Kuusivuotias tyttöni on hirviö (väsyneen äidin tunnustus)

Vierailija

Lyö, puree, potkii, toivottaa kuolemaa jopa ystävilleen.
Ei kuuntele kotona vanhempia ollenkaan.
Lällää ruoalla, vinkuu ja kitisee.
Koko ajan jotain vailla, pomottaa.
Pikkusiskoltaan vie lelut käsistä.
Mihinkään ei voi mennä niin, ettei hirviölapsi pilaisi reissua kaikilta. Koko ajan saa pelätä että lapsi etuilee, tönii, huutaa, flippaa tai satuttaa.

Kuusi vuotta on opeteltu samoja juttuja, asetettu rajoja, rankaistu, palkittu, rakastettu.

Nyt loppui jaksaminen, rakkaus ja ymmärrys. Minulla on hirviölapsi ja saan nyt tottua häpeämään silmät päästäni lopun ikääni.
Anteeksi kaikki kanssaihmiset, lapsen eskarikaverit ja läheiset. Esikoinen olisi jäänyt tekemättä, jos olisin tämän tiennyt.

Sivut

Kommentit (159)

Vierailija

Lisätään vielä, että mikään ei tälle lapselle riitä, hän on loputon kaivo johon voisi syytää kaiken maailman huomion, palvelun, rahan ja materian.

Vierailija

Onko tutkittu syitä? Aika rajua käytöstä.

Mutta et sä mitään alistu häpeämään lastasi, nyt otat selvää mistä kiikastaa ja mitä pitää tehdä että homma alkaa sujua paremmin. Muutoin sulla se pienikin oppii huonoille tavoille.

Vierailija

Ei tuu tollasella lapsella kyllä olemaan helppoa vanhempanakaan.... :/ tarvisitte varmasti jostain apua? On ihan ok, että olet väsynyt moiseen! 

Vierailija

Pistä kiertoon, eiköhän sen joku huoli. Näin loput perheestänne säästyy surulta ja huolelta, jota tuo tulee väistämättä aiheuttamaan. Enemmistön etu.

Vierailija

Siis väitätkö, että sulla 6-vuotias hirviölapsi ettekä ole selvittäneet missä mättää? Minkä ikäinen nuorempi on? Paljonko nuorempi vie aikaa? Miten lapsi käyttäytyy, jos saa olla äidin/isän kanssa kaksistaan? Meillä nimittäin esikoinen oireili, kun nuorempi vei aikaa eikä saanut enää niin paljon "laatuaikaa" äidin kanssa. Nykyään isä lähtee pari kertaa viikossa nuoremman kanssa puistoon tms. illaksi ja minä vietän esikoisen kanssa aikaa kahdestaan. Tekeminen ei ole mitään ihmeellistä, askarrellaan, ulkoillaan, jutellaan jne. Mutta lapsi saa kuitenkin jakamattoman huomioni edes parina iltana viikossa ja voin kertoa, että ne ovat ihania päiviä.
Tutkikaa mistä moinen käytös johtuu ja todella paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Vierailija

Ap vastaa:
Tutkittu on jo pk-aikana, vikaa ei pitäisi lapsessa olla. Omassa takaraivossa kaihertaa että jotain on pielessä.
Eskarissa menee kaikki muuten hyvin, mutta suuttuuessaan lapsi pimahtaa ja satuttaa lähintä ihmistä. On vaan puhuttu nyt että annetaan asialle aikaa, kyllä se siitä helpottaa (?).

Ennen lasten saamista luulin, että tällaiset lapset kasvavat väkivaltaisissa ja laiminlyövissä kodeissa. Paljonpa tiesin silloin...

Vierailija

Tutkituttakaa pää. Jos ei mitään poikkeavaa löydy niin sitten kannattaa katsoa peiliin, sieltä löytyy syypää siihen että kasvatus on mennyt puihin.

Vierailija

Ap, hae apua.

Kuten joku jo sanoikin, vika on joko teissä vanhemmissa ja liian lässyssä kasvatustyylissä TAI lapsessa on jotain mentaalipuolen tai neurologian vikaa. 

Kummassakin tapauksessa kannattaa lähteä reippaasti hakemaan apua. Et ole huono vanhempi, jos haet apua - mutta OLET huono vanhempi, jos nostat kädet pystyyn ja luovutat.

Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä aikaa neuvolapsykiatrille. Kerro nuo, mitä aloituksessakin kerrot.

Kannattaa pyytää tapaamiseen päiväkodista kuvaus siitä, millainen tyttäresi on siellä, muiden lasten kanssa. Oletan, että sielläkin on isoja ongelmia, jos lapsi toivottaa kavereille kuolemaa ja vie leluja käsistä jnejne. Psykologin vastaanottoaika on lyhyt, joten hommaa edesauttaa todella paljon, jos sinulla on jonkun muunkin kuvaus mukanasi lapsesi käytöksestä. Monet ongelmat sitä paitsi tulevat parhaiten esille sosiaalisissa tilanteissa, eli esimerkiksi juuri päiväkodissa/eskarissa.

Seiska on turhan synkkä, kuusivuotiaalle voidaan vielä vaikka mitä! Jos kyse on jostain psyykkisestä tai neurologisesta, voitte saada terapiaa ja itsellenne kasvatusvalmennusta. Olen itse erityislapsen (asperger) äiti, ja voin sanoa, että tuohon tehoaa aika erityyppinen kasvatus kuin mitä tavislapseen. Konstit on monet sanoi kissa kun emännällä pöytää pyyhki, siis.

Tsemppiä, apua olisi kannattanut hakea jo aiemmin, eikä vasta nyt uupumisen iskettyä, mutta yrittäkää vielä! Et sinä äitiydestä eroon pääse, joten mitä menettäisit?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat