Oletko rakastanut alkoholistin raittiiksi?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ niin ja olin aivan käsittämättömän kärsivällinen.
Miksi uhrasit oman elämäsi?
En uhrannut mitään. Päin vastoin sain aivan älyttömän ihanan ihmisen elämääni. Kärsivällisyys ei ole uhrautuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ niin ja olin aivan käsittämättömän kärsivällinen.
Miksi uhrasit oman elämäsi?
En uhrannut mitään. Päin vastoin sain aivan älyttömän ihanan ihmisen elämääni. Kärsivällisyys ei ole uhrautuvuutta.
Hän joi, hän kärsi. En minä. Miksi olisin kärsinyt?? Ehkä sitten olen henkisesti vahva ihminen. En asettunut missään vaiheessa kynnysmatoksi. Seisoin rinnalla. Kaikki ei siihen pysty, mutta ei se tarkoita kuitenkaan sitä ettei joku pystyisi.
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Isäni oli ns. tuurjuoppo. Saattoi mennä useampi kuukausi selvinpäin ja sitten taas viikkoja/kuukausia humalassa. Isäni ei ollut humalassa väkivaltainen tai mitään huonoa, enkä lapsena ymmärtänyt miksi äitini oli hänelle vihainen. 20 vuotta äitini menoa sieti ja otti sitten eron. Isäni joi vuosia kunnes sai ilmeisesti tarpeekseen ja he palasivat äidin kanssa yhteen. Nyt 10 vuoden jälkeen ovat edelleen yhdessä. Isäni ottaa nykyään alkoholia silloin tällöin mutta ei juo itseään tolkuttomaan humalaan ja aina se jää siihen yhteen kertaan.
jos äitini ei olisi jättänyt isääni, isälläni olisi varmasti edelleen ryyppyputkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Miten kirjoittamasi liittyy lainaamaasi? Tiedätkö oikeasti mistä on kyse, vai lonkaltako lauot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ niin ja olin aivan käsittämättömän kärsivällinen.
Miksi uhrasit oman elämäsi?
En uhrannut mitään. Päin vastoin sain aivan älyttömän ihanan ihmisen elämääni. Kärsivällisyys ei ole uhrautuvuutta.
Hän joi, hän kärsi. En minä. Miksi olisin kärsinyt?? Ehkä sitten olen henkisesti vahva ihminen. En asettunut missään vaiheessa kynnysmatoksi. Seisoin rinnalla. Kaikki ei siihen pysty, mutta ei se tarkoita kuitenkaan sitä ettei joku pystyisi.
Yhtä raitistunutta kohti on kuitenkin 100 yritystä, joidenka lopputuloksena ei jää kuin juova alkoholisti ja henkisesti rikki oleva ihminen, joka on yrittänyt "parantaa alkoholistia rakkaudella". Ikävä lopputulos.
http://www.huffingtonpost.com/johann-hari/the-real-cause-of-addicti_b_6506936.html
Loving an addict is really hard. When I looked at the addicts I love, it was always tempting to follow the tough love advice doled out by reality shows like Intervention -- tell the addict to shape up, or cut them off. Their message is that an addict who won't stop should be shunned. It's the logic of the drug war, imported into our private lives. But in fact, I learned, that will only deepen their addiction -- and you may lose them altogether. I came home determined to tie the addicts in my life closer to me than ever -- to let them know I love them unconditionally, whether they stop, or whether they can't.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.
En usko että voi "rakastaa raittiiksi", mutta voi tehdä selväksi että juot kohta itsesi hengiltä, vaatia lopettamaan ja uhata vaikka kotoa karkoittamisella.
Mun mies joi, aamusta iltaan välillä, hehee. Lopulta asiaan puututtiin, ja kai hänellä oli jotain omaakin halua lopettamiseen. Ei absolutisti ole vieläkään, mutta kun niiden aamudrinkkien ottaminen on yksinkertaisesti kielletty, raittius on helpompaa.
Minulla on useita alkoholistisukulaisia. Kaikkia yhdistää yksi asia: vaimo / mies jättänyt, tai vaimo / mies ei osaa/pysty sanomaan että nyt stoppi tuolle hommalle. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa. Jos ratkeaa, niin kerrotte vaan, että ok voit nyt itse päättää että aloitatko putken. Jos aloitat, niin voin henk koht pitää huolta siitä, että viina ei tule sulta loppumaan niin kauan kun henki pihisee. Tarpeeksi vahvaa jos ostan, niin toivonmukaan ei kovinkaan kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Tai tiedätkö tapauksia?
Vaikka kuinka monta tapausta tiedän joissa joku on lopettanut kokonaan tai vähentänyt juomistaan päästyään parisuhteeseen.
Ainoa mitä en tiedä on se että oliko näillä ihmisillä alkoholistin diagnoosia vai olivatko vain suurkuluttajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.
Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.
Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.
Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.
Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.
Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...
Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.
Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.
Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.
Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.
Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...
Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.
Eli kuvittelet olevasi oikea psykiatri :D hienoa! Täytyy vissiin antaa mun psykiatrille potkut, vaikka onkin Suomen johtavin sellainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ niin ja olin aivan käsittämättömän kärsivällinen.
Miksi uhrasit oman elämäsi?
En uhrannut mitään. Päin vastoin sain aivan älyttömän ihanan ihmisen elämääni. Kärsivällisyys ei ole uhrautuvuutta.
Hyvä, mutta te ette ilmeisesti olleet parisuhteessa, vaan ystäviä, kun nykyinen puolisosi oli vielä alkoholisti? Tuossa tapauksessa "rakastaminen terveeksi" voi ehkä onnistuakin, koska et odottanut häneltä paranemisen aikana asioita mitä ihminen yleensä odottaa puolisoltaan eikä teillä ollut yhteisiä lapsia. Parisuhteessa on sellainen dynamiikka, että alkoholistin toipumisen tukeminen voi olla paljon vaikeampaa.
Kyllä se alkoholistin omasta tahdosta on kiinni. Tietysti läheisten tuki on päätöksen tehtyä tärkeää. Mutta jollei alkoholisti halua myöntää ongelmaansa tai halua yrittää parantua, niin ei siinä mikään rakkaus auta.
En siis suosittele yrittämään rakaudella parantamista, siinä rikkoo vaan itsensä.
Rakastaa raittiiksi tarkoittaa sairastumista läheisriippuvuuteen. Alkoholisti ei raitistu toisen rakkaudella vaan halu parantua lähtee itsestä. 30 vuotta rakastin, ei auttanut. Alkoholismi on myös etenevä sairaus. Alkuaikojen pienet mokat muuttuu pettämiseksi, valehteluksi, rattijuoppoudeksi. Asioiksi, jotka alkoholisti aiemmin itsekin tuomitsi. Sivusta seuranneena tunnistan taudin kuvan ihmisissä ja sairastumisen asteen. Joku etenee hitaammin joku nopeammin. Runsas alkoholin käyttö on eri asia kuin alkoholismi. Ne tulee erottaa toisistaan.
Saatoin olla, mutta suurin syy oli kuitenkin se, että olisin menettänyt mieheni, jos en olisi raitistunut.