OnKo minulla syömishäiriö

Onkomäihanok

Sairastan masennusta ja ihmiset ovat aina puhuneet pienuudestani koska olen aina ollut laiha. No harrastaa kilpacheerleadingiä ja olen nousija. Joukkuekaverit usein sanovat kuinka kevyt olen mutta joskus tulee kommenttia et "tää tuntuu niin raskaalta" tiiän ettei ne niinkään mua tarkota tai mun painoa vaan koko sitä kokonaisuutta mutta silti se jotenkin kolahti... Pikku hiljaa... Musta on siis jo parin vuoden ajan tuntunu etten ihan luota siihen et oon laiha mut en oo ikinä tehny sille mtn. Nyt aloin laihduttaan vähän joku 2kk sitten ehkä? Mittari olivat siis 17v/158,5cm/47,3kg. No viikossa-kahdessa paino tippui n. 45. No sit paino heitteli hetken n. 44,9-45,7. Sitten aloin taas skarpata laihdutuksessa ja nyt painoni on 43,2. Eli olen vähän alle kahdessa kuukaudessa tiputtanut painoa n. 4,1 kg. En tiedä onko se paljoa mutta paino on tuon 2kk aikana välillä noussut niin paljon laihduttamisen jälkeen että yleensä kiloja on tippunut 1-2 viikossa. Nyt on muutaman viikon(??) pysynyt alle 44. Mutta silti tuntuu että näytän ihan yhtä "isolta" kuin aloittaessa tai aianakin melkein. En tiedä onko minulla syömiä häiriö. Mutta eihän pieni painonlasku haittaa? Jos lopetan kohta kun pääsen tavoitteeseen 42-43kg?

Kommentit (9)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pieni painonlasku todellakin haittaa jos on jo valmiiksi luuranko.

Tämäpä hyvinkin. Mene kertomaan vaikka koulusi terveydenhoitajalle, että tunnet olosi lihavaksi etkä pysty lopettamaan laihdutusta. Jos saat apua ajoissa, sairaus ei ehdi kehittyä vakavaksi. 42 kg on jo todella pieni paino tuon pituiselle. Etkä tule olemaan siihenkään tyytyväinen, vaan sitten haluat aina vaan laihtua lisää.

Vierailija

Sun ikäisen ei pidä koskaan laihduttaa. Voi tulla vauroita, joita ei voida enää korjata. Ehkä joskus haluat saada lapsia, mutta sepä ei ole mahdollista, kun lähdit laihduttamaan...

Olet jo noilla alkumitoilla laiha luikku. Koitapa nyt syödä kunnolla, kohtahan ne lihaksetkin surkastuu etkä voi edes cheerleadingiä harrastaa.

Ehdottomasti heti puhut vanhemmillesi ja pyydät että auttavat sinut hoitoon.

Aloittaja

Tiedän etten voi jatkaa laihduttamista mutta kun koiran syödä tulee kamala olo henkisesti ja välillä fyysisestikkin. Vähänniinkuin keho hylkisi ruokaa. Alkaa oksettamaan kun syö välillä. Olen siis muutamia kertoja, tai oikeastaan aika monta kertaa oksentanut koulussa kun oon syönyt ku en oo halunnu kaverien huomaavan mtn. Mutta pelkään että jos kerron tästä terkkarille, opettajalle tai mun psykologille niin ne heti kertoo vanhemmille. En haluu et vanhemmat tietää... En haluu aiheuttaa niille huolta kun oon huolta jo niin paljon aiheuttanut mun masennuksella. Pelkään myös ettei sisko kestäis tietää et mun on tällänenkin ongelma. Oon pelkkä ongelma koko ihminen...🙈

Aloittaja

Periaatteessa tiedostan et mulla on paljon ongelmia mutta en osaa hakee apua/uskalla ja pelkään et muille tulee oman jaksamisen kans ongelmia mun takia. Tiedostan että oon oikeesti aika sairas (masennus ja mahdollinen syömishäiriö?) mutta en vaan jaksa/uskalla/jtn tehdä asialle mtn... En ees tiedä miks kirotan tätä tänne... Kai yritän saada rohkeutta avun hakemiseen...

Vierailija

Mulla on ollu syömishäiriö ja tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta. Puhu vanhemmillesi, he haluaisivat tietää. Ei sinun tarvitse huolehtia vanhemmistasi vaan heidän sinusta. Eikä vanhempiesi rakkaus sinua kohtaan katoa, vaikka sinulla onkin tällä hetkellä ongelmia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän etten voi jatkaa laihduttamista mutta kun koiran syödä tulee kamala olo henkisesti ja välillä fyysisestikkin. Vähänniinkuin keho hylkisi ruokaa. Alkaa oksettamaan kun syö välillä. Olen siis muutamia kertoja, tai oikeastaan aika monta kertaa oksentanut koulussa kun oon syönyt ku en oo halunnu kaverien huomaavan mtn. Mutta pelkään että jos kerron tästä terkkarille, opettajalle tai mun psykologille niin ne heti kertoo vanhemmille. En haluu et vanhemmat tietää... En haluu aiheuttaa niille huolta kun oon huolta jo niin paljon aiheuttanut mun masennuksella. Pelkään myös ettei sisko kestäis tietää et mun on tällänenkin ongelma. Oon pelkkä ongelma koko ihminen...🙈

Kultapieni, olet kasvava nuori, "ongelmana oleminen" kuuluu nuoren toimenkuvaan. Ne ongelmat kertovat siitä että muutut ja kehityt. Ajattelepa että nuo ongelmat ovat mäkiä sun elämänmatkallasi. Joudut hieman tsemppaamaan ja pyytämään välillä että joku tuuppaa pepusta, että pääset mäen päälle, mutta sitten näet taas paremmin polkuasi eteenpäin ja maisemat paranee. Nuorena nuo mäet tuntuvat tosi korkeilta ja helposti jää kyyryyn siihen mäen juurelle. Mutta elämässä ei pääse eteenpäin, ellei ylitä noita mäkiä. Sitten kun aikuistuu ja useampi mäki on jo takana ja ylitettynä, alkaa mäet tuntua matalilta.

Totta kai rakastavat vanhemmat ovat huolissaan, mutta hei, se huolehtiminen taas kuuluu vanhempien rooliin.

Kerro heti viikonloppuna vanhemmillesi! Olen aivan satavarma, että he haluavat tietää nyt, eivätkä sitten kun tilanne olisi mennyt paljon vaikeammaksi. 

Nyt luulet, että he eivät tiedä mitään, mutta eivätköhän ole jotain huomanneet ja ovat jo nyt huolissaan: heille olisi siis helpotus saada selville mikä tilanne on, ja että uskoudut heille ja pyydät tukea hoitoon menemiseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat