Mikä on sinun lohtusi, kun olo on oikein kurja?
Sen ei välttämättä tarvitse olla lohturuoka, mutta voi olla sekin. Asia, joka saa sinut jaksamaan, kun elämä potkii päähän. Haen nyt vinkkejä oman pahan oloni lievitykseen - kiitos, jos jaksat vastata.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi, itkeminen, kirjoilu, nukkuminen, rauhoittavien syönti.
Toivon kaikille inhottaville pahaa ja visualisoin sitä. Hengitän sisään ja toivon samalla voimaa, uloshengityksellä toivon kaiken pahana katoavan paskojen ihmisien riesaksi.
Josku käyn juttelemassa mt-toimistolla.
Jos tulee paha ahdistuskohtaus siinä ei auta yhtään mikään. Vain aika voi päättää sen helvetin.
Sellainen jolla pahaolo lähtee suklaalla tai ystävän kanssa lässyttämällä, ei mitään oikeaa pahaa oloa ole koskaan ollutkkaan.
Näin pidät pahan kierrossa. Miksi sitä paskaa enää eteenpäin jatkamaan, hengitä sisään ja toivo pahan katoavan ihan vaan kokonaan. Sitä saat mitä tilaat.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi, itkeminen, kirjoilu, nukkuminen, rauhoittavien syönti.
Toivon kaikille inhottaville pahaa ja visualisoin sitä. Hengitän sisään ja toivon samalla voimaa, uloshengityksellä toivon kaiken pahana katoavan paskojen ihmisien riesaksi.
Josku käyn juttelemassa mt-toimistolla.
Jos tulee paha ahdistuskohtaus siinä ei auta yhtään mikään. Vain aika voi päättää sen helvetin.
Sellainen jolla pahaolo lähtee suklaalla tai ystävän kanssa lässyttämällä, ei mitään oikeaa pahaa oloa ole koskaan ollutkkaan.
Niin että jos joku pystyy lievittämään pahaa oloa eri keinoin,ei voi olla oikeasti kokenut pahaa oloa,koska sinun pahaan oloosi ei auta mikään?
Yhtä hyvin joku joka on viillellyt itseään tai yrittänyt itsemurhaa,voisi sanoa ettei sinun ahdistuksesi ole oikeaa ahdistusta,jos et koskaan yrittänyt päättää päiviäsi päästäksesi siitä eroon.
Tunteet ovat yksilöllisiä,mikä sinä olet määrittämään millainen on "oikea" paha olo?
Vierailija kirjoitti:
Kissani :) ihana otus
Mä unohdin lisätä myös että kissa,se tuntuu aina aavistavan koska tarvitsen sitä(parempi tunneäly kuin miehelläni),ja tulee puskemaan ja kehräämään rauhoittavasti,en muista miten pärjäsin aikana ennen lemmikkejä.
Tuo koira piristää aina. Ei sitä montaa sekuntia tarvitse katsella kun on jo parempi olo.
Myös oikein raskas salitreeni auttaa. Luonnossa liikkumisesta tykkään muuten, mutta se on liian hidastempoista jos oikeasti joku mättää. Salilla ei tarvitse ajatella. Myös äidille soittaminen auttaa, ja ystävien tapaaminen, mutta en mä kellekään avaudu, jutellaan muuta.
Liian kovaääninen musiikki, joka hukuttaa alleen kaikki ajatukset.
Viini, irtokarkit ja hömppäleffa.
Pahimman ollessa päällä itkeminen auttaa myös.
Itketän itseäni ajattelemalla/katsomalla/kuuntelemalla kaikkea oikein surullista. Itken tavallaan itseni tyhjiin ja sen jälkeen olo on seesteisempi.
Jos voin olla yksin kotona niin pistän verhot tiukasti kiinni, kuulokkeet korviin ja tanssin kuin mikäkin sekopää ympäri kämppää. Mulla on hyvä mielikuvitus ja voin kuvitella itseni vaikkapa sambakarnevaaleihin Brasiliaan:D Kyllä unohtuu huolet ainakin vähäks aikaa.
Sit mulla on sellainen vähän paha tapa alkaa nyppimään säärikarvoja ahdistuneena, se on jotenkin tosi terapeuttista. Ikävä seuraus tästä on karvojen sisäänkasvaminen joten en sinänsä voi suositella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi, itkeminen, kirjoilu, nukkuminen, rauhoittavien syönti.
Toivon kaikille inhottaville pahaa ja visualisoin sitä. Hengitän sisään ja toivon samalla voimaa, uloshengityksellä toivon kaiken pahana katoavan paskojen ihmisien riesaksi.
Josku käyn juttelemassa mt-toimistolla.
Jos tulee paha ahdistuskohtaus siinä ei auta yhtään mikään. Vain aika voi päättää sen helvetin.
Sellainen jolla pahaolo lähtee suklaalla tai ystävän kanssa lässyttämällä, ei mitään oikeaa pahaa oloa ole koskaan ollutkkaan.
Näin pidät pahan kierrossa. Miksi sitä paskaa enää eteenpäin jatkamaan, hengitä sisään ja toivo pahan katoavan ihan vaan kokonaan. Sitä saat mitä tilaat.
Tähän tartun minäkin. Tyypillä on menetelmä kunnossa, mutta ajatuksissa hiomista. Kun pääsee ulos tuosta koston ja pahan kierteestä, olo helpottuu kuusinkertaisesti. Poista hengityksestäsi pahan toivominen muille ja puhdista ajatuksesi vain hyvän toivomiseksi muille, niin kevenet.
Tästä ketjusta voisi tehdä laulunsanat. Siitä mitä on lohtu kenellekin (vs. Lohtu-biisi lastensairaalalle)
Vierailija kirjoitti:
Itketän itseäni ajattelemalla/katsomalla/kuuntelemalla kaikkea oikein surullista. Itken tavallaan itseni tyhjiin ja sen jälkeen olo on seesteisempi.
Jos voin olla yksin kotona niin pistän verhot tiukasti kiinni, kuulokkeet korviin ja tanssin kuin mikäkin sekopää ympäri kämppää. Mulla on hyvä mielikuvitus ja voin kuvitella itseni vaikkapa sambakarnevaaleihin Brasiliaan:D Kyllä unohtuu huolet ainakin vähäks aikaa.
Sit mulla on sellainen vähän paha tapa alkaa nyppimään säärikarvoja ahdistuneena, se on jotenkin tosi terapeuttista. Ikävä seuraus tästä on karvojen sisäänkasvaminen joten en sinänsä voi suositella.
Juuri tuo surullisuudessa "rypeminen" on hyvä keino,ystävän kanssa meillä on ollut tapana soittaa biisejä joita kutsumme "itsemurhamusiikikisi",siis yhdessä fiilistelemme surullisimpia ja masentavampia kappaleita joita Youtubesta vain löytyy.
Toinen minkä itse koen lohdulliseksi on on päiväkirjaan avautuminen,kun purkaa kaiken päässä vellovan paskan kyynelten tahrimalla paperille asiat tuntuvat jotenkin selkeämmiltä,toki ystävälliken avaudun mutta ei ketään viitsi loputtomasti kuormittaa.
Mainio idea muuten tuo sekopäinen tanssiminen,voisi itsekin kokeilla joskus :)
Reissu kaupungille ja jonkun kivan jutun ostaminen toimii mulla aina.