Oletko rakastanut alkoholistin raittiiksi?

En ole, eikä se ole mahdollista. Yleensä siinä käy niin, että auttajakin menehtyy. Tällaisia tapauksia olen nähnyt paljon.

Olen pahoillani tästä. Jos jollakin on esittää päinvastainen esimerkki, niin kuulen kyllä mielellänin niin ei näytä sitten niin synkältä.

Teoriassa jos olisi joku, joka pystysisi aina auttamaan alkoholin aiheuttamaan masennukseen ja pitäisi ellämässä sen verran vauhtia ettei juomiseen jää aikaa, saattaisi onnistua. Todellisuudessa kenekään voimat eikä aika riitä sellaiseen. Onhan esim. erään Matin kanssa ollut montakin yrittäjää.

T. Alkkis VM-71

Olen. On mahdollista.

Jätin alkoholistimieheni ja hän raitistui. Muuten olisi mennyt miehellä henki pois juomisesta.

Kerran oli tilaisuus lähteä koittamaan, en lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Voisitko kertoa lisää?

Vierailija kirjoitti:

Jätin alkoholistimieheni ja hän raitistui.

Noinhan se pitää tehdäkin. Hylkääminen on näissä tapauksissa parasta huolenpitoa.

Olen. Itseni.

Ei ole mahdollista. Alkoholisti jättää juomisen vain ja ainoastaan omasta tahdostaan. Toki siihen omaan tahtoon (kun se sitten syntyy) vaikuttaa esim. sellaiset ajatukset, että en halua tehdä tätä enää perheelleni / vaimolleni / miehelleni, mutta vaimon tai miehen rakkaus sellaisenaan ei alkoholistia paranna ellei alkoholisti itse halua lopettaa juomista. Mikään ulkopuolinen taho ei pysty tätä päätöstä alkoholistin puolesta tekemään eikä siihen sysäämään, se lähtee pelkästään hänestä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Tai tiedätkö tapauksia?

Alkoholistia ei saa raittiikis rakastamalla eikä rukoilemalla. Ainostaan omasta tahdostaan jos hakee apua se voi olla mahdollista.

Ainut apu mitä voit antaa on käskeä katkasuun ja jos ei lähde niin pakkaat tavarat ja nakkaat ulos. Ei kannata tuhlata aikaa alkoholistin hyysäämiseen et saa sitä lopettamaan juomista kuitenkaan. Jos hän ei itse halua niin siihen ei kukaan pysty. Ja jos hän haluaisi niin eihän hän joisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Voisitko kertoa lisää?

Alkoholismi on häpeäsairaus. En tuominnut vaan sanoin aina, että ei tarvitse hävetä. Ohjasin lempeästi oikeaan suuntaan ja näytin, miten kurssin saa kääntymään. Osoitin omalla esimerkillä, mitä on toivo. Sytyttelin valoja hänen tielleen. Vuosi meni ja korkki meni kiinni. Ennen kaikkea en tuominnut tai syytellyt vaan suhtauduin arvostavasti ja kunnioittavasti. Uskoin henkilön omaan kyvykkyyteen, rohkaisin. En kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttä. Ainakin omien sanojensa mukaan välittämiseni oli ratkaisevaa. Näin hänen yksinäisyyteensä ja loin toivoa toivottomuuteen. Hänen ei tarvinnut hävetä itseään ja se auttoi paranemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Voisitko kertoa lisää?

Alkoholismi on häpeäsairaus. En tuominnut vaan sanoin aina, että ei tarvitse hävetä. Ohjasin lempeästi oikeaan suuntaan ja näytin, miten kurssin saa kääntymään. Osoitin omalla esimerkillä, mitä on toivo. Sytyttelin valoja hänen tielleen. Vuosi meni ja korkki meni kiinni. Ennen kaikkea en tuominnut tai syytellyt vaan suhtauduin arvostavasti ja kunnioittavasti. Uskoin henkilön omaan kyvykkyyteen, rohkaisin. En kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttä. Ainakin omien sanojensa mukaan välittämiseni oli ratkaisevaa. Näin hänen yksinäisyyteensä ja loin toivoa toivottomuuteen. Hänen ei tarvinnut hävetä itseään ja se auttoi paranemaan.

Lisään vielä, että näin miten hän itse kärsi ja olisi halunnut lopettaa, vaan ei tiennyt miten se tehdään. Siihen tarvittiin uusi kurssi. Jos ei olisi itse halunnut (pieni toivon siemen...) , en olisi lähtenyt auttamaan. Aluksi ehdotin, että etsisi sen vähäisen omanarvontunnon rippeen ja alkaisi vaalia sitä, antaisi sen vähitellen kasvaa. Ei sitä tarvita paljon, että toivo voi kasvaa, ajan kanssa...

^ niin ja olin aivan käsittämättömän kärsivällinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Montako viikkoa on ollut "raittiina"?

