Oletko rakastanut alkoholistin raittiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Tai tiedätkö tapauksia?

On se mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä. 

t. rapajuoppo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.

 

Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.

Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.

 

Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.

Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...

 

Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.

Eli kuvittelet olevasi oikea psykiatri :D hienoa! Täytyy vissiin antaa mun psykiatrille potkut, vaikka onkin Suomen johtavin sellainen!

On se kumma, että näillä elämänkoululaisilla on aina "suomen johtavat" hoitajat ja lääkärit... Onnellista loppuelämää sinne lähipubiin juoppos kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.

 

Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.

Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.

 

Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.

Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...

 

Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.

Eli kuvittelet olevasi oikea psykiatri :D hienoa! Täytyy vissiin antaa mun psykiatrille potkut, vaikka onkin Suomen johtavin sellainen!

On se kumma, että näillä elämänkoululaisilla on aina "suomen johtavat" hoitajat ja lääkärit... Onnellista loppuelämää sinne lähipubiin juoppos kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Olet rakastanut ja sattumoisin täysin tästä irrallisesta syystä toinen on raitistunut. On mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.

 

Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.

Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.

 

Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.

Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...

 

Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.

Eli kuvittelet olevasi oikea psykiatri :D hienoa! Täytyy vissiin antaa mun psykiatrille potkut, vaikka onkin Suomen johtavin sellainen!

 

On se kumma, että näillä elämänkoululaisilla on aina "suomen johtavat" hoitajat ja lääkärit... Onnellista loppuelämää sinne lähipubiin juoppos kanssa.

Voi, mä olen absolutisti ja mies juo vain kotona ;) ja kyllä on, koska mieheni on hänen oikein hyvä ystävänsä :)

Hiljalleen alkanut tissuttelu muuttui joka päiväiseksi ilta rentoutumis juomiseksi. Viikonloppuina kului alkoholia enemmän. Noin 5 vuotta kesti, että minulla napsahti ja uhkasin erolla, jos mies juo enään kulauksenkin. Olisin todella toteuttanut eron. Ei tarvinnut erota 1/2 vuotta ilman alkoholia, aika paljon aiheesta vänkäämistä ja psykologin apua. Nyt käytetään alkoholia kohtuudella (2 olutta viikonloppuna tai vähän enempi viihteellä noin. 2kk välein)

Vasta eron uhka sai miehen haluamaan raitistumista. Nyt 14v. Avioliittoa takana ja parempaan suuntaan suhde kehittyy.

Alkoholistin elämässä rakkaus on tärkeysjärjestyksessä alempana kuin viinan juominen. Jos hän ei itse halua raitistua ja päätä tehdä asialle jotakin niin ulkopuolelta sitä asiaa ei voi mitenkään muuttaa. 

Ennen tuollaiseen ryhtymistä kannattaa ehdottomasti tutustua sairauteen ja siihen mitä siitä on kirjoitettu. Tämä jo siksikin, että muuten voi tahtomattaan olla osa alkoholistin ongelmaa eli mahdollistaa ryyppäämisen jatkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.

 

Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.

Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.

 

Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.

Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...

 

Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.

Eli kuvittelet olevasi oikea psykiatri :D hienoa! Täytyy vissiin antaa mun psykiatrille potkut, vaikka onkin Suomen johtavin sellainen!

 

On se kumma, että näillä elämänkoululaisilla on aina "suomen johtavat" hoitajat ja lääkärit... Onnellista loppuelämää sinne lähipubiin juoppos kanssa.

Voi, mä olen absolutisti ja mies juo vain kotona ;) ja kyllä on, koska mieheni on hänen oikein hyvä ystävänsä :)

Oletko sä se joka jossain ketjussa väitti että mies on alkoholisti mutta silti loistava isä lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. On mahdollista.

Voisitko kertoa lisää?

Alkoholismi on häpeäsairaus. En tuominnut vaan sanoin aina, että ei tarvitse hävetä. Ohjasin lempeästi oikeaan suuntaan ja näytin, miten kurssin saa kääntymään. Osoitin omalla esimerkillä, mitä on toivo. Sytyttelin valoja hänen tielleen. Vuosi meni ja korkki meni kiinni. Ennen kaikkea en tuominnut tai syytellyt vaan suhtauduin arvostavasti ja kunnioittavasti. Uskoin henkilön omaan kyvykkyyteen, rohkaisin. En kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttä. Ainakin omien sanojensa mukaan välittämiseni oli ratkaisevaa. Näin hänen yksinäisyyteensä ja loin toivoa toivottomuuteen. Hänen ei tarvinnut hävetä itseään ja se auttoi paranemaan.

Muuten , tuo miten häntä kohtelit , on nimenomaan rakkautta...

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut. Tässä sitä kuitenkin ollaan yhdessä oltu jo 8v.

 

Läheisriippuvuuskin on sairaus, siinä missä alkoholismikin.

Oletko psykiatri?! Eipä ole mulle meinaan hänkään noin sanonut ;) Joskus voi niinkuin, jos tiedät edes mitä se sana tarkoittaa, oikeasti rakastaa ihmistä, hänen ongelmistaan huolimatta.

 

Niin oletko sä se sama, joka edellisessäkin "alkoholistin parantamis" -jutussa puolusti sitä miehensä päivittäistä ryyppäämistä? Hoidossa oli käyty puolin ja toisin, eikä syynä koskaan ollut se miehen ryyppääminen... Eipä tietenkään.

Voi, kun ei ole ollut miehen ruyppääminen... Vaan isäni väkivaltainen käytös minua kohtaan, jos se sua noin kovasti on jäänyt vaivaamaan! Sekä koulukiusaaminen...

