa tietty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, mulla samanlainen kaveri. Mielellään levittelee vaikkapa nyt jotain vuosien takaisia yhdenillanjuttujani uusille tuttavuuksille. Esim. olemme hänen luonaan pikkujouluissa, paikalla jotain hänen naapureitaan ja muita minulle pääosin ventovieraita ihmisiä ja tulee puhetta vaikkapa nyt remontin teettämisestä, niin hän saattaa alkaa selittää "Vai että remppamies pitäisi saada, Liisalla tässä on kuulkaa niistä kokemusta, muistatko silloin yksi juhannus kun se remppamies-Make laitto sun paikat kuntoon *winkwink*, ei sulla sattuis olee sen numeroo, tais olla kova poika "painamaan" hommia *winkwink*". Joo, itsehän olen tietty pannut, mutta ei mun mielestä tollaisia asioita vaan kailoteta yhtään missään, korkeintaan jossain läheisen kaveriporukan tapaamisessa voidaan ehkä kiusoitella, mutta ei noin, ei missään tapauksessa.
Mä olen kanssa hivuttautunut kauemmas. En soita, en mene käymään. Harmittaa vaan, että olen noissa tilanteissa mennyt lukkoon ja punastellut, olisi siinäkin pikkujoulupöydässä voinut vaikkapa vähän kiusoitella takaisin ja kysellä että entäs se remppamies mitä sä painoit siellä laivalla tossa viime helmikuussa...vaihdoitteko numeroita. Olisi saanut vähän draamaa iltaan, kaveri siis naimissa ja aviomies siinä samassa pöydässä meidän kanssa tietty.
Olis ehkä pöytä kaatunut joten hyvä kun et sanonut mitään :-)
No joo, tuo ei kyllä kuulosta tuo viimeinen juttu siltä, että itsekään olisin ihan levollisin mielin. :( Miten muuten on, tiedätkö kuinka totta ne yleensä ovat ne jutut, mitä hän kertoo muista? Värittääkö ja lisäileekö hän, tai muistaako väärin? Ehkä kaikki vaan ajattelevat, että no ne on niitä Mirkun juttuja.