Ei, vakavasti puhuen; JOS puoliso on äärimmäisen vahva ihminen, joka suhtautuu alkoholistiin, kuin hoidettavaan potilaaseen, vailla mitään henkistä sidettä, niin alkoholistin saaminen juomattomaksi, saattaa onnistua. Ehkä.  Henkinen sitoutuminen rakkauteen perustuvassa parisuhteessa vain on sen edellytys. On äärimmäisen raskasta pelätä alkoholistin sortumista uudelleen juomaan päivästä/viikosta/vuodesta toiseen, vaikka ko. henkilö pysyisikin kuivilla.  Juovan alkoholistin kanssa taas.... Elämä on yhtä helvettiä.

4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Kukaan heistä tuskin on raitistunut puolison uhrausten takia.

Elämä on liian lyhyt tuhoisiin parisuhteisiin. Valitettavasti. Päästä irti ja anna alkoholistin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Voisitko kertoa lisää?

Alkoholismi on häpeäsairaus. En tuominnut vaan sanoin aina, että ei tarvitse hävetä. Ohjasin lempeästi oikeaan suuntaan ja näytin, miten kurssin saa kääntymään. Osoitin omalla esimerkillä, mitä on toivo. Sytyttelin valoja hänen tielleen. Vuosi meni ja korkki meni kiinni. Ennen kaikkea en tuominnut tai syytellyt vaan suhtauduin arvostavasti ja kunnioittavasti. Uskoin henkilön omaan kyvykkyyteen, rohkaisin. En kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttä. Ainakin omien sanojensa mukaan välittämiseni oli ratkaisevaa. Näin hänen yksinäisyyteensä ja loin toivoa toivottomuuteen. Hänen ei tarvinnut hävetä itseään ja se auttoi paranemaan.

Eli puhut suurkuluttajasta,et alkoholismiin sairastuneesta. Suurkulutus ja alkoholisimi on kaksi eriasiaa. Suurkuluttaja voi ja pystyy vähentämään käyttöä mutta alkoholistilla se ei ole noin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

^ niin ja olin aivan käsittämättömän kärsivällinen.

Miksi uhrasit oman elämäsi?

En, mutta mieheni on. Minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

 

Montako viikkoa on ollut "raittiina"?

 

 

Ei, vakavasti puhuen; JOS puoliso on äärimmäisen vahva ihminen, joka suhtautuu alkoholistiin, kuin hoidettavaan potilaaseen, vailla mitään henkistä sidettä, niin alkoholistin saaminen juomattomaksi, saattaa onnistua. Ehkä.  Henkinen sitoutuminen rakkauteen perustuvassa parisuhteessa vain on sen edellytys. On äärimmäisen raskasta pelätä alkoholistin sortumista uudelleen juomaan päivästä/viikosta/vuodesta toiseen, vaikka ko. henkilö pysyisikin kuivilla.  Juovan alkoholistin kanssa taas.... Elämä on yhtä helvettiä.

4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Kukaan heistä tuskin on raitistunut puolison uhrausten takia.

Elämä on liian lyhyt tuhoisiin parisuhteisiin. Valitettavasti. Päästä irti ja anna alkoholistin mennä.

Auttamiseen kuuluu se, ettei kyseenalaista koskaan raittiuden pysyvyyttä. Meidän suhde alkoi ystävyydestä ja syveni rakkaudeksi ja suhteeksi, hänen raitistuttua. En epäile hänen kykyä pysyä kuivilla. Jos retkahtaa pahasti, lähden kyllä kävelemään. Tietää tasan, että näin käy, vaiko sitä ei koskaan ole ääneen lausuttu.

Vierailija kirjoitti:

Tai tiedätkö tapauksia?

Kolmelle olen noin tehnyt rakkaudellani.

Vierailija kirjoitti:

En, mutta mieheni on. Minut.

Saatoit olla itsekin valmiina raittiuteen.

Tuntuu, että naisilla henkilökohtaisen pohjan löytyminen on hieman helpompaa, kuin miehillä.  Onneksi. Tässä lajissa ei mitaleja jaeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Voisitko kertoa lisää?

Alkoholismi on häpeäsairaus. En tuominnut vaan sanoin aina, että ei tarvitse hävetä. Ohjasin lempeästi oikeaan suuntaan ja näytin, miten kurssin saa kääntymään. Osoitin omalla esimerkillä, mitä on toivo. Sytyttelin valoja hänen tielleen. Vuosi meni ja korkki meni kiinni. Ennen kaikkea en tuominnut tai syytellyt vaan suhtauduin arvostavasti ja kunnioittavasti. Uskoin henkilön omaan kyvykkyyteen, rohkaisin. En kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttä. Ainakin omien sanojensa mukaan välittämiseni oli ratkaisevaa. Näin hänen yksinäisyyteensä ja loin toivoa toivottomuuteen. Hänen ei tarvinnut hävetä itseään ja se auttoi paranemaan.

Eli puhut suurkuluttajasta,et alkoholismiin sairastuneesta. Suurkulutus ja alkoholisimi on kaksi eriasiaa. Suurkuluttaja voi ja pystyy vähentämään käyttöä mutta alkoholistilla se ei ole noin yksinkertaista.

Väärin. Ei ollut tosiaankaan kyse suurkuluttajasta. Alkoholismi oli kehittynyt kuluneen kymmenen vuoden aikana, sitä edelsi suurkulutus 20 vuotta.