 

Eli haet turvaa alkoholistista? Henkisesti rikki oleva nainenhan hakee isänsä kaltaista miestä, vaikka tämä olisikin täysi paskiainen. Saa tavallaan "rakkautta" isänsä kuvalta, sitä rakkautta, joka jäi puuttumaan isä/tytär -suhteessa.

Eli kuvittelet olevasi oikea psykiatri :D hienoa! Täytyy vissiin antaa mun psykiatrille potkut, vaikka onkin Suomen johtavin sellainen!

Se on kumma, että teillä elämänkoululaisilla on aina Suomen johtavat psykiatrit ja lääkärit... Ei muuta kuin onnea sinne lähipubiin sulle ja miehellesi.

Alkoholisti/suurkuluttaja? Moni sortuu lääkitsemään itseään alkoholilla vaikeassa elämäntilanteessa ja se voi olla ohimenevääkin. Ihminen voi täyttää tyhjyyttä siten, että alkoholi antaa aivoille rentoutusta ja tilaa ajatella muutakin. Eri asia sitten, jos alkoholi on pääasia elämässä, eikä mikään muu kiinnosta ja kurkusta alas menee mikä vaan.

Mä sorruin suurkulutukseen eron jälkeen, mutta heti kun löysin elämääni uuden rakkauden ja tasapainon, juominen ei ollut enää yhtään tärkeää eikä ongelma.

Addiktien elämään kuuluu lähes aina mahdollistajia. Useimmiten he kutsuvat mahdollistamista rakkaudeksi eivätkä näe että se johtaa addiktion pahenemiseen. Kannattaa miettiä haluaako olla käytännössä mahdollistaja, vaikka luulee tukevansa raitistumista.

Omasta kokemuksesta: tavallaan kyllä.

Rakastuin alkoholistiin hänen hyvien ominaisuuksiensa takia. Ymmärsin ja hyväksyin, sen jälkeen hänellä ei ollut enää niin kova tarve juoda ja pikkuhiljaa juominen väheni. Silloin tällöin pääsi irroittelemaan, sillä itsekin tykkään joskus ottaa. n. Neljä vuotta meni, että hän otti 1-2 krt/kk, joka oli minun mielestäni kohtuullista.

Huonona sivuvaikutuksena kuitenkin huomasin, että meistä oli tullut vain kavereita. Kai alun tukeminen ja ymmärtäminen kääntyivät itseään vastaan, en osannut kokea häntä vertaisenani. (minä siis nainen ja hän mies). 

Hyvin usein raitistunut alkoholisti on muuttunut sellaiseksi, ettei suhde vain enää toimi. Ja, kuten arvata saattaa, suhteen toimimattomuus on helppo tie aloittaa juominen uudelleen, jos alkkis ei todellakin ole tehnyt raitistumista vain ja ainoastaan itsensä takia.

MOT: Alkoholistin raitistaminen rakastamalla ja suhteen jatkuminen raitistumisen jälkeen onnistuu vain äärimmäisen harvoin.

Lisäisin vielä edelliseen (siis viesti 53).

Todellakaan hän ei lopettanut hillitöntä juomistaan vain minun löytämiseni tähden, luulen, että hän oli etsinyt elämäänsä muutakin sisältöä jo pidemmän aikaa kun minä satuin kohdalle. Ehkä minä sitten täytyin sen alkoholin jättämän aukon elämään. Tai toisinpäin. 

Jokatapauksessa, lopputulos oli huono. Ja oman kokemukseni perusteella voisin näin jälkikäteen sanoa, että kyseiselle henkilölle olisi ehkä kelvannut tuossa elämäntilanteessa lähes kuka vaan, joka hänet hyväksyy. 

Mutta kyllähän tämä alkoholisoitunut - ja lähes raitistunut henkilö rakasti ehdoitta. Rakasti enemmän kun mitään muuta. Se ei vaan riittänyt vaan halusin kumppanin joka ei pidä itseään aivan lapasena.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on häpeäsairaus. En tuominnut vaan sanoin aina, että ei tarvitse hävetä. Ohjasin lempeästi oikeaan suuntaan ja näytin, miten kurssin saa kääntymään. Osoitin omalla esimerkillä, mitä on toivo. Sytyttelin valoja hänen tielleen. Vuosi meni ja korkki meni kiinni. Ennen kaikkea en tuominnut tai syytellyt vaan suhtauduin arvostavasti ja kunnioittavasti. Uskoin henkilön omaan kyvykkyyteen, rohkaisin. En kyseenalaistanut hänen kyvykkyyttä. Ainakin omien sanojensa mukaan välittämiseni oli ratkaisevaa. Näin hänen yksinäisyyteensä ja loin toivoa toivottomuuteen. Hänen ei tarvinnut hävetä itseään ja se auttoi paranemaan.

Kai sinä olet kirjoittanut tästä kirjan. On tämä niin häikäisevän ihana tapaus. Tästä "valojen sytyttelemisestä hänen tielleen" haluaisimme esimerkkejä. Meidän tavallisten akkojen valojensytyttely-yritykset kun tulkitaan nalkuttamiseksi.

Löydämme sen varmaan jostakin satukirjahyllystä, ei ainakaan dokumenteissa eikä elämänkerroissa.

Vierailija kirjoitti:

n. Neljä vuotta meni, että hän otti 1-2 krt/kk, joka oli minun mielestäni kohtuullista. 

Onko kohtuullista juomista, jos ei pysty olemaan kokonaista kuukautta selvin päin? Silläkin on merkitystä, onko juomisen tuloksena aina kunnon humala, vaiko vain pikkuinen hiprakka.

En, mutta oon saanut absolutistin tissuttelemaan:D